Romelu Lukaku on Chelsean historian suurin virhe yhdessä Kevin De Bruynen ja Mo Salahin kanssa
Romelu Lukaku - ei riittävän hyvä. Kevin De Bruyne - ei käyttöä. Mo Salah - aivan surkea tapaus. Chelseassa kaikki on ollut viimeisen 18 vuoden aikana mahdollista. Kaikki.
Romelu Lukakun 97,5 miljoonan punnan jättisiirto Chelseaan palauttaa mieleen ilmaisun, jota rakastin käyttää vanhassa Urheilulehdessä.
Tuo ilmaisu oli Sininen bordelli.
Tarkoitin sillä sitä irvokasta menoa, joka leimasi Chelsean kaikkea tekemistä sen jälkeen, kun venäläinen oligarkki Roman Abramovitš osti Chelsean kesällä 2003. Sen jälkeen mikään ei ollut entisellään. Rahaa tuli ja meni, samoin toinen toistaan lahjakkaampia pelaajia ja valmentajia. Yksi voitettu mestaruus ei tarkoittanut mitään, ei kaksi, eikä kolmekaan. Jos Matteus oli sitä mieltä, että Kapernaumiin piti hommata uusia vieraita, Matteus hommasi ja heitti edelliset vieraat ovesta pihalle.
Niin kävi José Mourinholle peräti kahdesti – mutta niin on käynyt myös monelle pelaajalle. Heistäkin osalle useammin kuin kerran.
Chelsean ulos heittämien pelaajien listalta löytyy kolme erityisen hilpeää nimeä.
Heistä yhden nimi on Romelu Lukaku.
Toisen Mohamed Salah.
Ja kolmannen Kevin De Bruyne.
He kaikki kokivat sen, miten kovan työn takana paikka auringossa oli Chelseassa – ja varsinkin José Mourinhon auringossa. Ja kun sitä paikkaa ei lohjennut, silloin ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lähteä tai tulla lähetetyksi.
Valioliiga alkaa viikonloppuna. Katso Expektin avauskierroksen kertoimet tästä!
***
Romelu Lukaku oli Chelsean hukatuista timanteista ensimmäinen.
Kun Eurooppa kohisi Anderlechtin maalia sylkevästä ihmepojasta, tiesihän sen, miten siinä kävi. Chelsea tuli rahoineen ja tarjosi 18-vuotiaalle Lukakulle kesällä 2011 elämänsä tilaisuutta. Se tilaisuus päättyi kuitenkin nopeasti. Kun Chelsea voitti seuraavana keväänä yllättäen Mestarien liigan, Lukaku kieltäytyi nostamasta voittopokaalia, koska se ei ollut hänen mielestään hänen, vaan joukkuekavereiden voittama pokaali.
Se kertoi, kuinka tyytyväinen hän oli siirtoonsa Länsi-Lontooseen.
Lopulta edessä oli väistämätön. Ensin lainasiirto West Bromwichiin ja sitten Evertoniin, joka osti Lukakun kesällä 2014 28 miljoonalla punnalla. Hyvä kauppa kymmenen liigaottelua Chelseassa pelanneesta pelaajasta, The Bridgellä sanottiin – kunnes Everton myi Lukakun kolmea vuotta myöhemmin Manchester Unitediin 90 miljoonalla punnalla.
Se oli hyvä kauppa.
***
Harvinainen kuva nro 2. Kevin De Bruyne pelasi Chelseassa kolme liigaottelua.
De Bruynelle kävi samoin. Chelsea lähetti tammikuussa 2012 jälleen shekin Belgiaan. Nyt sieltä tuli paluupostissa Genkin ihmepoika. De Bruyne lainattiin saman tien takaisin lainalle Genkiin ja kesällä seuraavaksi kaudeksi Werder Bremeniin. De Bruyne oli jo päättänyt siirtyä Saksaan pysyvästi, kunnes Chelsean manageriksi palannut José Mourinho vakuutti De Bruynelle, että tämä olisi tärkeä pala hänen tulevaisuuden suunnitelmiaan.
Ei ollut. Syksy 2013 Lontoossa oli De Bruynen kannalta kylmä ja kolea. Sitä suurta suurta paikkaa Mourinhon tulevaisuudesta ei tullut ja Chelsea myi vain kolme ottelua Chelseassa pelanneen De Bruynen tammikuussa 2014 18 miljoonalla punnalla Wolfsburgiin. The Bridgella todettiin jälleen, että olipa hyvä kauppa – kunnes Manchester City maksoi samasta hyvästä kaupasta puolitoista vuotta myöhemmin 55 miljoonaa puntaa.
Ja sitten oli Salahin vuoro. Samalla ovenavauksella, kun De Bruyne lähti Bridgelta, Salah tuli Baselista 11 miljoonalla punnalla. Pojassa piti olla ainesta, mutta nuoresta egyptiläisestä tuli Mourinholle nopeasti kirosana, jota hän haukkui julmimmillaan jopa julkisesti.
Lopulta Salahilla alkoi sama kierre kuin Lukakulla ja De Bruynella. Ensin lainalle ja sitten 12 miljoonalla punnalla Rooman junaan ja AS Romaan elokuussa 2016. Muistoksi Lontoosta jäi 13 liigaottelua ja Valioliigan mestaruusmitalin jäljennös. Jäljennös siksi, ettei Salah saanut virallista mestaruusmitalia, koska ei pelannut kauden aikana riittävästi otteluita.
Ja jälleen hyvä kauppa – vai? No hyvä siihen asti, kunnes Liverpool maksoi vuotta myöhemmin samasta Chelsea-flopista 43 miljoonaa puntaa.
***
Chelsean kannalta kipeintä Lukakun, De Bruynen ja Salahin tarinoissa ei ole kuitenkaan hukatut punnat, vaan hukatut peliesitykset. Ne henkeäsalpaavat maalit ja syötöt, joilla kolme Chelsea rejectia on meitä jalkapalloromantikkoja ilahduttanut – ja joskus surettanutkin.
Harvinainen kuva nro 3. Mohamed Salah pelasi Chelseassa 13 liigaottelua.
De Bruyne ja Salah ovat olleet viimeisten vuosien dominoivampia pelaajia Valioliigassa ja keskeisiä pelaajia Manchester Cityn ja Liverpoolin voittamissa liigamestaruuksissa ja muissa menestystarinoissa – ja Lukaku oli viime kaudella Interin tärkein pelaaja, kun se voitti Serie A:n mestaruuden ensimmäisen kerran yhteentoista vuoteen.
Mutta pitääkö tässä kuitenkaan nauraa José Mourinholle ja Chelsealle?
Mieli tekisi, mutta asia ei ole niin yksiulotteinen. Mourinholle ei maksettu Chelseassa siitä, että hän olisi hionut nuorista lupauksista timantteja. Hänelle maksettiin vain ja ainoastaan menestyksestä. Chelsean toiminnallista ja strategista harmoniaa kuvaa se, että Mourinho on voittanut Chelseassa kahteen eri otteeseen kolme liigamestaruutta, mutta saanut molempien pestiensä päätteeksi potkut. Ei siksi, että hän olisi myynyt jonkun lahjakkaan pelaajan, vaan siksi, että talon isäntä ei osannut Kapernaumissa tunnistaa hyviä vieraita huonoista.
Chelsean kunniaksi on sanottava, että The Bridgella ei ole jääty kiinni virheisiin.
Sen kantti riittää maksaa 97,5 miljoonaa puntaa pojasta, jota he eivät aikoinaan pitäneet riittävän hyvänä kantamaan Chelsean sinistä paitaa.
Lue myös: 100 miljoonan punnan siirtosumma ei kerro järjettömyydestä, vaan järjestä
