Lukko on ollut alkaneen Liiga-kauden yksi puheenaiheista. Pelillisesti omaa linjaa kulkeva raumalaisjoukkue on ollut odotetun vahva. Se on voittanut neljästä ottelustaan kolme.

Viimeiset kaksi voittoa ovat tulleet tyylipuhtaasti ennalta heikompia vastustajia vastaan, HPK:ta ja SaiPaa. Tapparan raumalaiset kaatoivat kauden avauksessa tylysti 7–2. Ainoa kompastuminen on toistaiseksi TPS:ää vastaan. Sitäkin peliä Lukko hallitsi, ja TPS oli opportunistisen tehokas.

Lukko jahtaa päävalmentaja Pekka Virran johdolla mestaruutta, ja tekee sen pelillisesti omaa tietä kulkien. Lisäksi joukkueella on kova draivi voittaa, mikä huokuu pelaamisesta.

Mitkä tekijät ovat olleet leimallista Lukon pelaamisessa alkukaudella?

Kontrolli, kontrolli, kontrolli

Aktiivisuus oli, jälleen, sana, jota toisteltiin ennen Liiga-kautta niin pelaajien, valmentajien kuin asiantuntijoiden suusta. Alkukaudella aktiivisuus on yleisesti näkynyt kaukalossa siten, että joukkueiden pelaamisessa syntyy aiempaa enemmän kaaosta – ja olennaista on kaaoksen hallitseminen. Moni joukkue on siinä myös oikein hyvä.

Lukko kuuluu siihen jääkiekkojoukkueiden kategoriaan, jotka uskovat kontrolloidun pelaamisen tuovan joukkueelle tarvittavaa etua.

Tämä näkyy raumalaisten pelaamisessa konkreettisesti siten, että joukkue tarttuu likimain jokaiseen hetkeen, kun kiekonhallinnan voi säilyttää omalla joukkueella, koska kiekkoa kontrolloimalla Lukko voi kontrolloida pelin kulkua. Totta kai Lukko haluaa edetä hyökkäysalueelle, mutta Lukko hakee etenemisyrityksiinsä korkeaa laatua, ei niinkään määrää, kuten moni muu joukkue.

Pelissä tulee olla tietysti sellainen rakenne, joka mahdollistaa pelin jatkuvuuden eli pelivälineen hallinnan säilymisen, jotta joukkue voi rakentaa korkean laadun etenemisyrityksiä.

Lukon pelaamisen rakanteessa on monta mielenkiintoista yksityiskohtaa. Silmiinpistävää on kaukalon leveyden ja syvyyden hyödyntäminen.

Monet joukkueet ovat tuoneet peliin syvyyttä venyttämällä hyökkääjiä korkealle. Lukko tekee sitäkin, mutta syvyyttä tuovat ennen muuta puolustajat venyttämällä alaspäin. Puolustajat saattavat venyttää etäisyyttään myös leveyssuunnassa äärimmilleen, jolloin paineen alla, syvällä nähdään erittäin leveää pakki–pakki-syöttöä, jota on melko hankala prässätä.

Toinen olennainen tekijä, jolla Lukko luo pelilleen happea on vastustajan huijaaminen. Lukko usein huijaa hyökkäävänsä nopeasti, mutta keskialueella käännähtääkin takaisin.

Tämä pakottaa vastustajan vetäytymään keskialueelle, jotta Lukko ei pääse hyökkäämään avoimella jäällä. Nimittäin sen Lukko tekee myös hyvin, hyökkää nopeasti.

Jos vastustaja saa pakkansa kiekon alle, Lukko ei puske huonolaatuista hyökkäystä, vaan pelaa alaspäin kiekkoa. Tiputuksen jälkeen onkin vastustajalla usein haaste: lähteäkö paineistamaan keskialueelta pitkän matkan takaa vai ei?

Jos lähdetään, Lukko usein kiekottelee alta pois. Sen verran hyvä rakenne sillä on – sekä tietysti taitavia pelaajia.

Jos ei lähdetä prässäämään, Lukko pääsee jauhamaan pitkiä aikoja kiekon kanssa.

Kiekkokontrollissa on sekin puoli, että pidemmän päälle on vastustajalla turhauttavaa mennä monta vaihtokierrosta niin, että pelaajat joutuvat aina aloittamaan vaihtonsa jahdaten kiekkoa, sitä monesti edes saamatta. Esimerkiksi viikonloppuna SaiPaa vastaan Lukko pysyi liki koko ensimmäisen erän kiekossa kiinni.

Harvoin näkee jääkiekossa yhtä tarkoituksenmukaisesti organisoitua viisikkopeliä kuin Lukolla.

Iskunpaikkoja on

Lukon ei kannata tuudittautua, sillä vastustajat löytävät kyllä heikot kohdat, kun kausi etenee.

Prässäämisen osalta olennainen tekijä Lukkoa vastaan on löytää oikeat hetket iskeä. Lukko syöttää paljon kiekkoa, mutta joukkueella tulee myös heikkoja syöttöratkaisuja, niin taktisesti kuin puhtaasti laadullisesti. Syötetään väärälle puolelle, syötetään hieman vaikeaan paikkaan laidan lähelle, syöttö ei napsu välttämättä edes kohteelle.

Nämä tilanteet tulee tunnistaa prässitriggereinä, ja niinä hetkinä iskeä kova karvaus koko viisikon voimalla. Silloin Lukon saa vaikeuksiin, ehkä. Raumalaispuolustajien kyky toimia laidan lähellä paineen alla on eliittitasoa

Mietittävää Virralla on myös siinä, miten joukkue luo hyökkäyksiinsä riittävän isoja etutilanteita ja miten keskialueen ylittämiseen saadaan vielä hitusen lisää laatua.

Lukon hyökkäyksissä hyökkääjien kaistat vaihtuvat usein puolustajien kiekotellessa. Tämä johtaa siihen, että keskialueen ylityksessä pelaaminen varioituu aika paljon. Se voi koitua ongelmaksi ja on koitunut jo, sillä puolustajat joutuvat etsimään, ja tuet ovat kaukana.

Lukolla on toki erinomaisia puolustajia, jotka saattavat tästäkin haasteesta selvitä puhtain paperein.

Vaatimus puolustajien kiekolliselle pelaamiselle on kova. On pystyttävä tunnistamaan, milloin ja millä pelaajalla, missä asemissa, on riittävän iso etutilanne, että hyökkäystä kannattaa viedä tämän kautta eteenpäin, jotta murtautuminen hyökkäysalueelle laadukkaista asemista, ja siten maalinteko, on mahdollisimman todennäköistä.

Tässä, ikään kuin tarjoumien tunnistamisessa, Virran ryhmä on muihin joukkueisiin nähden vertaansa vailla, vaikka siinä on yhä tekemistä.

Selvää on, että Lukko ei ole tullut katselemaan, mitä muut tekevät tai tekemään kuten muut. Lukko pelaa omaleimaista jääkiekkoa, jonka pohja on nyt niin vankka, että kaudesta on odotettavissa tuloksellisesti vahvaa.

 

Elmo on UUDISTUNUT! Toimi nopeasti ja tilaa Elmo edulliseen tarjoushintaan 4 kk 35 e  

– saat laadukasta luettavaa kotiin kannettuna joka kuukausi. Tai lue uusin lehti Lehtikuussa.