Lukko antoi yllättävän paljon siimaa Ilvekselle puolivälierien avauksessa. Lukko johti ottelua jo selvän tuntusesti 3-0, mutta Ilves kipusi kolmen maalin takaa tasoihin. Lukko vei ottelun kuitenkin nimiinsä 5–3 ja otti ensimmäisen kiinnityksen välieriin.

Ottelu oli erikoinen siinä mielessä, että Lukko uinahti sille epätyypillisellä tavalla eikä ollut muutenkaan parhaimmillaan.

Ilveksen strategia, jolla se haki yllätystä avauksesta, oli selkeä, mutta se jätti nyt päävalmentaja Jouko Myrrälle läjän kysymyksiä.

Irtopaloja jahtaamassa

Lukon pelaamisen yksi luonnonlaki on se, että se tuottaa keskimäärin viidestä kymmeneen kiekonmenetystä tai isompaa virhettä siniviivojen päällä. Tämä on laskelmoitu hinta siitä, että Lukko kontrolloi kiekkoa paljon.

Ilveksen suunnitelma oli iskeä noihin hetkiin, kun Lukon kiekkokontrollivaiheessa tulee virhe. Se yritti iskeä nimenomaan vielä niihin hetkiin, kun Lukko sählää oman siniviivansa päällä.

Ja onnistui, periaatteessa. Ongelma Ilveksen kannalta on tosin se, että vaikka joukkue sai sen vajaan kymmenen korkean laadun riistoa ja siitä tasavoimaisen tai jopa ylivoimaisen hyökkäyksen, Lukon pelaajien kyky puolustaa nämä tilanteet on keskimäärin korkea.

Eli vaikka Ilves iskikin vastaan, Lukolla saattoi silti olla tasa- tai jopa alivoimaisissa tilanteissa puolustusetu. Lukon puolustajien ensisijainen tehtävä näissä tilanteissa on estää vastustajaa ylittämästä keskilinja ja toisena tavoitteena blokata laukaus.

Lukko on tässä erityisen hyvä, koska se on harjoitellut sitä paljon. Kun pelitapa tuottaa vastaavia tilanteita illasta toiseen, puolustajien rutiinitaso selvitä näistä tilanteista ja estää maalinteko on korkea. Sijoittuminen on täsmällistä, mailapuolustaminen juuri eikä ihan.

Lukon viisikkopelin organisoinnin ohella vähintään yhtä iso tekijä on pelaajien peruspelaamisen korkea taso, kuten nuo puolustustilanteet osoittavat. Siksi Lukkoa on äärimmäisen vaikea päihittää, koska sitä vastaan on vaikea löytää etua miltään osa-alueelta.

Jouko Myrrän on nyt vakavasti mietittävä lähestymistapansa tuotto–panos-suhde. Nimittäin niukkuuden lain mukaisesti irtopalojen kyttääminen ja kiekon jahtaaminen ovat jostain toisesta tavoitteesta pois. Nyt se oli vastustajan etenemisen estämisestä, jossa Ilves oli heikohko. Ilves luisteli kiekon perässä juuri niin kuin Lukko halusi. Lukko sai liikutella vastustajaa ja hyökätä taskuihin, jotka olivat avoimena.

Oli Lukon kehnoutta, että se ei yli 40 kontrolloidusta siniviivan ylityksestä luonut sen enempää kuin loi. Ja 3–0-tilanteessa sen pelaamisen taso notkahti.

Lukko parantaa varmasti, ja siksi Myrrän on mietittävä strategiansa uudestaan tarkkaan. Muuten sarja menee 3–0.