Manchester Citylla on mahdollisuus voittaa historiallinen triplamestaruus eli Mestarien liiga sekä oman maansa liigamestaruus ja cup samana vuonna, kun se kohtaa Mestarien liigan finaalissa lauantaina Interin. Jukka, miten kova saavutus triplamestaruuden voittaminen olisi?

Onhan se armottoman kova saavutus. Kilpailu-urheilussa kysymys on voittamisesta ja kun kisa on ohi, voittaja on helppo tarkistaa katsomalla lopputuloksia.

Voittamisen arvo on ehdoton ja niin se pitääkin olla. Se ei kuitenkaan poista sitä, etteikö voittamisen ja häviämisen takana voi olla muitakin värisävyjä kuin mustaa ja valkeaa. Enkä nyt viittaa niinkään hävinneiden loputtomaan jossitteluun, vaan asian käänteiseen puoleen.

Manchester United on tähän mennessä ainoa englantilainen joukkue, joka on voittanut samalla kaudella Mestarien liigan, liigamestaruuden ja FA Cupin. Sen triplamestaruuden kriittisin hetki oli FA Cupin välierien uusintaottelussa Arsenalia vastaan, kun Arsenalille tuomittiin varsinaisen peliajan viimeisillä hetkillä rangaistuspotku pelin ollessa tuolloin tasan 1-1. Tuomari David Elleray ilmoitti pelaajille, että varsinainen peliaika päättyy saman tien Dennis Bergkampin ampuman rankkarin jälkeen.

Bergkamp kuitenkin epäonnistui rankkarissa, tuli jatkoaika ja Ryan Giggs kirjoitti nimensä historiaan iskemällä upealla soolomaalillaan Unitedille 2-1-voittomaalin.

Jos Bergkamp olisi onnistunut rankkarissaan, mikä olisi muuttunut?

United ei olisi voittanut historiallista triplaa, mutta olisiko toisen joukkueen pelaajan yksi rangaistuspotku määritellyt sen, miten hyvä United tuon kauden joukkue oli ja miten suurena joukkueena se jäi historiaan?

Kilpailu-urheilun eetos vastaisi, että olisi.

Ja sinäkö olet eri mieltä?

Vaikka kysymys on voittamisesta, voittamisen käsite yksinkertaistaa liiaksi asioita.

Ymmärrän toki, ettei historiallisiin tulosluetteloihin ja sarjataulukoihin voida lisätä liiteosaa, jossa selitetään, ratkesiko voitto tai jopa mestaruus väärin tuomittuun tai tuomitsematta jääneeseen rankkariin, johonkin toiseen väärään tuomariratkaisuun, yhteen ylähirsilaukaukseen tai vastustajan avainpelaajan loukkaantumiseen.

Silti voittamisen ja toiseksi jäämisen erolle annetaan urheilussa usein liian suuri merkitys. Esimerkiksi tuo Manchester Unitedin kauden 1998-99 joukkue olisi ollut aivan yhtä loistavaa jalkapalloa pelaava ja yhtä loistava jalkapallojoukkue, vaikka Bergkamp olisikin onnistunut rankkarissaan. Nyt se joukkue on saanut yliluonnollisen suuruuden sädekehän ennen muuta siksi, että vastustajan pelaaja epäonnistui kriittisessä rangaistuspotkussa. Minusta sille joukkueelle olisi kuulunut samanlainen arvostus ja gloria, vaikka Bergkamp olisi laittanut pallon sisälle.

Mitä tämä humppasi tarkoittaa Manchester Cityn mahdollisen triplamestaruuden kannalta?

Tämä Manchester Cityn joukkue on jo todistanut tällä kaudella oman loistavuutensa ja pelillisen suuruutensa. Jos he voittavat Valioliigan mestaruuden ja FA Cupin voiton jatkeeksi vielä Mestarien liigan, he saavat illalla päähänsä kruunun, joka nostaa heidät urheilun historiassa samalla tavalla kuolemattomaksi kuin Manchester Unitedin triplamestarijoukkueen.

Mestarien liigan finaalissa on kysymys yhdestä ottelusta ja satunnaisilla muuttujilla on siksi suurempi merkitys kuin useamman ottelun sarjoissa tai sarjakaudessa. On myös mahdollista, että toinen joukkue lyö johtoasemassaan tämän tyyppisessä finaalissa helposti jarrut päälle ja alkaa varmistaa johtoasemaa pelaamalla tarkemmin ja pienemmillä riskitasoilla. Siksi ottelu ei välttämättä piirrä oikeaa kuvaa joukkueiden välisistä voimasuhteista.

Jos joukkueiden välinen tasoero heijastuisi suoraan ottelun lopputulokseen, Manchester City voittaisi silloin illan finaalin 3-0 tai 4-0.

Ja tässä tasoerossa on tämän kauden ja vielä tarkemmin tämänhetkisen Manchester Cityn loistavuus jalkapallojoukkueena. Emme puhu vain huippuhyvästä jalkapallojoukkueesta, puhumme kaikkien aikojen parhaasta jalkapallojoukkueesta.

Parhaalla tarkoitan tässä kohtaa Cityn pelaaman jalkapallon absoluuttista tasoa. Jokainen joukkue on oman aikakautensa lapsi ja on mahdoton verrata, mikä tällaisessa perspektiivissä on kaikkien aikojen joukkue.

Jos eri aikakausien joukkueet laitettaisiin – mikä on ikävä kyllä tai onneksi mahdotonta – pelaamaan vastakkain samalle kentälle, jälki olisi rumaa.

Tämän hetken City voittaisi täydellä kaasulla pelatessaan kevään 1999 Manchester Unitedin plus miinus kymmenellä maalilla ja legendaariset Busby Babyt vähintään 25-0. Niin valtavasti jalkapallo on viimeisten vuosien ja vuosikymmenten aikana kehittynyt.

Eli ymmärränkö oikein, että ennakoit Cityn juhlia tänä iltana?

3-0 Citylle.