Manchester City hankki kesän ensimmäisessä siirtoikkunassa Rayan Aït-Nourin, Rayan Cherkin, Marcus Bettinellin ja Tijjani Reijndersin ja käytti heidän hankkimiseensa lähes 130 miljoonaa puntaa. Jukka, eivät taida 115 syytettä Citya paljoa puristaa?

Rahankäyttö mielessä eivät – varsinkin kun mukaan pitää laskea tammikuun siirtoikkunassa tehdyt Omar Marmoushin, Nico Gonzalesin,  Abdukodir Khusanovin ja Vitor Reisin hankinnat. City on käyttänyt yksistään tänä vuonna ja tähän mennessä rahaa uusien pelaajien ostamiseen lähes 350 miljoonaa puntaa.

Manchester Cityn ostostrategiassa on kuitenkin yksi selvä muutos. City on tottunut ostamaan pelaajia kuvainnollisessa mielessä Harrodsilta, mutta nämä tämän vuoden hankinnat ovat Marmoushia lukuun ottamatta enemmänkin Mark & Spenceriltä tehtyjä hankintoja.

Näissä hankinnoissa ei ole samaa hohtoa eikä myöskään samanlaisia hintalappuja kuin esimerkiksi viime vuosina tehdyissä Erling Hålandin, Jack Grealishin, Josko Gvardiolin, Ruben Diasin, Rodrin, Riyad Mahrezin tai Joao Cancelon kaltaisten pelaajien ostoissa.

Reijnders pelasi toki erinomaisen kauden AC Milanissa, mutta Manchester City hankki hänet ennen muuta Kevin De Bruynen korvaajaksi. On hyvä kysymys, olisiko City korvannut De Bruynen muutama vuosi sitten Reijndersin tasoisella pelaajalla vai olisiko se ostanut parasta, mitä rahalla olisi saatu?

Ja sama juttu Cherkin kohdalla. Olisiko aiempi City käynyt hakemassa Florian Wirtzin Bayer Leverkusenista ja maksanut hänestä tarvittaessa vaikka 150 miljoonaa puntaa sen sijaan, että se ostaa nyt Wirtzin sijasta 30 miljoonalla punnalla pelaajan, joka vielä talvella neuvotteli siirrosta West Hamiin?

Mistä tämä strategian mahdollinen muutos kertoo?

Uskoisin, että tässä on kysymys kahden asian summasta.

Ensimmäinen on se, että kaikista kovimman kaliiperin huippupelaajat eivät välttämättä halua siirtyä Manchester Cityyn ennen kuin he tietävät, pelaako se ensi kaudella tai tulevina kausina Valioliigassa ja Mestarien liigassa.

Manchester Cityn sanottiin aiemmin keväällä olleen yhteydessä esimerkiksi Florian Wirtzin leiriin, mutta Wirtz olisi väitteiden mukaan ollut epäilevä juuri näiden syytteiden suhteen.

Toinen looginen selitys olisi se, että City tietäisi tai ainakin se valmistautuisi siihen, ettei se pelaa ensi kaudella Mestarien liigassa. Nämä tämän vuoden hankinnat ovat pikemminkin Valioliigassa pelaavan joukkueen hankintoja kuin Euroopan parhaan seurajoukkueen tittelistä tosissaan taistelevan joukkueen hankintoja.

Eli voidaanko Cityn hankinnoista päätellä sen mahdollinen rangaistus 115-casessa?

Nyt mennään vaarallisille vesille, mutta jos näiden nyt tehtyjen hankintojen perusteella pitäisi jotain päätellä, sanoisin, että City saa niin tuntuvan pisterangaistuksen, että se menettää paikkansa ensi kaudella Mestarien liigassa, muttei kuitenkaan putoa Valioliigasta.

City pysyy Valioliigan kulurajoitusten raameissa, vaikka se on käyttänyt kesäkuussa 130 miljoonaa puntaa pelaajakauppoihin ja vaikka se ei pelaisi ensi kaudella Mestarien liigassa. Jos se sen sijaan pudotettaisiin Valioliigasta, jolloin se olisi vähintään yhden kauden poissa Valioliigasta ja kaksi kautta poissa Mestarien liigasta, silloin City olisi kulurajoitusten kanssa vaikeuksissa.

Cityn innokkuus ostaa pelaajia tänä vuonna voi viitata myös siihen, että sille on tulossa myös jonkinlainen siirtokielto esimerkiksi 2-3 siirtoikkunan ajaksi.

Joka tapauksessa Manchester City on selvästi valmistautumassa siihen, että se hakee uutta vauhtia hieman syvemmältä. Se ei tarkoita välttämättä pudottamista Valioliigasta, vaan sitä, että Pep Guardiola rakentaa Cityn nykyisestä perusrungosta ja näistä nyt hankituista pelaajista uuden huippujoukkueen, mutta varaa siihen aikaa kauden tai kaksi.

Vanha City olisi toiminut siten, että se olisi ostanut suoraan valmiimpia ja laadukkaampia pelaajia ja taistellut ensi kaudella Valioliigan mestaruudesta ja Mestarien liigan voitosta. Nyt se ei tee kumpaakaan, hyvä jos edes pelaa ensi kaudella Mestarien liigassa.