Manchester City on ajautunut rajuun syöksykierteeseen, sillä sunnuntainen tappio Manchester Unitedille oli jo sen 8:s tappio 11 viimeisessä ottelussa. City on voittanut putkensa aikana vain yhden ottelun. Jukka, joko nyt voidaan sanoa, että City on ulkona Valioliigan mestaruustaistelusta?

Tällaisilla esityksillä Manchester City ei voita tällä kaudella liigamestaruutta, mutta täytyy muistaa, millainen peto vaaleansinisen turkin sisällä asuu.

Tästä ei ole kuin reilu puoli vuotta, kun City juhli jo neljättä perättäistä liigamestaruutta eikä Pep Guardiolan upeassa veistoksessa näkynyt ulospäin minkäänlaisia halkeamia. Joukkue oli voittanut 23 viimeisestä sarjaottelustaan 19 ja pelannut neljästi tasan – ja vaikka kaikki puhuvat Cityn putoamisesta Mestarien liigan puolivälierissä, tappio tuli rangaistuspotkukisan jälkeen Real Madridille.

On totta, että City on ollut viimeisen puolentoista kuukauden aikana kalpea varjo viime kevään loistostaan, mutta se on edelleen nukkuva peto, joka voi ja joka tulee jossain vaiheessa heräämään.

Vaikka City hävisikin sunnuntaina Manchester Unitedille ja sen esitys oli vaisu, pelin sisällä näkyi jo merkkejä paremmasta, vaikka ne eivät realisoituneet tulokseksi tai edes tilastoiksi.

Kevin De Bruyne alkaa päästä loukkaantumisensa jälkeen peli peliltä parempaan peliterävyyteen ja fyysiseen iskuun, ja viime kaudella Vuoden pelaajaksi ja Vuoden jalkapalloilijaksi valittu Phil Foden kuntoutuu myös kovaa vauhtia.

Jos ja kun Cityn loukkaantumistilanne alkaa helpottua ja De Bruynen ja Fodenin kaltaiset avainpelaajat pääsevät täyteen vireeseen, monet ongelmat alkavat korjaantua ja tulokset parantua. Kysymys on sen jälkeen siitä, miten suuri ero Citylla on muihin kärkijoukkueisiin ja keitä nämä muut kärkijoukkueet ovat.

Todennäköisyydet ovat toki matalat Cityn mestaruudelle, mutta niitä prosentteja kuitenkin löytyy edelleen.

Yhden ottelun vähemmän pelannut Liverpool on yhdeksän ja saman verran otteluita pelannut Chelsea seitsemän pistettä Cityn edellä. Molemmilla on kuitenkin puikoissaan ensimmäistä kautta joukkuetta luotsaava manageri ja historia on opettanut, kuinka vaikeaa managerin on voittaa avauskaudella Valioliigan mestaruutta.

Manchester City sijoittui Guardiolan avauskaudella Valioliigassa neljänneksi ja Jürgen Kloppilla ensimmäisen mestaruuden voittamiseen meni neljä ja puoli kautta.

Liverpool ja Chelsea ovat nyt lentäneet, mutta tässä ehtii tapahtua vielä monta käännettä. Yksi niistä käänteistä on Arsenal, joka on myös kompuroinut syksyn aikana. Kaikki merkit viittaavat kuitenkin siihen, että Arsenal on heräämässä – eikä Cityn ero kolmantena sarjassa olevaan Arsenaliin ole kuin kolme pistettä.

Englannissa on jopa spekuloitu sillä, voitaisiinko Pep Guardiolaa missään oloissa erottaa?

”Missään oloissa” on vahva ilmaisu, mutta pidän selvänä, että Guardiola ei tule koskaan saamaan Manchester Citysta potkuja heikon menestyksen vuoksi. Jos Cityn romahdus muuttuisi krooniseksi, City voisi vaihtaa manageria, mutta se tapahtuisi Guardiolan omasta tahdosta, ei seuran.

Citya voidaan haukkua puolirikolliseksi muoviseuraksi, mutta he ovat tehneet paljon myös oikeita asioita. Yksi oikein tehdyistä asioista on ollut se, että seuran omistajat eivät ole kekkuloineet mestaroimassa asioita julkisuudessa tai puuttuneet päätöksiin, jossa he eivät ole ammattilaisia.

He ymmärtävät Guardiolan merkityksen Cityn tarinassa ja antavat sille sen kuuluvan arvon. Tähän arvokäsitykseen kuuluu eräänlainen ikuisen lojaalisuuden ja kiitollisuuden osoittaminen.

En myöskään usko, että Guardiola jäisi roikkumaan samalla tavalla kaksin käsin Cityyn, kuten Arsène Wenger jäi roikkumaan Arsenaliin, vaan hän kyllä ymmärtää, milloin olisi aika astua sivuun ja milloin ei.

Miten tulkitset Guardiolan puheet siitä, ettei hän osaa ratkaista Cityn ongelmia?

Se on pelkkää julkista puhetta ja luodin ottamista omaan kehoon pelaajien sijasta.

Guardiola tietää yhtenä kaikkien aikojen parhaista jalkapallovalmentajista ja pelin näkijöistä satavarmasti sen, miten Cityn ongelmat korjattaisiin taktisessa mielessä, mutta nyt City käy loukkaantumishuolien lisäksi kamppailua selvästi myös henkisten haasteiden kanssa.

City ei ole ollut tällaisessa syöksykierteessä kertaakaan Guardiolan aikana ja on selvää, että paineet ovat tapissa ja itseluottamus koetuksella myös joukkueen sisällä. Tällaisessa ilmapiirissä tehdään kentällä herkästi virheitä ja ratkaisuja, joita ei normaalisti tehdä.

On hyvä kysymys, onko henkisten haasteiden takana osittain myös tämä paljon huomiota osakseen saanut taloudellisten väärinkäytösten vyyhti.

Pelaajat ymmärtävät, miten vakavista asioista epäilyksissä ja niistä mahdollisesti tulevista rangaistuksista puhutaan. Lisäksi Cityn 12 viikkoa kestänyt kuuleminen päättyi viime viikolla ja Cityn sisällä on todennäköisesti paljon enemmän tietoa tulevista ratkaisuista kuin mitä julkisuudessa on kerrottu.

En lähde spekuloimaan asialla sen enempää, mutta jos esimerkiksi pelaajille on kerrottu, että Cityn pudottaminen Valioliigasta on mahdollista tai jopa todennäköistä, on selvää, että fokus ei silloin välttämättä ole sataprosenttisesti pelissä.

Tämä voisi selittää sen, miten veltolla asenteella esimerkiksi Kyle Walker on viimeisissä otteluissa haahuillut.

Cityn oletetaan tekevän isoja siirtoja tammikuun siirtoikkunassa. Mitä siis Etihadilla on odotettavissa?

Ensimmäinen kysymys on, onko Citylla tietoa tai vahva käsitys siitä, millainen mahdollinen rangaistus sitä odottaa näistä väitetyistä taloudellisista väärinkäytöksistä.

Jos – kuten uskon –, että rangaistuksena tulee olemaan Cityn pudottaminen sarjaporrasta alemmaksi mahdollisesti jo ensi kaudeksi, ja Cityn sisällä tiedetään, että näin tulee käymään, se vaikuttaisi varmasti jo tammikuun siirtoikkunaan.

Citylla on joka tapauksessa edessään joukkueen nuorennusleikkaus ja jos Cityn sisällä tiedetään jo tulevasta kohtalosta, nuorennusleikkaus olisi järkevää aloittaa saman tien eli tammikuussa.

Haasteena on vain se, kuinka houkutteleva vaihtoehto Manchester Cityyn siirtyminen on tällä hetkellä. Kaikki tietävät Cityn loiston, mutta kaikki tietävät myös sen, että siellä on paska iskemässä tuulettimeen, ja voi olla, että silloin Cityn tarjouksiin suhtaudutaan hyvinkin varauksellisesti.

Toki jos Cityssa tiedetään, että mitään mainittavaa rangaistusta ei tulisi, silloin tilanne olisi erilainen, mutta jo tämä epävarmuus on sellainen muuttuja, etteivät pelaajat voi sitä sivuuttaa.

Toinen iso kysymys on Cityn pelaajarekrytointi. Kun City on lentänyt mestaruuksista toisiin ja voittanut siinä lomassa Mestarien liigan, kaikkia ongelmia ja haasteita ei ole tutkittu suurennuslasilla.

Yksi ongelmista on ollut Cityn heikko pelaajarekrytointi. Joukkueen viime vuosien avainpelaajista Foden on oma kasvatti, De Bruyne hankittiin 2015, John Stones 2016, Bernardo Silva, Ederson ja Kyle Walker 2017, Rodri 2019, ja nyt jo pois myydyt Riyad Mahrez 2018 ja Joao Cancelo 2019.

Mutta mitä sen jälkeen on ostettu?

Erling Hålandin olisi voinut ostaa sokeallakin silmällä, mutta millaisia ostoja Kalvin Phillips, Jack Grealish, Julian Alvarez, Josko Gvardiol, Matheus Nunes, Jeremy Doku tai Ilkay Gundogan ovat olleet?

Kyllä, hyviä pelaajia toki, mutta Cityn palapelissä enemmän tai vähemmän täytepaloja todellisten avainpelaajien välissä – ja osa vielä tajuttoman kalliita täytepaloja.

Manchester Cityn jalkapallojohtajalla Txiki Begiristainilla on ollut sateentekijän maine, mutta jos hän on ollut vastuusta Cityn viimevuosien hankinnoista ja ainakin osavastuussa siitä, että Cityn joukkue ja sen useat avainpelaajat ovat vanhentuneet käsiin, viime vuosien näytöt eivät mitenkään vakuuta.

Tätä taustaa vastaan ei ole myöskään yllätys, että Begiristain jättää tehtävänsä ja Cityn uutena jalkapallojohtajana aloittaa tämän kauden jälkeen Hugo Viana.

Myös Vianan tulo kesällä viittaa yhdessä mahdollisten taloudellisista väärinkäytöksistä tulevien rangaistuksen ohella siihen, että City tuskin tekee mitään radikaaleja remontteja tammikuun siirtoikkunassa.

Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö City voisi korjata pelillistä kurssiaan nykyisilläkin pelaajilla riippumatta siitä, ketä tammikuussa hankitaan ja ehtiikö Rodri vielä mukaan pelikentille tällä kaudella ja missä vaiheessa.

Citya ja varsinkin sen puolustuspelaamista ja muutamien pelaajien asennetta ja peliesityksiä Kyle Walkerista ja Edersonista alkaen voidaan perustellusti arvostella, mutta Cityn kautta ei kannata vielä haudata.