Manchester United voitti vt. manageri Michael Carrickin johdolla viikko sitten Manchester Cityn 2-0 ja sunnuntaina sarjajohtaja Arsenalin Lontoossa 3-2. Jukka, joko Manchester punaisella puolella viritellään pysyvää sopimusta Carrickille?

En tiedä, toivovatko Manchester Unitedin kannattajat Carrickin saavan pysyvän sopimuksen vai pelkäävätkö he sitä.

Jokaisen Old Traffordin uskollisen mielessä on, mitä tapahtui Ole Gunnar Solskjærin kanssa kaudella 2018–2019.

Solskjær nimitettiin joulukuussa 2018 potkut saaneet José Mourinhon seuraajaksi ja hän sai Unitedin satumaiseen lentoon. Kun United oli voittanut Solskjærin väliaikaisena managerina luotsaamista 19 ottelusta 14, Unitedin johtokunta löi hänen eteensä kolmivuotisen sopimuksen.

Seuraavat kaudet eivät olleet mitään katastrofeja, mutta eivät myöskään mitään suurta menestystä. Tarina päättyi lopulta siihen, että Solskjær painostettiin eroamaan marraskuussa 2021.

Kun Carrick nimitettiin kaksi viikkoa sitten Rúben Amorimin seuraajaksi, kukaan ei hihkunut varsinaisesti innosta, sillä Carrickin näytöt managerina ei olleet päätä huumaavia. Hän sai Middlesbroughista viime kauden jälkeen potkut vaatimattoman menestyksen vuoksi Boron jäätyä Mestaruussarjassa kymmenenneksi.

Suhdanteet muuttuvat kuitenkin nopeasti. Voitto heti avausottelussa Manchester Citysta ja sen perään vierasvoiton hakeminen Arsenalista ovat olleet Carrickilta sellainen startti, jota kukaan ei osannut odottaa.

Arsenal-ottelussa jalkapallojumalat olivat Manchester Unitedille suotuisalla tuulella, mutta Manchester Cityn kaataminen oli upea näytös Carrickin Unitedilta. Toki sunnuntainakin tulos oli upea, mutta esitys sen takana ei ollut yhtä vakuuttava kuin Manchester City -voitossa.

Tässä on kuitenkin turha mennä asioiden edelle. Manchester Unitedilla on nyt Solskjærin aikaan verrattuna uudet miehet päättämässä, kenestä tulee seuran seuraava pysyvä manageri ja heidän aivoituksiaan on vaikea ennakoida.

Tilanteen ennakoimista vaikeuttaa se, etteivät nämä uuden regiimin manageriratkaisut vakuuta.

Kaksi vuotta sitten Unitedin uusi johto alkoi etsiä Erik ten Hagille seuraajaa ja haastatteli useita ehdokkaita, kunnes totesi, että vanha Erkki onkin paras vaihtoehto manageriksi. Ten Hag sai kaiken lisäksi sopimukseensa vuoden lisää ja yli 200 miljoonaa puntaa joukkueen vahvistamiseen.

Ja mitä tapahtui? Simbsalabim, ten Hag sai potkut, kun uutta kautta oli pelattu reilut kaksi kuukautta.

Uudeksi manageriksi valittiin Amorim, mutta hänenkään nimityksensä ei mennyt kuin satukirjassa. Dan Ashworth oli nimitetty viisi kuukautta aiemmin Manchester Unitedin urheilujohtajaksi eli periaatteessa suurimmaksi operatiiviseksi vallankäyttäjäksi jalkapalloilullisissa asioissa.

Hieno homma, paitsi, että Ashworth vastusti niin jyrkästi Amorimin palkkaamista, että sai potkut.

Ja jotta kuvio olisi täydellinen, Amorim sai potkut tammikuun alussa oltuaan jakkarallaan vain 14 kuukautta.

Näetkö, että Carrick voisi kuitenkin olla Unitedin seuraava manageri?

Kuten sanoin, Unitedin johdon tekemisiä on mahdoton ennakoida.

Ensimmäinen iso kysymys on tietenkin se, miten Manchester Unitedin pelaaminen ja tulokset kehittyvät loppukauden aikana.

Unitedilla on Valioliigassa vielä jäljellä 15 ottelua ja sen maksimipistemäärä on – siis puhtaasti teoriassa – 83 pistettä. Se tuskin riittää liigamestaruuteen asti. Sen jälkeen kysymys on, paljonko tuosta maksimipistemäärästä lähtee pisteitä siksi, ettei United tule voittamaan kaikkia jäljellä olevia otteluitaan?

Kun United ei ole mukana myöskään enää missään muissa kilpailuissa, tästä kaudesta ei tule suurta menestyskautta, vaan kausi, jonka Carrick pelastaa tai on pelastamatta.

En usko, että Carrickille riittäisi edes Unitedin vieminen ensi kaudeksi Mestarien liigaan. Sen päälle Unitedin pelaamisen pitäisi kehittyä suurin harppauksin oikeaan suuntaan ja joukkueen sisältä tulevan palautteen pitäisi olla maksimaalisen positiivista. Silloin hänellä voisi olla pienen pieni teoreettinen sauma tehdä solskjærit.

Toinen iso muuttuja on luonnollisesti se, mitä vaihtoehtoja Manchester Unitedilla on seuraavaksi manageriksi. Jos hatussa on esimerkiksi Luis Enriquen tai Thomas Tuchelin kaltainen manageri, jolla on raskaansarjan näytöt, silloin Carrickilla ei ole jakoa.

Kun Enrique ja Tuchel -luokasta lähdetään alaspäin, silloin myös Carrickin prosentit tai prosentin osat nousevat. Mutta missä kohtaan ne edes teoriassa leikkaisivat jonkun Mauricio Pochettinon, Xavin, Andoni Iraolan tai Oliver Glasnerin prosenttien kanssa?

Vaikea nähdä, että mitään leikkauspistettä edes tulisi. Todennäköisin skenaario on, että Carrick pitää penkkiä lämpimänä jollekin raskaansarjan managerille – ja hyvä niin.

Manchester United on voittanut Carrickin kahdessa ensimmäisessä ottelussa Manchester Cityn ja Arsenalin. Miten hän on tempun tehnyt?

Carrick on muuttanut kolmea isoa asiaa.

Hän on ensinnäkin tuonut entisen Manchester United legendan auransa pukukoppiin ja sen mukaan raikasta ilmaa ahdistuneille sieluille. Jokainen Unitedin pelaaja ymmärsi Carrickin tullessa taloon, että tämä on heille tilaisuus pelastaa kausi ja monen kohdalla myös oma United-uransa, ja he ovat tarttuneet tilaisuuteen kaksin käsin.

Toinen selkeä muutos on ollut se, että Carrick on selkeyttänyt Manchester Unitedin harjoittelua ja taktista pelaamista. Se ei tarkoita, että harjoitukset olisivat Amorimin aikaan verrattuna jotain vanhaan liittoa. Carrick on ymmärtänyt, että hänen pitää priorisoida asioita niin harjoituskentällä kuin Unitedin pelaamisessa, jotta hän saa Amorimin ajan negatiivisen kierteen poikki mahdollisimman nopeasti.

Manchester Unitedin pelaamisessa on näkynyt näissä kahdessa ottelussa se, että Carrick luottaa nopeisiin hyökkäyksiin, joissa pallo pelataan suoraviivaisesti Unitedin kärkipelaajille. Esimerkiksi Manchester City -voitossa Unitedin pallonhallinta oli vain 32 ja Arsenal-ottelussa 43 prosenttia.

Totta kai Unitedin pelaamisessa on paljon vivahteita ja yksityiskohtia, mutta pelaamisen peruskaava on ainakin näissä kahdessa ottelussa muuttunut selkeästi Amorimin ajasta, jolloin pallonhallinta oli keskimäärin 55 prosenttia.

Kolmas asia, jonka Carrick on muuttanut, on ollut hänen kokoonpanovalintansa. Hän on nostanut avaukseen takaisin Kobbie Mainoon, joka oli Amorimin aikana täysin pakastimessa ja oli lähdössä loppukaudeksi lainalle muuhun seuraan. Mainoo on muodostanut Unitedin keskikentän pohjakaksikon yhdessä Casemiron kanssa, jolloin Bruno Fernandes on saatu siirrettyä ylemmäksi.

Carricick on siirtänyt myös Arsenal-ottelussa satumaisen maalin laukoneen Patrik Dorgun Amorimin aikaisesta roolistaan vasempana wing-backina hyökkäävämpään rooliin eli laitapelaajaksi Carrickin 4-2-3-1-ryhmityksessä.

Samoin Harry Maguire on nostettu takaisin jalustalleen ja on muodostanut Unitedin toppariparin näissä kahdessa ottelussa Lizandro Martinezin kanssa.

Carrick on myös pudottanut Matheus Cunhan penkille – ja ottanut hänet sieltä ratkaisemaan otteluita, kuten Arsenalia vastaan sunnuntaina.

Näissä kahdessa ottelussa kahta kärkijoukkuetta vastaan Carrickin taktiikka on toiminut, mutta iso kysymys on, miten se toimii heikompia joukkueita vastaan – ja varsinkin sellaisissa otteluissa, joissa Unitedin pitäisi hallita palloa vastustajaa enemmän.

En epäile, etteikö Carrickin ajan lento kestäisi, mutta kannattaa silti pitää jalat maassa. Ensi kauden Mestarien liigaan pääseminen on Unitedin omissa käsissä, mutta sinnekin on ahdas salmi.

Valioliigasta pääsee ensi kaudeksi Mestarien liigaan todennäköisesti viisi seuraa, eli joku kuusikosta Arsenal, Manchester City, Aston Villa, Manchester United, Chelsea ja Liverpool jää ainakin liigasijoitusten perusteella rannalle joka tapauksessa.

Entä sitten Arsenal – alkaako kevät Pohjois-Lontoossa?

Tuohon keskusteluun on turha lähteä. Pitkän kauden aikana tulee väkisin heikompia otteluita, heikompia tuloksia ja heikompia jaksoja – ja ne on vain nielettävä.

Varmasti Mikel Artetan yölampun valot palavat ensi yönä pitkään, mutta mihinkään paniikkiin tai sulamispuheisiin ei ole perusteita. Korjattavaa, säädettävää ja kehitettävää toki Arsenalin pelaamisessa on, mutta sitä on jalkapallo.

Luulen, että jokainen Valioliigan manageri Pep Guardiolaa myöten vaihtaisi osia Artetan tilanteen kanssa. Se on fakta, muu pelkkää humppamusiikkia.