Manchester United on tienhaarassa, joka määrittelee, jatkuuko sen kadotus vai ei
Manchester United on Jukka Röngän mukaan kriittisessä tienhaarassa, joka määrittelee sen näkymän tuleviksi vuosiksi eteenpäin.
Manchester Unitedilla oli varsin hiljainen siirtoikkuna ja perjantaina se putosi FA Cupista hävittyään Middlesbroughille kotonaan rangaistuspotkukisan jälkeen. Jukka, miljoonan punnan kysymys: Missä Manchester United tällä hetkellä menee?
Ehkä oikeampi kysymys olisi, minne Manchester United on menossa?
En tekisi perjantaisen Boro-tappion perusteella liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. United oli ottelussa selvästi parempi joukkue, mutta jalkapallossa kaikki on mahdollista. On muistettava, että Cristiano Ronaldo tuhri varsinaisella peliajalla rangaistuspotkun, Bruno Fernandes ampui 12 metristä pallon tyhjän maalin tolppaan ja pallonhallinta oli Unitedille 75–25.
Oleellista Unitedin tilanteessa ovat nämä isomman kuvan kysymykset – ja niitä on kolme: Miten Manchester Unitedille käy tällä kaudella, mitä Old Traffordilla tapahtuu kesällä ja mitä sille tapahtuu hieman suuremmassa kuvassa tulevina vuosina.
Minusta ylivoimaisesti tärkein kuva on se, mitä Unitedille tapahtuu tulevina vuosina.
Miksi se on tärkeä kuva?
Sir Alex Fergusonin 26 vuotta kestänyt ainutlaatuinen ja ainutlaatuisen menestyksellinen valtakausi päättyi keväällä 2013. Sen jälkeen United on ollut kokoonsa nähden enemmän tai vähemmän tuuliajolla. Se on toki voittanut kerran FA cupin, Liigacupin ja Eurooppa-liigan, mutta se ei ole ollut lähelläkään liigamestaruutta tai Mestareiden liigan voittoa.
Samaan aikaan se on käyttänyt siirtomarkkinoilla rahaa yli 1,24 miljardia puntaa yli 160:een eri pelaajaan. Osa pelaajista on ollut toki loistohankintoja, mutta mukaan mahtuu valtava määrä täydellisiä hukkaostoja. Ja kaikki managerit, jotka Sir Alexin jälkeen on palkattu, on jouduttu erottamaan – ja heille on maksettuja pelkästään erorahoja lähes 40 miljoonaa puntaa.
Nämä Sir Alexin jälkeiset vuodet kertovat koruttomalla tavalla sen, kuinka haastavaa jalkapalloseuran johtaminen on. Manchester United on yksi maailman rikkaimmista jalkapalloseuroista ja olisi kohtuullista odottaa, että se pystyisi parempaan. Enkä tarkoita nyt pelkkiä tuloksia, vaan koko urheilullisen puolen toimintaa: millä prosesseilla Unitedissa rekrytoidaan managereita ja pelaajia ja millä tavalla koko urheilullinen toiminta on organisoitu. Oli aika kuvaavaa, että Manchester United palkkasi vasta vuosi sitten historiansa ensimmäisen jalkapallotoimen johtajan.
Ja nyt Manchester Unitedissa ollaan taas isossa tienhaarassa. Seuraa yhdeksän vuotta vetänyt ja työssään pahasti epäonnistunut Ed Woodward jäi tällä viikolla sivuun ja hänen paikkansa otti Richard Arnold. Se, mikä Arnoldin valinnassa arveluttaa, on, että hän oli aiemmin Unitedin toimitusjohtaja – eli kysymys kuuluu, mitä uutta hän tuo vai jatkuuko kaikki entisellään?
Jos joku ihmettelee noita titteleitä, niin Englannissa toimitusjohtajan päällä on Chief Excutive Officer, joka suomalaisessa käsitysmaailmassa vastaa toimitusjohtajaa. Myös managing director tarkoittaa Suomessa toimitusjohtajaa. Siksi näiden titteleiden kanssa kannattaa olla tarkkana.
Joka tapauksessa Arnold nousee nyt Unitedissa managing directorista CEO:ksi ja käyttää seurassa suurinta operatiivista valtaa. Siksi hänen valintansa ja osaamisensa johtaa Unitedia on kriittinen kysymys. Itse asiassa se on järkyttävän suuri kysymys, kuten Woodwardin tapauksessa on nähty. Saako United viimeinkin kokonsa tasoisen operatiivisen johtajan vai uuden Woodwardin?
Entä sitten tuo kesän kysymys?
Unitedilla on tällä hetkellä pakka monessa suhteessa levällään. Ralf Rangnick palkattiin väliaikaiseksi manageriksi ja nyt näyttää todennäköiseltä, että hän myös jää väliaikaiseksi manageriksi. Kuka siis on Unitedin seuraava manageri, on valtavan tärkeä kysymys. Osaako tämä uusi regiimi valita viimeinkin sellaisen managerin, jota ei tarvitsisi ensi tai seuraavalla kaudella erottaa – ja joka nostaisi Unitedin taistelemaan oikeasti Valioliigan mestaruudesta ja Mestarien liigan voitosta?
Unitedin resursseista homma ei ole kiinni, ainoastaan osaamisesta.
Myös pelaajapuolella on monia isoja ratkaisuja. Mikä Cristiano Ronaldon ja Paul Pogban kaltaisten ikonisten pelaajien kohtalo ja tulevaisuus? Miten joukkuetta ja muokataan ja millä strategialla? Painotetaanko nopeita tuloksia ja ostetaan samanlaisia Ronaldon kaltaisia kiistatta lahjakkaita, mutta vain hetken aikaa heiluvia pelaaja, vai lähdetäänkö Old Traffordilla rakentamaan samanlaista pidempään projektia, joka nosti esimerkiksi Liverpoolin liigamestariksi ja Mestarien liigan voittajaksi?
Nämä ovat isoja kysymyksiä, jotka United uusi johto joutuu ratkaisemaan ja joissa heidän osaamisensa mitataan.
Sanoit aiemmin, että Mauricio Pochettino olisi vahva ehdokas Unitedin uudeksi manageriksi. Onko mikään muuttunut asiassa?
Ei ole. Pochettino ja Ajaxin päävalmentaja Erik ten Hag ovat edelleen pörssin ykkösnimet, mutta Unitedin listalla on varmasti vielä useampikin vaihtoehto. Itse alan pikkuhiljaa kallistua siihen, että ten Hag olisi kisan ykköshevonen, lähinnä siksi, että Pochettino on jollakin tavalla jo nähty, mutta ten Hagissa on uuden ja raikkaan alun auraa. Kaikki romantisoivat edelleen Ajaxin pelaamista ja kieltämättä Ajaxin tämän hetkinen maaliero Hollannin liigassa 20 ottelun jälkeen – 61-5 – on jotain sellaista, joka koskettaa Unitedin dna:ta. That’s the stuff the dreams are made of. Lähtemättä sen enempää vertaamatta eri ehdokkaita toisiinsa, tämä tekijä voi olla vielä suuressa arvossa uutta manageria valittaessa.
Entä sitten tämän kauden kysymys?
Tämän kauden kysymys tiivistyy siihen, pääseekö United Mestarien liigaan ensi kaudeksi vai. Jos ei pääse, silloin Ronaldon ja Pogban kaltaiset pelaajat alkavat kaapia maata, enkä olisi yllättänyt, jos sieltä lähtisi isompikin määrä pelaajia ovesta – joka omasta tahdosta tai työntämällä.
Tällä hetkellä punnukset sen suhteen on fifty-sixty. Manchester City ja Liverpool ovat varmoja TOP4-joukkeuita ja uskon, että Chelsea on kolmas. Mutta kuka on neljäs? Siinä taistelussa Unitedilla on erinomaiset mahdollisuudet, sillä käytännössä haastajia on vain kaksi, Tottenham ja Arsenal. Neljäs sija ja pääsy Mestarien liigaan on kaikkien näiden seurojen ulottuvilla ja kysymys voi olla pisteestä sinne ja toisesta tänne, kun paikkoja keväällä jaetaan. Ehkä Unitedin osake on kuitenkin näistä kolmesta seurasta kaikista vahvin – mutta vain marginaalisesti.