Manchester Unitedin kannattajia on koeteltu viime vuosina kovalla kädellä.

Kaukana ovat ne kauniin loiston päivät, jolloin Manchester United hallitsi historiallisella otteella Valioliigan kultaniittyjä Sir Alex Fergusonin piiskatessa paholaisensa 13 liigamestaruuteen, viiteen FA Cupin , neljään Liigacupin ja kahteen Mestarien liigan voittoon.

Nyt Manchester Unitedissa on siirrytty uuteen aikaan. Valioliigan mestaruutta ei ole juhlittu Old Traffordilla sen jälkeen kertaakaan, kun Sir Alex astui alas valtaistuimeltaan. Vuosiksi muutettuina se tarkoittaa 13 vuotta – ja kello käy edelleen.

Manchester Unitedin viime vuosien toiminta näyttäytyy ulospäin sellaiselta, että tekivätpä he mitä tahansa, he valitsevat aina väärin.

Managereita on tullut ja mennyt. Rúben Amorim on jo kuudes manageri Sir Alexin jälkeisenä aikana – ja mikä oleellista: kaikki Amorimin edeltäjät ovat saaneet potkut eikä Amorim ole kaukana siitä hetkestä, että hänenkin takanaan helähtävät Old Traffordin lasiovet.

Amorim taiteilee tällä hetkellä Unitedin managerina niin ohuella vaijerilla, että varaa uusiin nöyryytyksiin ei olisi. Hänen voittoprosenttinsa on ylivoimaisesti heikoin Sir Alexin jälkeisistä managereista, 35.6. Seuraavaksi huonoin voittoprosentti Unitedin vakinaisista managereista oli Louis van Gaalilla, 52,4, – ja jopa paljon kuraa niskaansa saaneella David Moyesilla se oli 52,9.

***

Manchester United sijoittui viime kaudella Valioliigassa 15:nneksi eikä selviytynyt täksi kaudeksi mihinkään eurocupiin toisen kerran 35 vuoteen.

Old Traffordilla ymmärrettiin, että jonkin on pakko muuttua. Kun manageria ei vaihdettu, alettiin vaihtaa joukkuetta. Pala palalta ja isolla rahalla.

Manchester United käytti kesällä rahaa uusien pelaajien ostamiseen 216 miljoonaa puntaa. Se uusi muun muassa koko hyökkäystrionsa hankkimalla Matheus Cunhan, Bryan Mbeumon ja Benjamin Šeškon.

Hankinnoista mielenkiintoisin oli kuitenkin 18,2 miljoonaa puntaa maksanut maalivahti Senne Lammens.

***

Lammens nousi viime kaudella Belgiassa puheenaiheeksi kahdesta syystä – loistavista torjunnoistaan ja näyttävistä virheistään.

Hänen vaikuttavin lukemansa oli maaliodottama. Lammensin olisi pitänyt päästää laskennallisesti 14,5 maalia enemmän, mitä hän todellisuudessa päästi.

Lukema oli kahdeksassa suurimmassa eurooppalaisessa sarjassa kolmanneksi paras. Edellä olivat vain KAA Gentin Davy Roef ja Stade de Reimsin Yehvann Diouf.

Lammens luokitellaan maalivahtina niin sanotuksi blokkaajaksi. Hän tekee itsensä lähitorjuntatilanteissa mahdollisimman suureksi ottamalla tilanteeseen parhaimmin sopivan torjunta-asennon ja luottaen siihen, että laukaus osuu hänen johonkin ruumiinosaansa. Hän ei yritä ensisijaisesti vangita palloa, vaan blokata laukauksen ja reagoida jatkopalloon sen jälkeen.

Lammensille on tyypillistä blokkaustilanteissa hänen kylmäpäisyytensä. Hän malttaa odottaa hyökkääjän paljastavan ensin aikeensa, minkä jälkeen Lammens ottaa muutaman terävän askeleen eteenpäin pienentääkseen laukaisukulmaa ja asettuu samalla blokkausasentoon.

Lammens uskaltaa nykymaalivahdeille tyypilliseen tapaan tulla ulos maaliltaan osallistuakseen jalallaan enemmän peliin. Kaukotorjunnoissa häntä pidetään pallovarmana.

***

Lammensilla on kuitenkin toinen puoli.

Siihen puoleen voi tutustua sosiaalisessa mediassa kiertävissä videoissa, joissa esitellään Lammensin tekemiä virheitä.

Virheet eivät ole vain suuria, ne ovat myös koomisia. Välillä tuntuu samalta kuin aikoinaan katsellessa Benny Hill Show’n loppuvideoita.

Ja juuri tässä tullaan suureen kysymykseen: Miten ihmeessä Manchester United päätyi hankkimaan kaikkien André Onanan ja Altay Bayındırin tekemien koomisten munausten jälkeen maalivahdin, jolla on taipumus tehdä samanlaisia järkyttäviä virheitä?

Aina suulas jalkapallokommentaattori Gary Neville on sanonut, että yksi jalkapallomaailman paineisimmista paikoista on pelata maalivahtina Manchester Unitedissa.

Jokainen pelaaja tekee tunnetusti pelissä virheitä, mutta maalivahdin virheet näkyvät suoraan tulostaululla. Jopa hyökkääjät – kuten Rasmus Højlund – saavat munauksiaan pitkään anteeksi, mutta maalivahti saatetaan ristiinnaulita ensimmäistä suuren luokan munauksestaan.

***

Lammensin kohdalla riskiä lisää se, että hän on vasta 23-vuotias ja pelannut tähän mennessä vain Belgian Pro-liigassa. Siis sarjassa, joka on tasoltaan heikompi kuin Englannin mestaruussarja.

Jos Manchester United olisi ostanut kesällä uuden ykkösmaalivahdin Englannin Ykkösliigasta, Unitedin kannattajat olisivat nousseet takajaloilleen – varsinkin, kun Argentiinan maailmanmestarimaalivahti ja kahdesti maailman parhaaksi maalivahdiksi valittu Emiliano Martínez tyrkitti viikkokaupalla itseään Manchester Unitedille.

Uusi maalivahti Royl Antwerp’nistä kuulostaa kuitenkin hienommalta hankinnalta kuin uuden maalivahdin ostaminen Doncasterista tai Stevenagesta.

Lammensin liittyviä riskejä lisää se, että United lainasi Onanan koko kaudeksi turkkilaiseen Trabzonsporiin. Jos Lammens alkaa tutista ja räpeltää Manchester Unitedin muutenkin paineita täynnä olevassa kattilassa, Unitedin on pakko heittää maalille Bayındır tai kolmosmaalivahti Tom Heaton.

***

Toki tarinassa voi käydä myös toisin.

Lammens on näyttävistä virheistään ja komediavideoista huolimatta nuori ja lupaava maalivahti, josta voi kasvaa ja kehittyä ties mitä. Hän ei ole pelannut vielä kertaakaan Belgian A-maajoukkueessa, mutta siihen on looginen selitys, sillä Belgialla on Thibaut Courtoisin johdolla leveä maalivahtiosasto.

Oleellista on kuitenkin se, miksi ottaa riski, kun sitä ei olisi ollut pakko ottaa?

Siksikö, että Unitedin strategiana on rakentaa tulevaisuutta ja suosia nuoria pelaajia – vai siksikö, että joku Manchester Unitedin rekrytointiosastolla näkee Lammensissa paremman ja varmemman maalivahdin kuin mitä esimerkiksi Martínez olisi ollut?

Joku voi ajatella, että viimeinen kysymys olisi jotenkin provokatiivinen?

Kunpa olisikin.

***

Lammensin ura Manchester Unitedissa alkaa likimain pahimmassa mahdollisessa paikassa. United on aloittanut kautensa puolikatastrofaalisissa tunnelmissa eikä uusin takaiskuihin ole varaa.

Ja sitten tässä tilanteessa se joutuu matkustamaan sunnuntaina Manchesterin derbyyn Manchester Cityn kotikentälle Etihadille.

Lammensin kannalta paineita lisää se, että Cityn maalilla on myös uusi mies, PSG:stä siirtoikkunan viimeisenä päivänä siirtynyt Gianluigi Donnarumma, joka myös etsi kesällä uutta seuraa ja olisi varmasti ollut valmis tulemaan myös Old Traffordille, jos United olisi iskenyt kiinni häneen.

Onpahan nuorella miehellä debyytti!