Manchester Unitedin osaomistajaksi nousevalla Sir Jim Ratcliffella on pöydällään monta visaista kysymystä Old Traffordilla. Pitäisikö manageri Erik ten Hag heittää saman tien ulos ovesta, kenet pitäisi palkata seuran uudeksi jalkapallojohtajaksi ja millaisella strategialla pahasti kompuroinutta jättiseuraa pitäisi lähteä reivaamaan oikealle kurssille?

Jokaisella on mielipiteensä ten Hagista ja siitä, miten joukkuetta pitäisi uudistaa, mutta eniten tunteita herättävä kysymys löytyy silti kentän vierestä: Mitä pitäisi tehdä 114 vuotta Manchester Unitedin kotina olleelle Old Traffordille?

Sir Jim Ratcliffe on tehnyt selväksi, että jotain stadionille pitää tehdä, mutta mitä? Pitäisikö se remontoida pala palalta 90 000 katsojaa vetäväksi stadioniksi vai pitäisikö nykyisen Old Traffordin viereen rakentaa arviolta jopa kaksi miljardia puntaa maksava kokonaan uusi stadion?

***

Kysymys palauttaa mieliin kaksi muuta vastaavanlaista stadionhanketta – Helsingin Olympiastadionin ja Arsenalin vanhan kotistadionin Highburyn kohtalot?

Kun Jari Kupila kirjoitti Urheilulehdessä ennen Olympiastadionin remontista päättämistä, että nykyinen Olympiastadionin pitäisi purkaa tai vähintään museoida ja sen tilalle pitäisi rakentaa kokonaan uusi ja moderni stadionin, vastaanotto oli raivoisa.

Jouduin itsekin ystävieni ja puolituttujen kanssa värikkääseen väittelyyn. En tehnyt mitään tutkimusta väittelyistä, en edes tukkimieskirjanpitoa, mutta jakolinjat olivat selkeät: Vanhemmat urheiluihmiset pitivät jo pelkkää Olympiastadionin purkamisen ehdottomista lapsellisena provokaationa ja järkyttävänä pyhäinhäväistyksenä.

Oleellista oli, että Olympiastadionin purkamista vastustaneilla liittyi Stadikalle omia muistoja. Kuka oli istunut Pohjoiskaarteessa isänsä kanssa katsomassa Juha Väätäisen EM-juoksuja, kuka oli nähnyt Lasse Näsmanin sankarillisten torjuntojen ansiosta Suomen kaatavan MM-karsinnassa Espanjan 2-0 ja kuka muisteli sitä maagista hetkeä, kun Tiina Lillakin keihäs kaartoi viimeisellä heitolla maailmanmestaruuteen. Muistelipa joku kaihoisasti Olympiastadionilla pelattua pilleriottelua.

Parhailla Olympiastadion-fanaatikoilla muistoja oli loputon määrä ja ne ulottuivat heidän lapsuuteensa saakka.

***

Sanoin ymmärtäväni heidän näkemystään. Olin itsekin joutunut samanlaisen aggressiivisen tunnemyrskyn valtaan, kun Arsenal kertoi ensimmäisen kerran suunnittelevansa uuden stadionin rakentamista.

Olin nuorenpojan kiihkossani lukenut kaiken mahdollisen käsiini saaman tiedon Arsenalin historiasta ja sen legendaarisesta kotistadionista Highburysta. Lukioaikoinani piirsin stadionista uskonnontunneilla pienoismallin. Siihen meni jokunen tunti, mutta kun seuraavaksi aloin täyttää stadionia katsoja katsojalta, siinä menikin koko lukioaika.

Lopullisesti Highbury juurtui osaksi omaa historiaani 80-luvulla, kun minulla oli neljä vuotta kausikortti Highburylla.

Tätä taustaa vasten vastustin henkeen ja vereen Highburyn hylkäämistä ja uuden stadionin rakentamista muutaman sadan metrin päähän. Vastenmielinen ajatus.

***

Kun menin käymään uudella Emiratesilla sen valmistuttua, asiat iskivät koko voimallaan kohti syvintäni.

Näin ensin purkutraktorien purkavan Arsenalin stadionin molempia päätyjä. Seurasin sitä stadionin porteilta pala kurkussa ja mietin, että siinä tuhotaan osa minusta.

Menin seuraavaksi stadionkierrokselle Emiratesille. En antanut uudelle stadionille aluksi mitään mahdollisuuksia, kunnes aloin tuntea ihmeellistä syyllisyyttä. Aloin ikään kuin salaa pitää siitä, mitä näin – ja tunsin, että pitämällä Emiratesista loukkaan Highburya ja sen pyhää muistoa.

Lopullisesti maailmani muuttui stadionkierroksen loppuhetkillä, kun Arsenalin takavuosien pelaajalegendalta, ikoniselta Charlie Georgelta kysyttiin mielipidettä Emiratesista.

Hän vastasi, että Highbury on hänen ja hänen sukupolvensa stadionin ja tulee sitä aina olemaan, mutta hänestä jokaisella sukupolvella on oikeus omaan stadioniin – ja niin hän suhtautuu myös Emiratesiin. Emirates on nykyisten ja tulevien sukupolvien stadion.

***

En usko, että Sir Jim soittaisi Charlie Georgelle ja kysyisi, mitä hänen pitäisi Old Traffordin kanssa tehdä, mutta juuri sitä hänen pitäisi tehdä.

Rakentaa uusille sukupolville uusi ja moderni stadion.

Heissä ja heidän arvomaailmassaan on Manchester Unitedin tulevaisuus.

Heissä, jotka muistavat Busby Babesien maagisen maailman ja Sir Alex Fergusonin kultaisen kauden, on historia ja hieno menneisyys. Sitäkin pitää arvostaa ja kunnioittaa, mutta sen voi tehdä muutenkin kuin hirttämällä itsensä kiinni 114 vuotta vanhoihin seiniin.