Manchester Unitedin myyntifarssissa dramaattinen käännös, jolle ei voi kuin nauraa
Manchester United on epävirallisten tietojen mukaan otettu pois myynnistä. Jukka Röngän mukaan asialle ei voi enää muuta kuin nauraa.
Englannissa on uutisoitu, ettei Manchester United olisi enää myynnissä. Jukka, missä tässä näytelmässä mennään?
Mitään virallista tietoa Manchester Unitedin myynnistä pois ottamisesta ei ole tullut, mutta useampi taho on uutisoinut, että niin olisi tapahtunut ja Glazerin perhe jatkaisi Unitedin omistajana ainakin toistaiseksi.
On myös uutisoitu, että Sheikki Jassim, joka on tehnyt korkeimman ostotarjouksen Unitedista, olisi antanut neuvonantajilleen tehtäväksi etsiä Valioliigasta jotain toista ostokohdetta ja Indykaila News nimesi näiksi seuroiksi Arsenalin ja Liverpoolin, koska niissä on Manchester Unitedin tavoin Sheikki Jassimin arvostama rikas historia.
Miksi Glazerit olisivat mahdollisesti luopuneet Manchester Unitedin myymisestä?
Se on hyvä kysymys, joka pakottaa miettimään, miten vakavissaan he ylipäätään halusivat myydä Manchester Unitedin.
Riippumattomat tahot ovat arvioineet Unitedin arvoksi 3,5-4 miljardia puntaa. Sheikki Jassimin on uutisoitu tarjonneen Unitedin koko osakekannasta 5 miljardia puntaa. Sir Jim Ratcliffe olisi myös arvioinut Unitedin arvoksi hieman vajaat viisi miljardia puntaa, mutta hän olisi ollut valmis siihen, että Glazerit olisivat edelleen jatkaneet Unitedissa vähemmistöosakkaina ja saaneet myös jakkaran johtokuntaan.
Manchester Unitedista tarjouksen tehnyt suomalainen liikemies Thomas Zilliacus arvioi Unitedin arvoksi 3,6 miljardia puntaa.
Sitä, millaisella Excelillä Glazerit ovat laskeneet Unitedin arvon, ei kukaan tiedä, mutta ilmeisesti he ovat pitäneet Unitedia selvästi arvokkaampana kuin viiden miljardin punnan arvoisena. On puhuttu kuudesta miljardista punnasta.
Toinen skenaario on se, että he ovat saaneet uusia arvioita siitä, miten jalkapallobisnes kehittyy ja mitä se tarkoittaa Unitedin arvon kannalta. Tämän nyt esille tulleen uusimman käänteen yhteydessä on uutisoitu, että Glazerit uskoisivat Unitedin arvon nousevan kahdessa vuodessa noin 10 miljardiin puntaan ja he haluaisivat jäädä odottamaan tätä arvonnousua. Tässä mallissa United voisi olla seuraavan kerran myynnissä vuonna 2025.
Olet käyttänyt aiemminkin Unitedin myynnistä sanaa farssi. Onko tämä farssi?
Tuskin siitä asiasta tarvitsee äänestystä järjestää. Farssiksi tämän tekee se, miten asia on hoidettu.
Ensin United pannaan näyttävästi myyntiin ja kun tarjouskilpaan ilmaantuu halukkaita ostajia, heitä aletaan juoksuttaa ympäri rataa. Kun yksi deadline menee umpeen ja pöydällä on konkreettiset tarjoukset, järjestetäänkin yllättäen toinen ja lopulta vielä kolmas tarjouskierros – eikä kauppoihin päästä senkään jälkeen.
Glazereiden alkuperäinen takaraja tehdä kaupat oli huhtikuu, sitten liigakauden loppu ja lopulta mitään takarajaa ei ollut.
Ja nyt ollaan mahdollisesti tilanteessa, ettei United olekaan myynnissä. Eihän tälle näytelmälle voi enää muuta kuin nauraa.
Miten tämä saaga näkyy kentälle asti?
United käytti toki kesän aikana Mason Mountin, Andre Onanan ja Rasmus Højlundin ostamiseen 179 miljoonaa puntaa, mikä oli Chelsean, Tottenhamin, Manchester Cityn ja Arsenalin jälkeen viidenneksi eniten Valioliigassa.
Ongelma ei niinkään ollut rahamäärä, vaan se, ettei United pystynyt etenemään siirtoneuvotteluissa normaalilla aikataululla. Odotettiin omistajanvaihdosta ja samalla sitä, kuka päättäisi rahankäytöstä ja paljonko rahaa olisi käytössä.
Näin United myöhästyi esimerkiksi Declan Ricen ja Moises Caicedon neuvotteluista. Arsenal sopi Ricen kanssa henkilökohtaiset ehdot jo keväällä ja Chelsea Caicedon henkilökohtaiset ehdot toukokuussa.
Unitedilla tuli toki vastaan myös taloudellisen reilun pelin säännöt, mutta koska omistajatilanne oli auki, he eivät voineet operoida normaalilla tavalla kumpaankaan suuntaan. Pelaajia ei uskallettu myydä, mikä olisi antanut happea taloudellisen reilun pelin säännöstöjen suhteen, koska ei tiedetty, millaisia pelaajia heidän tilalleen voidaan ostaa tai saadaan hankittua.
Lopulta oltiinkin sitten tilanteessa, että United teki siirtoikkunan viimeisillä hetkillä sopimukset Jonny Evansin ja Sergio Reguilonin kanssa. Se, että United joutui ottamaan kelkkaan tällaiset pelaajat kertoi siitä, mitä Glazereiden jahkailu tarkoitti konkreettisesti Unitedin tämän kauden miehistön kannalta.
Miten vakavasti tämä Glazereiden jahkaaminen uhkaa Unitedin kautta?
Eihän tilanne ole toki optimaalinen, mutta ei Unitedin menestys siihen kaadu, etteikö sillä olisi riittävän hyvä materiaali päästä Mestarien liigan sijoituksille. Totuus on se, että aika moni manageri vaihtaisi hetkeäkään empimättä oman joukkueensa materiaalin Unitedin materiaaliin.
Mutta jos myynti olisi saatu maaliin keväällä ja United olisi päässyt operoimaan kesän siirtoikkunassa vapaammin, Unitedin kokoonpano olisi varmasti erilainen kuin nyt. Olisiko se sitten miten lähellä Manchester Cityn tai Arsenalin materiaaleja, on toinen asia, mutta United antoi joka tapauksessa Glazereiden vuoksi kilpailuetua sen suurimmilla kilpailijoille.
