Jalkapallomaailma on täynnä ihmeellisyyksiä – tässä yksi niistä:

Manchester United harkitsee maksavansa seuran ranskalaishyökkääjälle Anthony Martialille 15 miljoonaa puntaa siitä, ettei hän enää koskaan pelaisi punaisessa paholaispaidassa. Ei siis ampuisi laukauksen laukausta eikä pukkaisi pallon palloa maalia kohtia tai ylipäätään minnekään Manchester Unitedin pelaajana.

Yleensähän hyökkääjälle maksetaan juuri päinvastaisista asioista. Siitä, että hän pelaisi, laukoisi ja tekisi maaleja.

Asian ihmeellisyys ei kuitenkaan ole siinä, mitä Manchester United aikoo tehdä, vaan siinä, että nurinkuriselta kuulostavassa asiassa on oma logiikkansa.

Suoranainen järkensä.

***

Jalkapallon ammattilaismaailma toimii kuten kaikki muutkin joukkueurheilulajit. Pelaajat eivät ole töissä vakinaisessa, vaan määräaikaisessa työsuhteessa. Kun pelaajat tekee esimerkiksi viisivuotisen sopimuksen, sopimus takaa, että hän saa lähtökohtaisesti viiden vuoden palkan, vaikkei mahtuisikaan joukkueen pelaavaan kokoonpanoon.

Näin tapahtui juuri myös Martialille. Hän siirtyi alun perin Manchester Unitediin AS Monacosta 36 miljoonalla punalla eli 42,5 miljoonalla eurolla kesällä 2015.

Alku näytti lupaavalta. Martial iski avauskaudellaan Manchester Unitedissa 17 maalia, joista 11 Valioliigassa, ja nousi samalla kaudella myös Ranskan maajoukkueeseen. Old Traffordilla hymyiltiin.

Mutta sitten tapahtui jotakin. Martial näytti kadottaneen kultaisen kosketuksensa ja paikka Unitedin avauksessa oli myös kiikun kaakun – kunnes kaudella 2019–2020 rävähti uudelleen. Martial paukutti 17 liigamaalia ja sen päälle kuusi maalia cupeissa ja eurocupeissa – ja oli yhdessä Marcus Rashfordin kanssa Unitedin paras maalintekijä.

Old Traffordilla hymyiltiin jälleen – ja niin teki myös Martial, joka oli tehnyt seuran kanssa kesään 2024 ulottuvan uuden viisivuotisen sopimuksen, joka takasi hänelle 15 miljoonan punnan vuositulot.

***

Päästään järjettömän asian järkeen.

15 miljoonaa puntaa vuodessa tarkoittaa 290 000 puntaa viikossa. Se on toki kova summa jopa Valioliigan mielipuolisessa maailmassa, mutta ei tartuta nyt siihen. Tartutaan vain sen 15 miljoonan punnan maksamiseen.

Martial siirtyi tammikuussa lainalle Sevillaan. Hän aloitti Sevillassa lupaavasti, mutta sitten iskivät loukkaantumiset. Viimeisin takaisku tuli kahden viikon takaisessa Real Madrid-ottelussa, kun Martial joutui jättämään kentän 40 minuutin pelin jälkeen.

Mitä siis tässä näytelmässä tapahtuu seuraavaksi?

Jos mediatiedot pitävät paikkaansa, Manchester United haluaa Martialista eroon. Sevilla olisi puolestaan halukas pitämään hänet, mutta sillä ei ole missään oloissa rahaa eikä edes halua maksaa sellaista palkkaa, mitä hän saa Manchester Unitedissa. Jo nyt United maksaa Martialin 290 000 punnan viikkopalkasta 174 000 puntaa, Sevilla loput.

Martialin vaikeat viime vuodet ja hänen loukkaantumishistoriansa tarkoittavat sitä, että Unitedin oven takana ei ole juurikaan ostajia. Ei varsinkaan, jos Martialista pitäisi maksaa käypä markkinahinta, joka olisi arviolta 20-25 miljoonaa puntaa.

***

Mikä olisi siis ratkaisu?

Se on juuri se, mitä Manchester United suunnittelee. Se maksaa Martialille 15 miljoonaa puntaa ja repii hänen sopimuksensa, jolloin Sevillan ei tarvitse maksaa hänestä lainkaan siirtokorvausta.

Manchester kannalta logiikka on siinä, että jos Martial päättäisi palata Old Traffordilla ja pelata Unitedissa sopimuskautensa loppuun, se maksaisi Unitedille hänen kahden vuoden palkkansa eli 30 miljoonaa puntaa.

Ihannemaailmassa United voisi saada Martialista nyt hyvän siirtokorvauksen, mutta vuoden päästä summa olisi jo pudonnut reippaasti allen 20 miljoonan punnan ja kahden vuoden päästä Martial pääsisi sopimuksensa loputtua siirtymään ilmaiseksi.

Näin United voi säästää toiset 15 miljoonaa puntaa maksamalla Martialille nyt 15 miljoonaa puntaa.

Järkiperäistä, vai?

***

Joku voi pohtia, miten Manchester United on toiminut näin tyhmästi tehdessään Martialin kanssa ylikalliin ja ylipitkän sopimuksen, mutta jalkapallossa on elettävä joko viidakossa vallitsevien lakien mukaan tai heitettävä hanskat tiskiin. On uskallettava tehdä pelaajien kanssa pitkiä sopimuksia ja uskallettava ottaa se riski, että kaikki ei sujukaan kuin valssi.

Martialin kohdalla kävi juuri niin. 300 000 viikkopalkkaa voidaan edelleenkin pitää hurjanpuoleisena, mutta viisivuotisen sopimuksen tekeminen 23-vuotiaan Ranskan maajoukkueen hyökkääjän kanssa oli järkevä ratkaisu sen hetkisessä näkymässä. Sen perään on turha itkeä.

Manchester United on tehnyt muitakin ja seurauksiltaan paljon kalliimpia ratkaisuja, jotka ovat myöhemmin osoittautuneet harha-askeliksi. Mutta se kuuluu jalkapalloon.

Manchester Unitedilla on sitä paitsi siihen varaakin. Kaikilla ei ole ja silloin käy, kuten Leedsille 2000-luvun alussa. Kun seuran silloinen puheenjohtaja Peter Ridsdalen siirtosummiin ja pelaajien sopimukseen lataamat ylisuuret riskit räjähtivät käsille, Leeds romahti kuudessa vuodessa Mestarien liigan välierissä pelanneesta joukkueesta Englannin kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla pelanneeksi joukkueeksi.

Siinä näytelmässä ei ollut järkeä.

Tässä on.