Manse konttaa kahdesta syystä, joista toinen ratkeaa itsestään, mutta toinen ei

Loimaalta hankitulle Tomi Lehtoselle on lyöty kuumia palloja alkukaudesta.

Pesäpallo

Manse konttaa kahdesta syystä, joista toinen ratkeaa itsestään, mutta toinen ei

Mansen anemia jatkui viime kauden finalistien yhteenotossa Kouvolassa. Pekka Arffman vastaa, pitääkö Tampereella olla huolissaan.

Jukka Rönkä
TEKSTI Jukka Rönkä
@JukkaRonka
JULKAISTU 3.6.2022 | KUVAT All Over Press

Kouvola vei viime kauden finaalijoukkueiden yhteenoton Mansea vastaan Kouvolassa puhtailla 2-0 (5-0, 4-2)-numeroilla. Pekka, kertovatko numerot totuuden ottelusta?

Kyllä kertovat. Kouvola oli selvästi valmistautunut otteluun erittäin huolella ja monet tilanteet oli mietitty niin sisäpelissä kuin ulkopelissäkin hyvin tarkkaan pelaajakohtaisesti.

Hyvä esimerkki oli ottelun alku. Kun Matti Latvala oli tehnyt kolmosena takatilanteen, hänellä otettiin heti toisella ensimmäinen juoksu ja kun Janne Kivipelto tuli lyömään seuraavana, Iiro Haimi löi merkin päälle heti ensimmäisellä ja 2-0. Se oli Haimille tyypillinen, hyvin mietitty isku, joka käytännössä löi Mansen kanveesiin neljällä ensimmäisellä sisäpelaajalla, eikä Manse siitä iskusta ensimmäisellä jaksolla toipunut.

You can use your €100 free bet, offered by LeoVegas, to any sport including baseball!

Toisella jaksolla Manse meni Perttu Ruuskan kahdella juoksulla 2-0, johtoon, mutta Kouvola tuli tasoihin Ossi Meriläisen ja Matti Latvalan lyönneillä . 3-2-johtojuoksu tuli Tomi Lehtosen harhaheitolla kolmannen tasoittavalla. Sen jälkeen Matti Saukko uitti vielä 4-2-johtojuoksun ja Manse oli sen jälkeen viimeisessä vuoroparissa täysin ponneton.

Patrik Vartama on ollut vuosia valtakunnan johtavia polttolinjan pelaajia ja tänään hän näytti jälleen, miten kovaa tekoa hän on ulkopelaajana. Hyvä esimerkki haimilaisesta ajattelusta oli se, että esimerkiksi Lauri Kivisen pomppua Vartama oli tappamassa kolmoskulmassa ja Valtteri Luoma polttamassa epäonnistunutta pomppua etulukijana. Kivisen pelaamista kuvaa hyvin se, että hänen kokonaisonnistumisprosenttinsa oli 20 ja vaihtotilanteissa hän onnistui neljällä yrittämisellä vain kerran.

Entä sitten Manse. Viime kauden mestarijoukkue on hävinnyt viidestä ottelustaan jo kolme – ja se on voittanut vain sarja tyvipäässä olevat JymyJussit Kankaanpään. Mikä Mansella mättää?

Mansella on kaksi ongelmaa.

Ensimmäinen on se, että he pelaavat kotikentän rakennustöiden ollessa vielä kesken käytännössä vain viikonloppuisin ja tämä oli heille vasta viides ottelu kauden aikana. Mansen otteista näkyy se, että joukkueen pelituntuma ei ole tällä hetkellä optimaalisella tasolla. Pelaajille tulee niin sisällä kuin ulkona sellaisia virheitä, joita heille ei normaalisti tule. Pomputetaan palloa kiinni ottaessa, heitetään miten sattuu ja esimerkiksi kokenut Simo Vainikainen epäonnistui ottelun alussa kahdesti kahden palon tilanteessa kopin nostossa, jolloin etenijä kuivui molemmilla kerroilla kolmoselle.

Se on selvää, että Mansen on parannettava pelaamistaan ja sen on parannettava myös tuloksia. Sarjataulukkoa katsoessa voi ajatella, että on pelattu muita vähemmän otteluita, mutta vaikka teoriassa pisteitä olisikin vähempien otteluiden vuoksi jemmassa, ne pisteet on kuitenkin otettava pelaamalla.

Mansen onni on, että sillä on tämän erikoisen kellopelimallin ansiosta paljon myös helppoja otteluita. Esimerkiksi nyt se kohtaa seitsemässä seuraavassa ottelussa vain yhden kovaksi luokiteltavan joukkueen, Hyvinkään. Näin Manse voi hieman heikommallakin pelillä korjata tuloksiaan nopeasti.

Toinen ja isompi ongelma on sitten etukentän ja kolmospuolen miehitys. Joonas Eirolan lopettaminen ei tuntunut niin maata kaatavalta asialta, mutta Mansen etukenttä on ollut Eirolan lopetettua todella sekaisin. Severi Tikkakoski hankittiin viime kesänä etukenttämieheksi, mutta ilmeisesti Mansessa on nähty, että siinä kohtaa tehtiin virheratkaisu. Tomi Lehtonen tuli viime syksynä Loimaalta ja hänet on pantu etukentällä liian isoon ruutuun.

Ja mikä yllättävää, myös Vainikaisen ulkopeli on ollut häilyvää. Nytkin Vainikainen heitti toisen jakson kolmannessa vuoroparissa karkeasti ohi kakkospuolelta, minkä seurauksena Kouvola sai takatilanteen ja pelinsä jälleen aukeamaan.

Ongelmat näkyvät myös takatilanteissa, joissa Vainikainen pelaa tappina, Lehtonen kolmospolttajana ja Tikkakoski kolmosvahtina. Kouvola tiesi tarkkaan, että tätä kolmikkoa kannattaa pommittaa. Heille lyötiin ja heiltä myös otettiin niin vaihtoja kuin juoksuja. Ja sitten tuli näitä kiinniottovirheitä ja kohtalokkaita harhaheittoja.

Tuon ottelutuntumakysymyksen Manse saa korjattua ja varmasti se saa näiden helpompien otteluiden myötä myös tuloksensa parantumaan ja vaikka myös kokenut kaarti kompasteli Kouvolassa niin sisällä kuin ulkona, ei heidän taitonsa ole kadonnut mihinkään. Paljon visaisempi kysymys on, mitä Manse tekee ulkona varsinkin Lehtosen ja Tikkakosken kanssa. Riku Hokkasen paluu helpottaa toki linjan tilannetta, mutta paljon pitää Mansen etukentän parantaa pelaamistaan, jos Eirolan jättämä aukko halutaan paikata.