Manse aloitti välieräsarjan Kempelettä vastaan 2-0 (6-1, 1-0) -kotivoitolla. Pekka, ei löytynyt Kempeleestä nyt voittavaa puristusta?

Ei löytynyt. Vaikka Kempeleen pelinjohtaja Mikko Korhonen sanoikin ennen ottelua, etteivät he puhu väsymyksestä, niin kyllähän Kempeleeltä puuttui samanlainen apinanraivo ja vimma kuin ottelusarjassa Vimpeliä vastaan. Johtuiko se sitten väsymyksestä tai jostain muusta syystä, niin nyt ei joka tapauksessa nähty parasta Kempelettä.

Itse ottelu oli siinä mielessä mielenkiintoinen ja jopa erikoinenkin, että Manse meni ensimmäisellä jaksolla manojaan näytöstyyliin ja oli toisellakin jaksolla parempi joukkue, mutta Kempele roikkui pelissä mukana loppuun saakka.

Se ei kuitenkaan saanut edes ottelun lopussa päälle samanlaista vaihdetta kuin Vimpeliä vastaan, vaikka saikin toisen jakson kolmannessa vuoroparissa palottoman ajon ja neljännessä ajolähdön yhdellä palolla.

Mitkä pelilliset tekijät käänsivät ottelun Mansen eduksi?

Ensimmäinen iso asia oli se, että Manse oli selvästi tutkinut sen, missä ovat Kempeleen ulkokentän heikot kohdat.

Pääpommituksen kohteeksi oli selvästi otettu Juhani Ojala. Ojala pelasi vaihtotilanteissa etukentällä ja hänen tontilleen tuli lyöntien lyöntien perää. Osan Ojala hoiti, osan ei. Samoin takatilanteissa hän oli kolmospolttajana Mansen maalitalu.

Manse hyödynsi surutta myös Tuomas Jussilaa. Jussila loukkasi Vimpeliä vastaan jalkansa, eikä ollut keskiviikkona missään tapauksessa 100-prosenttisessa pelikunnossa. Manse sai mahtumaan Jussilan tontille sellaisia ohituksia ja muita lyöntejä, jotka Jussila olisi terveenä ollessaan hoidellut.

Lisäksi Henri Puputin ottelun ensimmäisessä vuoroparissa vaihtotilanteessa lyömä 1+1 juoksun arvoinen läpilyönti meni Jussilan viereisestä aukosta maisemiin. Jussila olisi voinut tuon lyönnin katkaista, mutta nyt se jäi tekemättä.

Ensimmäisen jakson erikoisuuksiin lukeutui myös se, että Kempeleen lukkari Jani Lassila antoi kahdella lautasväärällä vapaataipaleen Manselle samassa vuoroparissa.

Lassilan pelaaminen muuttui harvinaisen virheensä jälkeen varovaiseksi ja Manse pelasi Lassilaa vastaan lentomerkillä, kunnes Lassila sai koottua itsensä toisen jakson aikana ja palasi normaalille tasolleen.

Toisella jaksolla Kempele sai ulkopeliinsä ryhtiä, mutta Manse olisi voinut takoa taululle silti selvemmät numerot. Perttu Ruuska löi ottelussa kolme juoksua, mutta toisella jaksolla hän epäonnistui kahden palottoman ajon purkamisessa totaalisesti.

Joka tapauksessa vahva esitys Manselta – niin taktisesti kuin pelillisesti. Varsinkin ykköskärki, Severi Tikkakoski, Juuso Myllyniemi, Elmeri Lieto ja Puputti pelasivat todella vahvan ottelun.

Ulkopelin hahmo oli jälleen kerran lukkari Juha Puhtimäki, joka pelaa todella vahvaa kautta. Myös Tikkakoskelle pitää antaa iso tunnustus. Hän on ilmiömäisen nopea sisällä ja hänestä on kasvanut yhdessä huomauksessa myös yksi Superin parhaista ulkopelaajista. Kolmas erinomaisen ottelun ulkona pelannut pelaaja oli Tomi Lehtonen.

Jos viipaloit Kempelettä osiin, mikä heillä mätti pelillisesti?

Vaikka Kempeleen ulkopelissä oli nuo aiemmin mainitut haasteet, suurin ongelma Kempeleellä oli sisäpeli.

Sisäpelissä näkyi varmasti Vimpeli-sarjan rasitukset ja se, että se ratkesi vasta viiden ottelun jälkeen sunnuntaina.

Toinen tekijä oli Jussila jalkavamma. Vaikka Jussila pystyikin juoksemaan, hänen etenemisensä ei ollut tuttua Jussilaa. Hänen pesiltä lähdöissään ei ollut samaa aggressiivisuutta kuin normaalisti ja olihan se kuvaa esimerkki, ettei Jussila tehnyt toisella jaksolla ilmiselvässä tilanteessa edes takavaihtoa, vaikka normaalisesti hän olisi tehnyt sen vaikka silmät kiinni.

Kolmas asia oli sitten se, että nyt Kempeleellä oli vasta ehdoton huippulukkari, joka piti Kempeleen lyöjät pihdeissään.

Miltä tämän sarjan jatko näyttää?

Perjantaina Sarkkirannassa on uusi päivä ja uusi ottelu, eikä Mansella ole varaa tuudittautua siihen, että Tampereella pelattaisiin tänä syksynä jälleen loppuotteluita.

Pelillisesti tärkein asia on se, saako Kempele päälle samanlaisen raivokkaan itseluottamuksen ja rohkeuden, jolla se käänsi Vimpeli-sarjan altavastaajana itselleen.

Tämänpäiväisellä asenteella pelaava Kempele on helppo uhrilammas Manselle jopa Sarkkirannassa, mutta en epäile hetkeäkään, etteikö Kempele tule ja saa ottelussa samanlaisen raivon päälle kuin Vimpeliä vastaan.