Manse PP:n kausi ei ole mennyt kaikista villeimpien odotusten mukaisesti, mutta tamperelaisten riveistä löytyy yksi tämän kauden pelaajista.

Itse asiassa sensaatiopelaajista.

29-vuoitas Juuso Myllyniemi johtaa miesten Superin kärkilyöntitilastoa sekä onnistumisprosenttitilastoa niistä pelaajista, jotka ovat pelanneet valtaosan kauden otteluista. Myllyniemellä on lyönyt 18 ottelussa 130 kärkilyöntiä 78,78 prosentin tehoilla. Varsinkin onnistumisprosentti on sellaista tasoa, että siihen ovat yleensä päässeet vain Sami Haapakosken, Henri Puputin ja Jani Komulaisen kaltaiset huippuvaihtajat parhaina pelivuosinaan.

Myllyniemen menoa eivät ole onnistuneet pysäyttämään edes kärkiseurat. Esimerkiksi viikonloppuna Myllyniemi löi Kiteetä vastaan seitsemän kärkilyöntiä 100 prosentin tehoilla ja Joensuuta vastaan samaten seitsemän kärkilyöntiä 88 prosentin tehoilla.

Myllyniemen loistokausi on ollut yllätys, mutta toisaalta hänen potentiaalinsa on ollut jo pitkään tiedossa. Myllyniemen mainetta ovat kuitenkin haitanneet muutama heikot kaudet, joista pahin epäonnistuminen oli viime kausi Seinäjoella. Monet pitivät Myllyniemeä jo menneenä miehenä, mutta tämä kausi on osoittanut, ettei hänen potentiaalinsa ole kadonnut minnekään.

Myllyniemeä on pidetty myös jotenkin vaikeana luonteena, mutta sekin on enemmän harhaa kuin raakaa faktaa. Maailman innokkain harjoittelija Myllyniemi ei ole koskaan ollut ja vaikka hän on ollut hanakka poika sanomaan, mikään ongelmapelaaja hän ei ole koskaan ollut.

Myllärin poika

Juuso Myllyniemi on legendaarisen Kari Myllyniemen poika. Myllyniemi sai kotoaan varmasti perusopit pesäpalloon ja hän oli merkitty mies junioreista lähtien. Myllyniemi on Seinäjoen Maila-Jussien kasvatti, mutta hän nousi Superiin Ulvilassa, josta tie vei vuosikausiksi Koskenkorvalle ja lopulta JymyJusseihin kaudeksi 2017.

Myllyniemi pelasi Seinäjoella ihan kelvollisia kausia, mutta hän ei päässyt koskaan samanlaiseen loistoon kuin Koskenkorvalla, jossa hän voitti kaudella 2016 runkosarjan kärkilyöntien onnistumisprosenttitilaston hurjilla 80 prosentin lukemilla.

Myllyniemi ei koskaan täysin kotiutunut JymyJusseihin. Lopulta hän putosi JymyJusseissa viime kaudella jopa kakkoskärkeen, osin loukkaantumisten ja osin heikosti sujuneiden pelien vuoksi.

Pesäpallopiirit eivät olleet yllättyneet, kun Myllyniemi siirtyi viime syksynä Tampereelle, sillä näkymä Seinäjoella ei ollut enää Myllyniemen kannalta mitenkään houkutteleva. Hän kaipaisi uuden haasteen ja uuden ja vapaamman ilmapiirin – ja sen hän on Tampereelta löytänyt.

Täydellinen kakkonen

Myllyniemi on monessa mielessä täydellinen kakkonen. Hän on äärimmäisen nopea, joidenkin mittausten mukaan jopa nopein kolmoselta kotiin tuleva pelaaja koko Superissa. Myllyniemen varsinainen lahja on kuitenkin hänen taianomainen lyöntipelinsä. Myllyniemen peruslyönti on äärimmäisen kova, mutta hän hallitsee myös kaikki taitolyönnit ja pomput. Hurjat onnistumisprosentit niin uran aikana kuin tälläkin kaudella kertovat ennen muuta siitä, että Myllyniemi luottaa omaan osaamiseensa ja omiin lyönteihinsä. Hän tietää, millaisia lyöntejä missäkin tilanteessa pitää lyödä: tarvitaanko joku erikoisempi lyönti vai vain varma peruslyönti.

Siitä, onko Myllyniemi Superin paras kakkonen vai ei, voidaan aina väitellä, mutta se ei ole oleellista. Oleellista on se, että Myllyniemi on parhaimmillaan täydellinen kakkonen – ja tällä kaudella hän on sitä taas ollut.

Myllyniemi on myös erinomainen ulkopelaaja. Tai ehkä oikeammin on sanoa, että olisi, jos hän vain haluaisi sitä olla. Myllyniemi pelaa nytkin erinomaisia otteluita ja saattaa tehdä kentällä uskomattomia kiinniottoja ja heittoja, kuten polttaessaan huippunopean Elmeri Purmosen sunnuntaina Kiteellä varmalta näyttäneessä juoksussa.

Myllyniemi ei ole kuitenkaan koskaan täysin syttynyt ulkopelistä. Joko hän on niin intohimoinen sisäpelaaja, että ulkopeli ei vain häntä kiinnosta samalla tavalla tai sitten hän ei ole edes itse ymmärtänyt, miten erinomainen ulkopelaaja hän voisi olla.

Pesäpallon kannalta Myllyniemi ja hänen tarinansa on kuitenkin suuri rikkaus. Tarinassa on myös opetus jokaiselle pesäpalloilijalle, sillä Myllyniemi ei oppinut viime talven aikana mitään uusia ja ylivertaisia taitoja, jotka selittäisivät hänen tämän kauden loistokkuutensa. Syy hänen tasonsa nostoon on ollut seuran ja ilmapiirin vaihto – ja se, että Tampereella häneen on taas luotettu ja hän tietää, että häneen luotetaan. Seinäjoella samanlaista tunnetta ja luottoa ei ollut – ja se näkyi Myllyniemen pelaamisessa.