Manse PP:lta puuttuu ykkönen, Vimpelillä on omat päänsärkynsä ja Sotkamo tilasi Via Dolorosan
Manse voitti Superpesiksen runkosarjan, vaikka hävisikin runkosarjan päätöskierroksella Vimpelille. Pekka Arffman arvioi viimeisen kierroksen draamaa.
Runkosarjan hurja viimeinen kierros on paketissa. Manse vei runkosarjan ennen Vimpeliä, Sotkamo putosi Kouvolan taakse neljänneksi – ja viimeiset pudotuspelipaikat menivät Kempeleelle ja Pattijoelle. Pekka, oliko tuo Mansen runkosarjan voitto yllätys?
Vaikea sitä on pitää yllätyksenä, kun katsoo, millainen joukkue Mansella on ja mitä sen vastustajille kesän aikana tapahtui.
Vimpelillä oli omat ongelmansa Perttu Ruuskan kanssa ja Mikko Kanala oli runkosarjan lopussa pitkään sivussa. Vaikka Kouvola pelasi jopa yllättävän hyvin, sillä oli koko kauden ongelmia kotiutusten kanssa ja runkosarjan viimeisellä suoralla Kouvolan ote alkoi muutenkin livetä. Sotkamo sai pakettinsa nopeasti kasaan kauden alussa, mutta heilläkin oli erilaisia ongelmia ja haasteita, ja Jymyn pelaaminen oli välillä tosi nihkeää.
Manse pelasi näistä kärkijoukkueista tasaisimman kauden ja mikä tärkeää, heidän pääsyömähampaansa – Juha Puhtimäki, Henri Puputti, Tuomas Jussila ja Juuso Myllymäki – ja jokeri Juha Niemi pelasivat erinomaisen kauden. Enkä puhu nyt vain sisäpelistä, vaan myös ulkopelistä. Näistä summista se Mansen runkosarjan voitto syntyi.
Miten suuri merkitys Mansen kannalta on se, että sillä on kotietu vaikka tappiin asti?
En usko, että se on Mansen kannalta mitenkään ratkaisevaa. Tuo Mansen ykkösnyrkki pystyy pelaamaan kentällä kuin kentällä, eikä heitä heilauta se, millainen kotiyleisö siellä on vastassa. Suurin kysymysmerkki Mansen mestaruuden kannalta on se, että heiltä puutuu idioottivarma ykkönen – kuten tiistainakin nähtiin.
Mutta Manse on ilman muuta vahva mestariehdokas. Tämä kausi on näyttänyt, että nämä suurimmat tähdet mahtuvat samaan joukkueeseen ja sitten siinä ovat nämä työmiehet, joilta ei turhia rooleista kysellä. Vahva suoritus Manselta ja myös pelinjohtaja Matti Iivariselta.
Entä Vimpeli? Mikko Kanala pelasi jo jokerina. Tuleeko hän myös ulos syksyn ratkaisupeleissä?
Todennäköisesti tulee. Vimpelillä on ollut omat kysymysmerkkinsä, mutta en nyt olisi niistä niin huolissaan. Perttu Ruuska pystyy pelaamaan parhaimmillaan ihan käypiä otteluita lukkarina ja eihän Kanalan taidot ole minnekään kadonneet. Se, mitä Vimpeli joutuu varmasti miettimään, on, mitä on tapahtunut Teemu Isokedolle. Isokedon juoksu oli tiistaina todella tukkoista ja eikä ulkopelikään vakuuttanut.
On todella mielenkiintoista nähdä, miten Vimpeli rakentaa ja roolittaa joukkueensa. Jos Kanala tulee ulos, silloin kysymys kuuluu, kuka sieltä siirrettään sivuun. Yksi vaihtoehto on varmaan se, että loistopelejä pelannut Lauri Vihriälä jatkaa pelaavassa kokoonpanossa ja Isoketo siirretään etenijäjokeriksi. Toinen vaihtoehto voisi olla yllättävämpi – eli Kanala ei tulisikaan ulos, vaan pelaisi multijokerina, joka pystyisi vaihtamaan, etenemään ja kotiuttamaan.
Tomi Niskasella riittää varmasti pähkäilemistä ja jopa pientä päänsärkyä oikeanlaisen koostumuksen rakentamisessa – mutta luulen, että aika moni muukin pelinjohtaja haluaisi sellaisen ongelman, että hyviä vaihtoehtoja on useampia.
Sotkamo hävisi Pattijoella ja menetti samalla kolmannen sijan Kouvolalle. Ei tainnut mennä aivan laskelmien mukaan?
En ala arvailla, mitä sotkamolaisten päässä liikkuu, mutta kyllähän he tilasivat itselleen nyt kaikista pahimman reitin. Jos mitään yllättävää keskiviikon valintatilaisuudessa ei tapahdu, Sotkamo saa vastaansa ylivoimaisesti vaikeimman vastustajan puolivälierissä eli Joensuun, ja jos ne sen selvittävät – kuten edelleen uskon –, sitten tulee vastaan Manse. Jos Jymy kaiken tämän jälkeen juhlii mestaruutta syksyllä, niin sitten yhdet onnittelut eivät Kainuun urhoille riitä.
Näillä muilla pudotuspeleihin menneillä joukkueilla Joensuuta lukuun ottamatta ei taida olla paljoa jakoa kärkiseuroja vastaan?
Ei, mutta niitä kaikkia pitää ilman muuta onnitella. Imatra oli kauden suurin positiivinen yllätys koko sarjassa ja oli hienoa, että sen lento kantoi loppuun asti. Kempele paransi juoksuaan juuri kriittisillä hetkillä kautta ja meni, kuten sen materiaalinsa perusteella pitikin mennä, pudotuspeleihin. Pattijoelle on annettava kovasta loppunoususta ja vielä Sotkamon kaadosta isot pisteet. On hienoa, että Topi Kosonen nähdään vielä kerran pudotuspeleissä.
Hyvinkää ja JymyJussit jäivät pudotuspeleistä rannalle. Hyvinkää oli yksi kauden pettymyksistä. Puretaan heidän kautensa tarkemmin myöhemmin, mutta mihin Hyvinkää kaatui?
Se oli monien asioiden summa, mutta eihän tilannetta ainakaan auttanut erilaiset loukkaantumiset. Teemu Nikkasen ongelmat heijastuivat sisäpeliin, ja kauden alussa Patrik Vartama ei pystynyt pelaamaan ulkona ja kautensa loistavasti aloittanut lukkari Petteri Alanen oli koko loppukauden sivussa. Vartama oli loppukaudella paitsi loistava ykkönen myös Tahkon johtava ulkopelaaja yhdessä Jere Vikströmin kanssa, mutta Tahko ei saanut silti päälle sellaista vaihdetta, että se olisi saanut pudotuspelipaikan. Joukkue antoi yli 200 juoksua, mikä kertoo, että ulkopeli ei toiminut toivotulla tavalla – mutta ei myöskään sisäpeli.
Pudotuspelien ulkopuolelle jääminen on varmasti karvas takaisku Hyvinkäälle ja Pihkalassa on ison mietinnän paikka, mitä tehdä tämän kauden pettymysten ja joukkueessa tapahtuvien muutosten kanssa. Toisen suuren pettymyksen, Kiteen, tilanne on tässä suhteessa helpompi, sillä joukkueen runko pysyy hyvin kasassa lukuun ottamatta Hyvinkäälle siirtyvää Valentin Ikosta.
JymyJussit nousi koputtamaan kauden lopussa pudotuspelien portteja, mutta kokonaisuudessaan he pelasivat tasonsa mukaisen kauden. Myös Seinäjoella joudutaan miettimään suuria kysymyksiä, sillä kaksi avainpelaajaa jättää JymyJussit, kun Jukka-Pekka Vainionpää siirtyy Vimpeliin ja Elmeri Lieto Joensuuhun.
