Miesten Superpesiksen asetelmat tasaantuivat dramaattisesti, kun Manse voitti perjantain kierroksella Vimpelin, Kouvola Sotkamon ja Pattijoki Kempeleen. Pekka, aloitetaan Manse-Vimpelistä. Joko Manse heräsi?

No ainakin Mansen pelillinen ilme oli tänään aivan erilainen kuin varsin aneemisen alkukauden aikana. Kaikesta tekemisestä näki, että nyt asenne ja itseluottamus olivat kohdalla ja kentällä nähtiin samanlainen Manse, jollainen se on ollut kahden edellisen kauden aikana.

Joukkue sai tehtyä tilanteita ja se iski Perttu Ruuskan ja Leevi Lehdon läpilyöntien siivittämänä Vimpelin maankuulusta ulkokentästä kahdeksan juoksua.

Myös ulkopeli oli aivan eri tasolla kuin useimmissa alkukauden otteluissa. Juha Puhtimäki pelasi lukkarina aivan huippuottelun ja Tomi Lehtosesta on kypsymässä todella kovan luokan ulkopelaaja. Hän on jo  nyt merkittävässä roolissa vaihtotilanteissa etukentällä ja takatilanteissa syvimmässä pussissa.

Tänään myös aiemmin hieman haparoinut Mansen linja pelasi vahvan ottelun. Kalle-Tapio Huusko alkaa selvästi löytää itseään ja jopa Severi Tikkakoski kesti varsin hyvin Vimpelin paineen.

Kaikkiaan erittäin vahva esitys Manselta ja merkki siitä, ettei sitä kannata missään tapauksessa unohtaa. Se on enää kahdeksan pisteen päässä sarjaa johtavasta Sotkamosta ja kun runkosarjaa on pelattu vasta nippanappa kolmannes, tässä ehtii tapahtua vielä paljon.

Mitä tämä ottelu kertoi Vimpelistä?

Vimpelillä on selkeästi menossa pelillisesti sekava vaihe. Joukkueelle tulee paljon merkkivirheitä ja sillä on selvästi ongelmia näiden paljon puhuttujen viivelähtöjensä kanssa.

En kuitenkaan olisi vielä mitenkään huolissaan Vimpelin tilanteesta, vaikka sen pelaaminen ei olekaan samanlaista junamaista menoa kuin viime kaudella. Edessä on joka tapauksessa mietinnän paikka, miten nämä esimerkiksi tänään nähdyt ongelmat saadaan korjattua.

Toki on hyvä muistaa, että läpilyönneillä oli perjantaina iso merkitys. Siinä missä Mansen onnistui, Vimpelin pääkotiuttajat epäonnistuivat. Varsinkin Jukka-Pekka Vainionpäällä oli normaalia heikompi ilta, sillä hän onnistui kotiuttamaan viidellä yrityksellään vain kerran.

Entä sitten Kouvola-Sotkamo?

Siitä päällimmäinen asia tiivistyy tilastoihin. Molemmat joukkueet tekivät 18 kolmostilannetta, mutta sitten tuli se kriittinen ero. Kouvola onnistui tekemään niistä kahdeksan juoksua, joista kuusi lähti Kopan lyöjäjokereiden, Patrik Wahlstenin ja Teemu Nikkasen, mailasta.

Sotkamolla petti sen sijaan kotiutukset. Tämä ottelu osoitti konkreettisesti sen, mitä tapahtuu, jos Roope Korhosella ei ole lyönti kohdillaan. Hän löi seitsemällä yrityksellä vain yhden juoksun. Aapo Komulainen löi kaksi juoksua, mutta missä muut kotiuttajat olivat?

Tätä kysymystä Sotkamossa joudutaan miettimään vielä moneen kertaan. Mitä tehdä, jos Roopella ei kulje?

Entä Pattijoen voitto Kempeleestä?

Tunnustan rehellisesti, että katsoin sitä vain tilastojen kautta, sillä jo kahden pelin samanaikaisessa seuraamisessa Ruudun välityksellä on tekemistä. Numerot osoittavat kiistatta sen, että Pattijoen voitto oli ansaittu.

Se teki avausjaksolla 10 kolmostilannetta, joista se löi kolme juoksua – kun Kempele teki kolme kolmostilannetta ja löi niistä jokaisesta juoksun.

Myös toisella jaksolla Pattijoki voitti kolmostilanteet 14-11, mikä sekin kertoo Pattijoen hallinnasta. Muutenkin 24 kolmostilanteen tekeminen on kova saavutus Pattijoelta.

Tärkeintä on kuitenkin se, että Pattijoki on osoittanut olevansa aidosti matkalla ainakin pudotuspelikarsintoihin, ja kuka tietää, mitä niissä sitten tapahtuu, jos PattU pystyy pelaamaan samanlaisia otteluita, joita se on tällä kaudella pelannut näitä kärkipään seuroja vastaan.

Joka tapauksessa tämäniltainen kierros oli sarjan kannalta kauden loistavin kierros. Mitään ei vielä ratkaistu varsinkaan runkosarjan kärkisijojen suhteen ja jos Manse todellakin alkaa herätä, loppukaudesta tulee todella sähköinen.

Katso Toni Kohosen analyysi: Mikä Mansella on mättänyt alkukaudella?