Mansen joukkue on laatuterästä, mutta seurajohdon huseeraaminen on yleinen naurunaihe
Manse PP on edelleen yksi miesten Superin kärkiseuroista. Samaa ei voida sanoa Mansen seurajohdosta.
Manse PP on tehnyt monessa mielessä sensaatiomaisen tempun nousemalla Ykköspesiksen syövereistä yhdeksi Superpesiksen valtaseuroista. Syksyllä 2020 tehdyt hurjat pelaajakaupat ja huippukalliilla tähtijoukkueella toissa kaudella voitettu Suomen mestaruus nostivat Mansen pesäpallokenttien ykköspuheenaiheeksi, eikä kohu ole laantunut.
Tänä talven pesäpallopiireissä on haukottu henkeä tapaus Toni Kohosesta. Kaikkien aikojen pesäpalloilija päätti komean uransa viime kesänä ja Manse halusi markkinointikiimassaan Kohosen uudeksi johtotähdekseen pelinjohtajana. Markkinointikiima haihtui kuitenkin nopeasti ja Kohoselle näytettiin neljää kuukautta myöhemmin luottamuspulaan vedoten ovea. Nyt odotetaan, avataanko seuraavaksi käräjäsalin ovi.
Se, mitä Manse on tehnyt, on toisaalta vaikuttavaa, mutta samaan aikaan herää kysymys, kuinka ammattitaitoisesti tai amatöörimäisesti Mansea johdetaan.
Mansen kannalta olisi huojentavaa sanoa, että rapatessa roiskuu, mutta roiskuakin voi monella tavalla ja monesta syystä. Mansen tapauksessa juuri se, miten ja millaisissa asioissa rapa on roiskunut, on hälyttävää.
Tapaus Kohonen on oma lukunsa, mutta se ei ole ainoa vastaavanlainen tapaus.
Manse hankki toissa vuonna Imatran lyöjäjokerin Tommi Piiraisen, mutta totesi muutaman treeniviikon jälkeen, että nyt tuli tehtyä virhe. Piirainen pantiin takaisin pakettiin ja lähetettiin pesäpalloavaruuteen etsimään uutta seuraa.
Kesä 2021 oli muutenkin värikäs.
Ensin seurajohto päätti savustaa Piiraisen ja Perttu Ruuskan alta lyöjäjokeri Juha Niemen ulos seurasta. Niemi lähti, mutta samalla lähti pelaaja, joka löi viime kaudella Hyvinkään Tahkossa 100 juoksua. Ne juoksut olisivat varmasti kelvanneet myös Manselle.
Seuraavaksi seurajohdossa arvioitiin, ettei Matti Iivarinen ole riittävän hyvä pelinjohtaja Manselle. Iivarinen johti samana syksynä Mansen mestariksi, mutta hänen tilalleen oli jo palkattu Juhani Lehtimäki. Lehtimäki viihtyi kuitenkin Mansessa vain yhden kauden ja laikkoja tarjottiin ennen Kohosen palkkaamista uudelleen – kas kas – Iivariselle.
Jokaiselle seuralla tulee hutilyöntejä, mutta tapoja, joilla virheet kohdataan ja korjataan, on monia. Mansen tapa hoitaa asioita on herättänyt seurasta lähteneistä närää ja jopa suoranaista katkeruutta. Tänä talvena Manse tarjosi kakkospelinjohtajan paikkaa entisille pelaajilleen, mutta he eivät halunneet palata Manseen seuran aiempien syntien vuoksi.
Rahasta tai palkasta hommat eivät ole olleet Mansessa viime vuosina kiinni, ainoastaan öykkärimäisestä tavasta hoitaa asioita.
***
Vaikka Mansea voidaan kritisoida toimintatavoista ja pelaajien ja pelinjohtajien kohtelusta, se ei poista sitä, etteikö sillä ole tälläkin kaudella vahva joukkue. Kohosen ympärillä vellonut turbulenssi on sotkenut valmistautumista kauteen, samoin kakkospelinjohtajan puuttuminen, mutta mitään ei ole vielä menetetty.
Joukkueesta löytyy edelleen paljon laatua ja vaikka Kohosen seuraajaksi palkatulla Jani Komulaisella onkin omat puutteensa pelinjohtajana, hän on yksi kolmesta tämän kauden Superin pelinjohtajasta, jotka ovat voittaneet pelinjohtajina Suomen mestaruuden. Pelaajana Komulaiselle mestaruuksia on peräti 12.
Mansen uutta kautta leimaa kaikista vahvimmin pelaaja, joka ei pelaa tällä kaudella Mansessa. Tuomas Jussila on ollut viimeiset vuodet Suomen paras pesäpalloilija ja puhuttiinpa Tampereen toreilla mitä tahansa, hänen korvaamisensa olisi mille tahansa joukkueelle ylivoimainen haaste.
Jussilan lähtö Kempeleeseen tekee valtavan loven etenkin Mansen ulkopeliin. Jussila pelasi vaihtotilanteissa etulukijana ja takatilanteissa hänen vastuullaan kakkospolttajana oli valtava tontti. Jussila pystyi loistavan pelinlukutaitonsa, rohkeutensa, nopeiden jalkojensa ja kokemuksensa turvin pelaamaan suurta tonttiaan, mutta hänen korvaajakseen Imatralta hankittu Konsta Hyötyläinen on uutena Jussilana tekemättömässä paikassa. Tosin niin olisi moni muukin pelaaja.
Sisällä Jussila oli Mansessa joukkueen pääpelintekijä numerolla kolme. Hän oli myös Mansen sisäpelin ehdottomia kulmakivipelaajia, vaikka viime vuoden finaaleissa Vimpeliä vastaan Jussilakin pelasi alle oman tasonsa.
***
Jussilan lähdettyä Manse joutuu ratkaisemaan monet pelilliset asiat uudelta pohjalta.
Ensimmäinen iso kysymys on, miten Manse rakentaa ykköskärkensä.
Manselta on puuttunut Superissa huippuvarma ykkönen, mutta viime kesänä kärkimieheksi vakioitui Simo Vainikainen. Kakkosen ottaa hihaansa itseoikeutetusti Juuso Myllyniemi.
Mutta sitten on ensimmäinen ratkaistava kysymys. Tuleeko Manselle lainkaan varsinaista kolmosta vai käytetäänkö pelitekijänä vaihtajajokeri Lauri Kivistä ja hänen pomppuaan? Jos Kivistä käytetään, silloin Juha Puhtimäki ja Henri Puputti – todennäköisesti juuri tässä järjestyksessä – siirtyvät kolmoseksi ja neloseksi. Heille kummallekin pyritään samaan jo kotiutustilanteita, sillä Mansella on puute huippukotiuttajista.
Kärkeä voidaan jatkaa heittämällä kehiin etenijäjokeri Timo Torppa. Periaatteessa Torpan voisi laittaa jopa Vainikaisen eteen, mutta Myllyniemi on parhaimmillaan nimenomaisesti ykkösvaihdon purkajana.
Muita vaihtoehtoja kärjen jatkamiseksi ovat Severi Piispasen siirtäminen ykköskärkeen tai Severi Tikkakosken nostaminen kärkeen. Tikkakosken epävarmuus ulkopelaajana syö kuitenkin hänen mahdollisuuksiaan päästä avausyhdeksikköön.
Mansen kärkiratkaisuja vaikeuttaa kotiuttajien vähyys. Puhtimäki ja Puputti ovat erinomaisia kotiuttajia, mutta heidän lisäkseen joukkueessa on vain yksi raskaansarjan kotiuttaja, lyöjäjokeri Perttu Ruuska. Hän joutuu ainoana lyöjäjokerina kesällä kovaan paikkaan, sillä Ruuskan olisi lyötävä runkosarjassa 100 juoksua tai mielellään sen yli, jos Manse aikoo oikeasti haastaa Vimpelin ja Sotkamon taistelussa runkosarjan voitosta.
Manse saa hyvän kakkoskärjen, jonka avaa joko Piispanen ja Topias Lilja. Myös kakkoskärjessä haasteena ovat kotiuttajat. Hyötyläinen on parhaimmillaan vaihtajana, Tomi Lehtonen ja Leevi Lehto ovat kotiuttajina kevytosastoa ja Tikkakoski puhdas etenijä.
Ruuska, Kivinen ja Torppa vievät kolme jokeripaikkaa. Toinen vaihtoehto Torpan paikalle etenijäjokeriksi on Tikkakoski.
Ulkona Puhtimäki on edelleen eliittilukkari. Vainikainen ja Lehtonen muodostavat hyvän etukenttäkaksikon ja Puputti ja Lilja on yksi Superin parhaista kopparipareista.
Linja ei ole niin vahva kuin ulkokentän muut osat. Hyötyläinen pelaa vaihtotilanteissa etulukijana ja takatilanteissa syvää pussia. Myllyniemi pelaa omalla paikallaan kakkosvahtina, ja Piispanen ja Lehto ottavat vastuulleen kolmospuolen.
***
Komulainen on pelinjohtajana kovassa paikassa, sillä Mansen materiaali on Jussilan lähdön myötä heikentynyt viime kauteen verrattuna. Lisäksi joukkueesta puuttuu edelleen supervarma ykkönen ja kotiutusvastuu jakautuu vahvoille, mutta pelottavan harvoille hartioille.
Sotkamossa Komulainen hakkasi lyöntijärjestyksen ja ulkopeliryhmityksen yleensä kiveen. Muutenkin hänen tapansa juoksuttaa peliä oli aluksi kaavamaista, kunnes siihen alkoi tulla myös yllättäviä elementtejä.
Joukkueen sisällä Komulainen jakoi voimakkaasti mielipiteitä. Kova ja jääräpäinen linja ei miellyttänyt kaikkia, mutta toisaalta Komulainen ei myöskään pelännyt tehdä kovia päätöksiä. Niistä tunnetuin oli Ville Väliahon syrjäyttäminen kesällä 2020 pudotuspelien alkaessa ja hänen oman poikansa Aapon nostaminen joukkueen ykköslukkarinsa 17-vuotiaana.
Kaikella on kuitenkin aikansa – niin myös Komulaisella Sotkamon pelinjohtajana. Vaikka kysymys ei varsinaisesti ollut potkuista, Komulaiselle jäi kuitenkin viime syksyn käänteistä hampaisiinsa hiekkaa. Siksi hänen näytönhalunsa ovat tällä kaudella tapissaan.
