Naisten TalviSuperin B-lohko käynnistyy lauantaina.

Lohkossa pelaavat kaksi edellistä Suomen mestaruutta ulkokentillä voittanut Mansen sekä viime kesän SM-hopeajoukkue Porin Pesäkarhut, joka jäi yllättäen kolmanneksi viime viikonloppuna Porissa pelatussa Tammi Cupissa.

Pori hävisi Tammi Cupin välierissä Roihuttarille ja jäi pronssiotteluun Pöytyän Urheilijoita vastaan. Sen kohtaamisen Pori voitti kotiutuslyöntikisan jälkeen. Tammi Cupin voiton vei Jussittaret, joka löi loppuottelussa Roihuttaret.

Vaikka TalviSuperin otteluihin ja tuloksiin kannattaakin suhtautua varauksellisesti, TalviSuper voi kuitenkin kertoa mielenkiintoisia asioita tulevasta kaudesta. Esimerkiksi kaksi vuotta sitten hallipeleissä nähtiin se, kuinka vahvasti Lapuan Virkiä oli panostanut kotiutuslyönneissä kumuraan.

Nytkin TalviSuper voi kertoa yksittäisistä joukkueista ja yksittäisistä pelaajista sekä kokoonpanoista ja peluuttamisesta vahvoja viitteitä kesää silmällä pitäen.

Yhtä asiaa on kuitenkin tarpeeton sen syvällisemmin kiikaroida.

Se asia on Mansen asema suurimpana ennakkosuosikkina niin TalviSuperissa kuin varsinkin kesällä. Jos asian pelkistää lyhyesti, runkosarjassa erottuu ensi kesänä kaksi joukkuetta ylitse muiden – Manse ja sen ainoa todellinen haastaja, Jussittaret.

Mansen ja Jussittarien jälkeen tulee selvä ero viiden-kuuden joukkueen haastajaryhmään. Eroa kasvattaa se, että viime kesänä runkosarjan voittanut ja loppuottelussa Manselle taipunut Pori menetti syksyllä neljä tärkeää pelaajaa, Emilia Linnan, Tiia Peltosen, Johanna Pirskasen ja Henna Jukan, eikä heitä pystytty korvaamaan siirtomarkkinoilla.

Myös toinen kestomenestyjä Lapuan Virkiä on hyytynyt takavuosien loistostaan. Lisäksi viime kesän tehokkain kotiuttaja ja muutenkin suuressa roolissa pelannut Riina Kerola on edelleen ilman sopimusta.

Kolmas takavuosien mahtiseura Kirittäret on myös ajautunut taantumaan.

Pori, Lapua ja Kirittäret joutuukin tulevalla kaudella katsomaan kahden kärkiseuran sijasta mitä heidän takanaan tapahtuu.

Rauman Fera sijoittui viime kaudella runkosarjassa viidenneksi eikä Raumalta puutu kunnianhimoa. Myös seuran talous on kunnossa ja Fera tavoittelikin viime syksyn siirtomarkkinoilla kovan luokan hankintoja, mutta sen vetovoima ei riittänyt jättipottiin.

Joensuun Mailan rahat ja vetovoima sen sijaan riittivät koviin vahvistuksiin Emilia Linnasta, Eeva Mäki-Maukolasta, Johanna Pirskasesta ja Mari Mantisesta alkaen.

Ensi kesänä onkin mielenkiintoista seurata, mihin suuntaan voimasuhteet haastajaryhmässä kehittyvät – ja miten korkealla Fera, JoMa ja Roihuttaret ponnistavat. Tästä saadaan esimakua jo TalviSuperissa.

Mansen ylivoimaa ne eivät kuitenkaan uhkaa. Manse pysyi syksyn siirtomarkkinoilla käytännössä koossa muuttumattomana.

Kysymys ei ole vain hyvin hoidetusta urheilullisesti prosessista, vaan myös euroista. Manse maksaa parhaille pelaajille jopa yli 20 000 euron vuosikorvauksia. Summat ovat samaa tasoa kuin miesten Superin pienempien seurojen pelaajapalkkiot.

Jussittaret ei ymmärrettävästi kulje taloudellisessa mielessä samanlaisella polttoaineella kuin Manse, mutta Jussittarien käyrät ovat kulkeneet viime vuodet ylöspäin ja Tiia Peltosen kaappaaminen Porista kertoo, että Seinäjoelta löytyy vetovoimaa ja myös taloudellista vääntöä.

Naisten TalviSuperin B-lohko

Manse

Suurin ennakkosuosikki niin TalviSuperissa kuin kesällä. Piti kaksi Suomen mestaruutta peräkkäin voittaneen kokeneen ja rutinoituneen tähtiryhmänsä helposti kasassa eikä joukkueen tarvinnut hankkia yhtään vahvistusta muista seuroista.

Porin Pesäkarhut

Syksyn siirtomarkkinoiden häviäjiä. Menetti elintärkeitä avainpelaajia Emilia Linnan johdolla, vaikka joukossa onkin Miia Puolakan kaltaisia mielenkiintoisia uusia kasvoja. Syksyn hankinnat eivät olleet samaa tasoa lähtijöiden kanssa ja Jussi Haapakoskella on iso työ, jos hän veisi toisena syksynä peräkkäin Porin mitaleille.

Rauma Fera

Feralla oli rahaa ja kunnianhimoa iskeä kovempaakin syksyn siirtomarkkinoille, mutta seuran vetovoima ei riittänyt kaikista hurjimpiin hankintoihin. Fera on kuitenkin matkalla ylöspäin. Loppuotteluun on kesällä matkaa, mutta mitaliottelut ja etenkin Pesäkarhujen lyöminen ei ole mikään utopistinen tavoite. Mielenkiintoinen seurattava jo TalviSuperissa.

Roihuttaret

Roihuttaret sai aikaan yhden viime kesän upeimmista ilmiöistä pesäpallokentillä nostattamalla Itä-Helsinkiin suoranaisen pesishurmion. Pesäpallossa ei ole jokapäiväistä arkea se, etteivät kaikki halukkaat mahdu katsomaan ottelua.

Roihuttaret teki myös Erica Rosendahlin johdolla viime kaudella pelillisen läpimurron. Jussittaret oli vielä liian kova pala puolivälierissä, mutta Roihuttaret tekee tuloaan. Nyt vain kysytään sitä, miten pitkään talkoopohjainen toiminta kantaa ja kuinka kauan Roihuvuoressa palaa samanlainen hehku kuin viime kesänä.

Pöytyän Urheilijat

Pöytyä nousi edellisen kerran Superiin kaudeksi 2024. Se on säilyttänyt sarjapaikkansa kahtena kautena ja myös ensi kaudella sen ensimmäinen tavoite on pysyä sarjassa. Mitään jättivahvistuksia Pöytyä ei tehnyt, mutta jokainen kausi Superissa tietää kokemuksen ja rutiinitason kasvamista. Se voi olla iso valtti myös ensi kesänä.

Laitilan Jyske

Laitilan Jyske säilytti historiallisen sarjapaikkansa Superissa karsintojen kautta, mutta sekin oli hieno saavutus Jyskeeltä. Joukkue uudistui viime syksyn yllättävänkin paljon, mutta mitään dramaattista parannusta materiaalin suhteen ei tapahtunut. Nytkin päähaaste on varmistaa sarjapaikka.