Lähtökohdat

Huuhkajilla oli edessään iso ilta Belfastissa. Vaisun Tanska-pelin jälkeen oli jo henkisestikin tärkeää saada onnistumisia.

Kyse ei tosin Huuhkajilla ole enää vähään aikaan ollut yksittäisessä pelissä onnistumisesta, vaan jo pitkään jatkuneen pelillisen ja tuloksellisen laman selättämisestä.

Tämä ongelmahan ei tietenkään toivomalla korjaannu ja Suomi on tällä hetkellä kovassa paikassa. EM-kisapaikka on selvä tavoite, eikä maajoukkueellamme ole enää altavastaajan asemaa tuomassa henkistä rauhaa otteluihin, kuten joskus aiemmin.

Omakin turhautuminen löi läpi Tanska-ottelun jälkeen aika vahvasti, sillä koen Huuhkajien alisuorittaneen jo pitkään. Vaikka nämä karsinnat ovat vasta alussa, on Kanervan löydettävä itsestään vaativampi puoli tietysti ensisijaisesti omaa toimintaansa kohtaan, mutta myös pelaajistoaan kohtaan.

On selvää, että haaveet kisapaikasta voi unohtaa nopeasti, mikäli Markku Kanerva ei saa roolitettua joukkuettaan paremmin ja sitä kautta automaattisesti kentälle terveempää toimintaa. Se ei tietenkään korjaa kaikkea ja Huuhkajat kaipaisivat kipeästi täsmällisempää toimintaa pelin jokaiseen vaiheeseen.

Tähän auttaa vain konkretia valmennukselta pelaajille eri tilanteisiin. Nyt Suomella on useampi pelaaja, jotka pelaavat seurajoukkueessaan paremmin kuin Huuhkajissa, jossa epävireinen kollektiivi aiheuttaa isoja haasteita loistaa.

Ensimmäinen puoliaika

Kanerva oli rukannut Suomen kokoonpanoa uuteen uskoon ja esimerkiksi Anssi Suhosen ja Benjamin Källmanin roolit olivat yllättävät. Suhonen pelasi vasemmalla laidalla ja Källman pyrki auttamaan keskikenttää puolustusvaiheessa tiputtamalla alaspäin, mutta hyökätessä hän pyrki pelaamaan Pohjois-Irlannin puolustajien välissä.

Ensimmäinen puoliaika Pohjois-Irlantia vastaan oli puolin ja toisin vaihtelevaa jalkapalloa. Suomella oli selvät avaimet ottaa ottelun hallinta Rasmus Schüllerin ansiosta. Schüller olikin Huuhkajien selkäranka ensimmäisellä 45-minuuttisella.

Liian usein palloa laitettiin kuitenkin Belfastin taivaalle pitkissä hyökkäyksissä kaukaa lähteneiden keskitysten muodossa. Niitä seurasi pallonmenetys kerta toisensa jälkeen.

Suomella oli kentällä alakerta, joka haluaa pelata kontrollin kautta ja Schüller keskikentän pohjalla, joka toiminnallaan tarjoaa Huuhkajille tähän mahdollisuuden. Tästä eteenpäin toiminta alkaa kuitenkin pätkiä ja on mahdoton ajatus, että alakerta ja Schüller saisivat keskenään kaikki ongelmat ratkaistua.

Olen useasti kommentoinut Glen Kamaran tekemistä tai oikeastaan tekemättömyyttä maajoukkueessa. Schüllerin rinnalle Suomi tarvitsee boksista boksiin juoksevan 8-paikan pelaajan, jota Kamara ei ole maajoukkueen puolella valitettavasti ollut pitkään aikaan.

Schüller joutui jälleen kerran ottamaan kovia ylimääräisiä metrejä puolustussuuntaan Kamaran seuratessa peliä katseellaan. On uskomatonta seurata tuolla tasolla pelaajan jättävän C-junioreissa opetettuja asioita tekemättä poikittaissiirtymisistä alkaen.

Tästä syystä Kamaran rooli kentällä ei voi sisältää isoa puolustusvelvoitetta varsinkaan toisena pelaajana puolustuslinjan edessä. Kamara pelaa edelleen paljolti mukavuusalueellaan myös pallollisessa vaiheessa, eikä se tietenkään riitä avainpelaajastatuksen pelaajalle.

Robin Lod oli laiturin roolissaan lähempänä sitä tekemistä, jossa hän pääsee käyttämään vahvuuksiaan. Juuri tällaisesta tilanteesta Suomi myös siirtyi ottelussa johtoon.

Suomi pelasi pitkän hyökkäyksen, jossa joukkue malttoi syötellä, eikä palloa heitetty boksiin sivurajalta. Pallo sen sijaan syötettiin boksiin, jossa Lod pääsi hyödyntämään yhtä vahvuuttaan eli harhauttelemaan lähellä vastustajan maalia. Tätä seurasi syöttö maalin eteen, jossa Suomella oli kaksi pelaajaa ja Källman laittoi lopulta pallon maaliin.

Tästä voi ottaa oppia laajemminkin eli ’’älä keskitä sivurajalta ilman pakottavaa syytä’’.

Toinen puoliaika

Toisella puoliajalla Pohjois-Irlanti aloitti vahvasti ja sai painettua pelin Suomen päätyyn. Maali roikkui ilmassa ja Suomelta kaivattiin tässä kohtaa nöyryyttä pelaamiseensa.

Sen sijaan joukkue epäonnistui purkamaan paineen omasta päästään ja lopulta pallo löytyikin Suomen verkosta. Maali Huuhkajien onneksi hylättiin käsivirheen takia. Tähän tilanteeseen Suomi saikin katkaistua Pohjois-Irlannin pahimman painostuksen ja ottelu alkoi kääntyä Suomen eduksi vastustajan alkaessa hätiköimään ratkaisuissaan.

Suomi sai vaihdosta hyvää energiaa kentälle ja oli hyvä huomata joukkueen työnteon taso toisella puoliajalla. Kamaraa myöten Pohjois-Irlannin hylätyn maalin jälkeen joukkue taisteli hienosti.

Analyysi

On selvää, että karsinnoissa tulee eteen otteluita, joissa peli ei välttämättä näytä hienolta, mutta tulosta on tehtävä. Siksi Suomen ja Kanervan on saatava palapelinsä koottua nähtyä paremmin. Muuten Huuhkajat on hyvin pitkälle sattumien varassa, eikä joukkueella ole oikein selkänojaa, mihin nojata.

Pelaajat on saatava rooleihin, joissa heillä on hyvät edellytykset onnistua ja he osaavat hoitaa velvoitteensa. Tähän päälle tietenkin kaivattaisiin kovasti selvää konkretiaa eri pelin vaiheisiin, jota ei valitettavasti ainakaan liikaa näy.

Tämä korostaa pelaajien roolittamista kentällä, sillä esimerkiksi laittamalla Schüllerin 6-paikalle saa todennäköisesti laadukasta pelaamista molempiin suuntiin.

Kyky roolittaa pelaajia on myös tärkeä taito ja Kanervan on ymmärrettävä paremmin, mihin hänen pelaajansa kykenevät. Osa pelaajista pystyy toteuttamaan useampia rooleja kentällä järkevästi ilman ohjeitakin, toiset taas tarvitsevat konkretian, jossa koko kollektiivi tukee toimintaa.

Korkealla tasolla nämä molemmat asiat tarvitaan, jos halutaan menestyä.

Voimme vaikeasta ottelusta huolimatta olla iloisia voitosta. Jäljellä on siitä huolimatta monia kysymyksiä.

On edelleenkin vaikea löytää Huuhkajien punaista lankaa peleistä.

Miten halutaan avata peliä lyhyellä? Mikä on suora vaihtoehto edetä? Milloin prässätään? Miten ja mistä murtaudutaan?

Tilanteessa, jossa konkretiaa ei tunnu ainakaan liikaan olevan, Suomi ajautuu nopeasti erilaisiin ongelmiin, varsinkin mikäli vastustaja on kartalla tai Suomen kokoonpanossa eivät pelaajat ole sopivissa rooleissa.

Tällä hetkellä Huuhkajien kisapaikka on liikaa sattumien varassa ja pelin on pakko kehittyä karsintojen aikana.

Suomi kohtaa seuraavaksi Slovenian ja San Marinon kotonaan kesäkuun puolessa välissä. Näistä peleistä Suomi tarvitsee kuusi pistettä ja noissa peleissä nähdään, onko mikään muuttunut.

Jos ei ole, voidaan mielestäni alkaa kysellä kysymyksiä siitä, pitäisikö Huuhkajille katsoa uutta päävalmentajaa.