Massimiliano Allegri on Juventuksen uusi päävalmentaja. Gert, millainen signaali suurseuralta kokeneen ja menestyneen Allegrin palkkaaminen oli?

Nyt varmasti odotat, että sanon jotain klassista kuten, että nyt astuttiin takaisin Scudetton tielle. Niin voisi vastata kyllä ja laittaa kannen kiinni. En kuitenkaan niin sano, sorry.

Perustelen myös tietysti. Allegri itse jahtasi suurseuroja Espanjasta, Englannista ja Saksasta kahden kauden ajan. Onnistumatta kuitenkaan siinä mitenkään. Hän hyväksyi nyt tarjouksen seuralta, joka ei ollut hänen prioriteettilistansa kärjessä, ikään kuin symbolisesti hieman armosta. En ole varma, että se on superhyvä merkki niin Juventukselle kuin hänellekään.

Toiseksi, Allegri on ollut valmentamatta kaksi kautta, mikä ei ole vielä fataalinen maailmanloppu, mutta samalla kahdessa vuodessa jalkapallossa ja jalkapallovalmennuksessa on tapahtunut paljon muutoksia ja on tullut uusia asioita, eikä ole varmuutta siitä, että Allegri on nähnyt paljon vaivaa pitääkseen itsensä aggressiivisesti kartalla noissa elementeissä. Kova väite, tiedän. Mutta puolustan mielipidettäni sillä, että Allegri ei ole oikeastaan millään tavalla niin sanotusti modernin ja nykypäiväisen valmennuksen sanansaattaja. Itse asiassa päinvastoin – hän on välillä jopa julkisesti ja ironisesti vähätellyt valmennuksen merkitystä ja sen toimintamekanismia kuten sitä nykypäivänä ymmärretään ja mitä se nykypäivänä absoluuttisella huipulla on.

 Joku logiikka siinä on kuitenkin pakko olla, että Massimiliano Allegri palkattiin takaisin Juventukseen. Mikä se voisi olla?

Logiikka ja nykyinen Juventus? Ehkä jonkunlainen on, mutta siinä tapauksessa sitä piilotetaan hyvin. Andrea Pirlon palkkaaminen ei ollut kovin looginen ja sen sinä Jukka itse avasit kattavasti. Maurizio Sarrin erottaminen ei ollut kovinkaan loogista.

Allegrin rekrytoinnin takana oli oikeastaan yksi isompi pääpointti, omalla tavallaan selvästi poliittinen. Allegrin sisään tuomisen myötä rauhoitetaan massiivinen fanimassa koko Italiassa. Ainakin hetkeksi. Allegrin pokaalien määrä antaa siihen pohjan. Ainakin hetkeksi.

Eli, rekrytoinnin kaksi kivijalkaa olivat politiikka ja nostalgia. Kumpikaan ei kovinkaan relevantteja asioita nykyjalkapallossa missä huipulla priorisoidaan muita asioita, kuten Bundesliigan tai Valioliigan tai Ligue 1:n tai myös Portugalin Primeira Ligan tiettyjen seurojen operatiiviset johdot ovat näyttäneet.

Serie A:ssa on valmentajamarkkinoilla ollut paljon liikehdintää ja on tullut yllätyksiä sillä rintamalla. Voitko kommentoida noita jotenkin?

Voin. Mutta anna minulle viikko aikaa kartoittaa ja laittaa eri henkilöt ja toimintakulttuurit keskenään kulttuurikontekstiin vähän tarkemmin ja palataan asiaan viikon päästä.