Tiistai 27.7.

Matti Mattsson oli 100 metrin rintauinnin alkuerien jälkeen tyytyväinen mies, vaikka Suomen ennätystä kylkeen koputtanut aika ei riittänytkään jatkopaikkaan. Hyvä 100 metrin veto lupailee sitä, että Mattsson on iskussa, kun hän lähtee kauhomaan tiistaina kisojen päämatkaansa, 200 metrin rintauintia.

Mattssonin on oltava iskussa, sillä tilastot ovat vuoden 2013 MM-pronssimiestä vastaan. Mattsson ui toukokuussa Budapestin EM-kisoissa 200 metrin rintauinnin uusi ennätysnumeroikseen erinomaisen ajan, 2.08,26.

Kun tuota aikaa vertaa viimeisten arvokisojen aikoihin, asetelma on lyhyesti sanottuna tämä: Mattsson on omalla huippusuorituksellaan välierissä ja finaalipaikka on siinä ja siinä. Viimeisissä arvokisoissa finaaliin on menty kahdesti Mattssonin nykyisestä SE-aikaa heikommalla ajalla: vuoden 2017 MM-kisoissa finaalipaikkaan riitti aika 2.08,80 ja kahta vuotta myöhemmin 2.08,28. Riossa finaalipaikkaan vaadittiin kuusi sadasosaa Mattssonin ennätystä parempaa aikaa – 2.08,20.

Entä sitten mitali?

Kaukana se on, se on rehellisesti sanottavana. Tiistaina saadaan parempi kuva, missä maailman kärki nyt menee 200 metrin rintauinnissa, mutta Riossa ja vuosien 2017 ja 2019 MM-kisoissa pronssi on vaatinut 2.06,73–2.07,70 välille napsahtavaa aikaa. Näihin lukemiin Mattssonilla on vielä matkaa.

Suomalaiset: Olympiamitalisti is back

Matti Mattsonin lisäksi Ari-Pekka Liukkonen aloittaa oman olympiaurakkansa tiistaina kakkosmatkallaan 100 metrin vapaauinnissa. Liukkonen voitti toukokuussa Euroopan mestaruuden 50 metrin matkalla.

Riosta Suomen ainoan mitalin tuonut Mira Potkonen nousee myös kehään. Hän saa vastaansa ranskalaisen Maiva Hamadouchen. Amin Asikainen purkaa ElmoTV:n videolla, millaisista aineksista Potkonen on nyrkkeilijänä tehty. Vaikka Asikaisen mukaan kilpailu maailmalla on naisnyrkkeilyssä koventunut, kehässä hänen mukaansa kaikki on mahdollista.

Suomalaispurjehtijat jatkavat myös omaa kisaurakkaansa. Kaarle Tapper johtaa kauden päivän jälkeen sensaatiomaisesti Laser-luokkaa. Tuula Tenkasella ei ollut maanantain paras päivänsä, sillä hän putosi kokonaiskilpailussa neljänneltä sijalta kymmenenneksi. Tuuli Petäjä–Sirén on kahden päivän jälkeen RS-X -purjelautailussa 14:s.

Historia: Herra Kansallinen vapaapäivä

Muistatteko tämän veljen?

Kuvassa vasemmalla on Ukrainan nyrkkihirmu Wladimir Klitschko ja oikealla Tongan soturi Paea Wolfgramm ja menossa vuoden 1996 Atlantan kisojen superraskaan sarjan finaali. Klitschko voitti olympiakultaa, mutta kisojen todellinen sankari nyrkkeilykehässä oli 193-senttinen ja 147-kiloinen tongalainen. Hänen kotimaassaan innostuttiin olympiahopeasta niin paljon, että maahan julistettiin yleinen vapaapäivä.

Wolfgramm siirtyi myöhemmin ammattilaiseksi, mutta vetäytyi kehästä 24 ammattilaisottelun jälkeen. Saldo oli kunnioitettava, sillä Wolfgramm voitti otteluista 24 ja hävisi vain neljä. Hänen tähtihetkensä kehässä kesti 90 sekuntia. Siinä ajassa vanha tuttu Wladimir Klitschko teki tongalaisesta selvää WBC-liiton kansainvälisessä titteliottelussa.

Wolfgramm toimii nykyään Aucklandissa, Uudessa-Seelannissa, sijaitsevassa Wesley Collegassa oppilasasuntolan hoitajana.

Tilastopala: Se lensi jo ennen nimeään

Historiallisen EM-kisavuoden kunniaksi on hyvä muistaa, että Suomi on pelannut olympialaisissa neljästi olympiakisojen jalkapalloturnauksessa: 1912, 1946, 1952 ja 1980.

Suomi on pelannut olympia-areenalla yhteensä yhdeksän ottelussa, joista se on voittanut kolme, pelannut kerran tasan ja hävinnyt viidesti. Maaliero on 14–29.

Tukholman olympialaisessa Suomi aiheutti sensaation voittamalla ensin Italian 3–2 ja Venäjän 2–1. Välierissä Iso-Britannia moukaroi Suomen 4–0 ja pronssiottelussa Hollanti vieläkin hurjemmin numeroin, 9–0.

Berliinissä 1936 ja Helsingissä 1952 Suomen kisat kestivät yhden ottelun. Berliinissä Suomi hävisi ainoassa ottelussaan Perulle 3–7 ja Helsingissä samaten ainoassa ottelussaan Itävallalle 3–4. Moskovan kisoissa 1980 Suomi voitti Costa Rican 3–0,, pelasi tasan Irakin kanssa tasan 0–0 ja hävisi Jugoslavialle 0–2. Matka tyssäsi alkulohkoon.