Mestarien liiga alkaa tiistaina. Jukka, joko kristallispallosi kertoo, kuka vie Mestarien liigan tällä kaudella?

Tämän kauden Mestarien liigassa on kolme suosikkia – Real Madrid, Manchester City ja Arsenal.

Real Madridin asemaa yhtenä suosikeista tuskin tarvitsee sen suuremmin perustella. Joukkueen materiaali on ylivertainen, varsinkin, kun kakun päälle lisättiin kesällä vielä Kylian Mbappé.

Carlo Ancelottia ei pidetä Pep Guardiolan kaltaisena taktisena nerona, mutta Ancelotti on osoittanut, että hänen jalkapallonsa on yhtä voittavaa kuin kenen tahansa ”taktisen neron”.

Ancelotti on ainoana valmentajana voittanut viiden suurimman sarjan – Valioliigan, La Ligan, Serie A:n, Bundesliigan ja Ligue 1:n – mestaruudet ja hänellä on enemmän Mestarien liigan voittoja (5) kuin kellään toisella valmentajalla.

Ancelotti poikkeaa guardiolaisesta valmentajakoulukunnasta filosofisessa mielessä. Hänellä ei ole kiveen hakattua omaa jalkapalloa ja pelitapaa, vaan hän lähestyy peliä joustavammin. Hän katsoo, millaisia pelaajia joukkueessa on ja säätää sen jälkeen pelitapansa sellaiseksi, että pelaajista saadaan mahdollisimman toimiva palapeli.

Ancelottin tapa toimia sopii hyvin Real Madridiin, jonka strategiana on hankkia kaikki maailman suurimmat tähdet itselleen ja jättää valmentajan tehtäväksi muokata heistä joukkue.

Mbappén hankinta on hyvä esimerkki. Hänen siirtonsa jälkeen kaikki miettivät, miten Ancelotti aikoo mahduttaa samaan joukkueeseen Mbappén ja samalla vasemmalla laidalla operoivan Vinicius Juniorin.

Kun Mbappé ei tehnyt kolmessa ensimmäisessä La Ligan ottelussa yhtään maalia, monet sanoivat, että no niin.

Toki kaksikon yhteistyö ei pelaa vielä maksimaalisella tavalla ja kun loukkaantumisestaan nyt toipunut Jude Bellingham palaa kehiin ja tulee samoille tonteilla, Ancelottilla riittää hiomista.

Historia on kuitenkin osoittanut, että Ancelottin vahvuus on juuri siinä, miten hän saa eri näköiset maailmanluokan palat sopimaan yhteen.

Se, mitä Mestarien liigassa tapahtuu syksyllä, on Real Madridin kannalta toissijaista. Sen pelit alkavat keväällä – ja silloin Real Madrid on parhaimmillaan.

Manchester City on toinen suursuosikki – olettaen, ettei sitä potkaista ulos Mestarien liigasta kesken kauden Valioliigan 115-casen takia.

Monet ylistivät viime kaudella Real Madridia, mutta Manchester Cityn kohtalona oli kohdata Real Madrid jo puolivälierissä ja oli rangaistuspotkukisasta kiinni, kumpi joukkueista meni jatkoon.

Myös Gardiolan prosessi toimii siten, että Manchester City on parhaimmillaan kevätkaudella. Erling Håland on selvästi terävämmässä kunnossa kauden alkaessa kuin vuosi sitten, mutta Cityn kannalta avainkysymys on se, missä iskussa norjalainen on keväällä Mestarien liigan ratkaisuhetkillä.

Håland on kiistatta yksi maailman parhaista maalintekijöistä, mutta on eri asia heittää hattu Ipswichin verkkoon kuin iskeä ratkaiseva maali kaikista kovimpia vastustajia vastaan kaikista tärkeimmissä otteluissa?

Viime kaudella hän tehnyt yhtään maalia kahdessa puolivälieräottelussa Real Madridia vastaan eikä hän saanut kauden tärkeimmissä liigapeleissä Arsenalia vastaan aikaan edes yhtään laukausta kohtia maalia.

Tässä on Hålandin haaste tällä kaudella ja kriittinen muuttuja Cityn kannalta.

Kaikki ihailivat Arsenalia viime kaudella, kun se mätti hurjia maalimääriä kevätkaudella peli pelin jälkeen, mutta kovin juttu Mikel Artetan prosessissa ei ole se, miten Arsenal hyökkää, vaan miten se puolustaa.

Se hyydytti viime keväänä Manchester Cityn hurjan hyökkäyskoneiston täydellisesti kahdessa ottelussa – ja sunnuntaina se näytti Tottenhamia vastaan vierasottelussa, että jos sen on pakko repiä tulos, kaunis jalkapallo pannaan sivuun sormia napsauttamalla ja kaikki perustetaan koko joukkueen jäätävän puolustuspelaamiseen.

Arsenal on yksi Valioliigan johtavista pallonhallintajoukkueista, mutta sunnuntaina sen pallonhallintaprosentti oli vain 36 prosenttia. Se kertoo, että naiivin jalkapallopuheen ja ajattelutavan aika Emiratesilla on haudatta.

Viime kaudella Arsenal vielä selkeästi opetteli pelaamista Mestarien liigan ihmeellisessä maailmassa, mutta tällä kaudella prosessi on taas vuoden valmiimpi ja kypsempi. Toki maalinteko kovissa peleissä on edelleen kysymysmerkki, mutta on sitä ennenkin menty Mestarien liigassa pitkälle rangaistuspotkukisojen kautta.

Nostit kolme suosikkia. Löytyykö myös kolme haastajaa?

Löytyy.

Ensimmäinen haastaja on Barcelona. Sitä voisi toki pitää suosikkina, mutta vaikka Barcelonan alkukausi on alkanut tanssien, Hansi Flick on vasta ensimmäistä kauttaan Barcelonan valmentajana, ja omien ajatusten ja oman prosessin juurruttaminen uuteen joukkueeseen vie aina oman aikansa.

Barcelonan materiaali riittää Mestarien liigan voittoon, mutta saako Flick kuitenkaan vielä hiottua Barcelonan pelitavan sellaiseksi, että se toimisi ääritilanteissa jo heti avauskaudella? Siksi Barcelona on vasta haastajana.

Toinen haastaja ja kenties kauden mielenkiintoisin seurattava Mestarien liigassa on Bayer Leverkusen. Xabi Alonso on noussut lyhyessä ajassa valmentajataivaan nousevaksi messiaaksi, jota uudet valmentajasukupolvet seuraavat jo nyt intohimoisemmin kuin jopa Pep Guardiolaa.

En väheksy pienimmässäkään määrin Leverkusenin materiaalia, mutta Alonso joutuu taikomaan ihmeitä, jos se aikoo hypätä Leverkusenin kanssa Manchester Cityn ja Real Madridin kaltaisten esteiden yli kaksiosaisissa otteluissa.

Siksi Leverkusen tarvitsee kauden ratkaisuhetkillä samanlaista arvan apua kuin Borussia Dortmund viime kaudella. Finaalissa kaikki on mahdollista, vaikka toki silloinkin voimasuhteet ovat voimasuhteita.

Kolmas haastaja on Inter. Simone Inzaghi on tehnyt Milanon sinimustalla puolella loistavaa työtä, kuten viime kauden Serie A:n ylivoimainen mestaruus ja selviytyminen toissa kaudella Mestarien liigan finaalin todistivat.

Joukkueella on Inzaghin näköinen materiaali, jonka kruunaa Serie A:n maalintekijätilaston viime kaudella 24 maalilla voittanut Lautaro Martinez.

Listoiltasi puuttuu kolme mielenkiintoista seuraa – Bayern München, Atlético Madrid ja Liverpool. Miksi?

Bayern Münchenin suurin kysymysmerkki on uusi valmentaja Vincent Kompany.

Onko hän oikeasti niin kova ja taitava valmentaja kuin kaikki olettavat? Belgialainen oli jo Bayern Münchenillekin varavaihtoehdon varavaihtoehto ja eiväthän hänen näyttönsä Burnleyssa ole mitenkään vedenpitäviä. Englannin Mestaruussarjan voitto ei ole tänä päivän suuri meriitti ja viime kaudella Valioliigan kaikki kolme nousijajoukkuetta Burnley mukaan lukien oli pelkkää sarjan täytettä.

Bayernin materiaali on edelleen kova ja mylly jauhaa Bundesliigassa heikompia joukkueita, mutta mitä sitten, kun vastaan tulevat Euroopan kovimmat joukkueet?

Atlético Madrid teki kesällä kovia hankintoja, mutta 5-6 uuden pelaajan ajaminen sisään joukkueeseen on oma haasteensa. On myös hyvä kysymys, miten kovia ratkaisijoita Julián Alvarez ja norjalainen Alexander Sørloth ovat äärimmäisissä paikoissa ja paikoissa?

Herroilla on vielä paljon todistettavaa – ja kuka sitten maalit tekee, jos he eivät tee?

Ymmärrän hyvin sen huuman, jonka Arne Slotin ensimmäiset ottelut Liverpoolissa nostattivat, mutta historia on opettanut, ettei siirtyminen Jürgen Kloppin kaltaisen, loistavasti menestyneen ja pitkäaikaisen managerin jälkeen uuteen aikakauteen ole helppoa – varsinkaan silloin, kun uusi manageri tulee seuran ulkopuolelta ja uudenlaista kulttuurista.

Vaikka kuherruskuukaudesta puhuminen onkin kliseistä, Slotin haaste ei ole siinä, mitä Liverpoolissa tapahtuu ensimmäisinä viikkoina ja ensimmäisinä kuukausina, vaan miten hänen prosessinsa toimii, kun arki palaa tekemiseen ja vastaan alkaa tulla pelillisiä ja joukkueen sisäiseen dynamiikkaan ja pelaajien tulevaisuuteen liittyviä haasteita.

Liverpoolilla on edessään väistämätön joukkueen uudistamisprosessi ja Slotilta olisi kova temppu, jos hän tällaisen prosessin keskellä pystyisi tekemään Liverpoolilta Valioliigan mestarin tai Mestarien liigan voittajan.

Liverpoolin kannattajien kannattaa pikemmin varautua vähintään 2-3 vuoden odotukseen, kunnes punakone palaa samoille korkeuksilla, joissa se oli Kloppin aikana.