Mestis pitäisi pelastaa, mutta onko pian enää mitään pelastettavaa?

Perinteikkään TUTOn tarina jatkuu tyystin ilman toimitusjohtajaa.

Jääkiekko

Mestis pitäisi pelastaa, mutta onko pian enää mitään pelastettavaa?

TUTO lakkautti toimitusjohtajan pestin, Peliittojen omistuskuviot ovat lähes sketsiviihdettä. Nyt ei kuitenkaan pidä nauraa Mestikselle, vaan pikemminkin itkeä, pohtii Samuel Savolainen.

Samuel Savolainen
TEKSTI Samuel Savolainen
@SSavolainen1
JULKAISTU 20.12.2022 | KUVAT All Over Press

Jo pikainenkin katsaus Mestiksen uutisiin tänä syystalvena kertoo synkästä maisemasta.

Tuoreeltaan Suomen toiseksi korkeimman sarjatason perinneseuroihin lukeutuva TUTO kertoi talousvaikeuksistaan, jotka ovat johtaneet toimitusjohtaja Dani Aavisen irtisanomiseen eikä tämän tilalle edes etsitä seuraajaa. Kyse on toiminnan sopeuttamistoimesta. Tuto ajautui kassakriisiin tietojeni mukaan satsaamalla pikemminkin toimistoon, eikä kentän tasolle. Valinta sekin.

On tultu pitkä matka niistä ajoista, kun Urheilulehdessä työskennellessäni kävin Turussa useinkin katsomassa millä tolalla seuran urheilullinen puoli lehden asiantuntijana toimineen Ismo Lehkosen ja urheilujohtaja Elmo Aittolan johdolla oli. TUTO ei saavuttanut mestaruutta, mutta oli se kuitenkin säännöllisesti välierissä ja harjoittelu oli laadukasta. Joukkueessa pelasi Mikko Lehtosen ja Anrei Hakulisen kaltaisia nykypäivän maajoukkuetason pelaajia. Oli edes orastavaa haavetta siitä, että ehkä joskus Liigan avaamisen myötä olisi toivoa.

Se toivo on kuollut. Nyt TUTOn viime vuosien toiminta näyttää siltä, että sen nykyinen taso on vakiintunut karsintoihin – Mestiksen karsintoihin.

Ja kun puhutaan nykyään Mestiksestä, Suomen rikkaimman palloilulajin toiseksi korkeimmasta sarjatasosta, puhutaan käytännössä amatöörisarjasta.

Väännetään vielä kuvaa tarkemmaksi rautalankaesimerkillä.

Tuoreeltaan kuulin, että yksi suomalainen pelaaja oli saanut noin 100 000 euroa nettopalkkaa Saksan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla DEL2-liigassa. Vaikka lukemassa olisi liioittelua, mittakaava on silti selvä.

Se on enemmän kuin melkein jokaisen Mestis-joukkueen pelaajabudjetti.

***

Valitettavasti TUTO ei ole ainoa esimerkki siitä, miten karmeassa jamassa sarjan moni seura on. Siksi hälytyskellojen kilkatus tulisi olla korvissa voimakasta. Vaan kuuleeko sitä kukaan?

Heinolan Peliittojen omistajakuviot ovat kuin jostain jääkiekon sketsiviihteestä. On paljastunut, että seuran omistaakin joukkueen unkarilainen 25-vuotias täytehyökkääjä Zoltan Nagy. Asiassa on vain se ongelma, että rahaa ei ole Nagylta sovitusti tullut.

Koko seuran hallitus on eronnut ja kaikki on yhtä kaaosta.

Otsikoissa on ollut myös forssalainen FPS. Syksyllä tuli tietoon, että seuran jäseniä oli mukana epäillyissä pahoinpitelyissä aamuöisessä kahakassa. FPS:n kassakaan ei erityisen hyvin tietojeni mukaan voi.

Lisätään tähän vielä se, että tänä vuonna konkurssiin meni perinteikäs seura SaPKo.

Ja kun Mestiksen tilanne on mikä on, tämä sarja huutaisi pelastusta. Mutta kysymys kuuluu: Onko oikeastaan enää edes mitään pelastettavaa?

Samaan aikaan yhteiskunnassa kaikki kallistuu perusasioista lähtien. Sähkö on sietämättömän hintaista, ruoka on inflaation myötä kallistunut kipurajalle ja ihmisillä on vähemmän rahaa kulutettavaksi.

Kun aletaan leikkaamaan, aletaan valita niistä asioista, jotka olisi kiva saada, mutta ei pakko saada.

Miten Mestis voi tarjota riitävästi mielenkiintoa kenellekään, että tilanne tästä paranee?

Näkymä on sanalla sanoen synkeä.

***

Mestiksen näivettymisestä on puhuttu jo vuosikausia, mutta lopulta tilanteelle ei ole tehty riittävästi.

On nähty toinen toistaan nimekkäämpiä huippu-urheilujohtajia, mutta siellä se Mestis vain riutuu. Se on Jääkiekkoliiton sarjalle häpeällistä.

Sarjan pelaajien laatukin on kärsinyt rajusti. Kuulin erään Mestiksessä vaikuttavan urheilujohtajan arvioineen, että sarjassa on ehkä yksi pelaaja, joka voisi tällä hetkellä nousta Liigaan ja olemaan aidosti vahvistava pelaaja.

Oli arvio sitten Mestiksen liigapätevien pelaajien määrästä oikea tai väärä, jostain se arvio kuitenkin kertoo.

***

Kaikki tietävät sen lääkkeen nimen, jolla tilannetta voisi kohentaa niin Mestiksessä, mutta myös Liigassakin.

Kun kuilu Liigan ja Mestiksen välillä on niin valtava kuin se on, herää kysymys, miksi ei uskallettaisi ottaa karsintoja keinovalikoimaan.

Mutta pienintäkään sormenpäätä ei ole annettu, että leikkiä oltaisiin avaamassa edes silmänlumeeksi. Liiga toki tekee, kuten osakkaansa haluavat, mutta onko se enää miltään kantilta aidosti järkevää?

Jos tässä tilanteessa liigaseurat eivät uskaltaisi ottaa karsintapelejä, on vain sanottava, että sitten kannatta poistua urheilusta, jos ei uskalleta tuon verran kilpailla.

Voisi esimerkiksi kireästä taloustilanteestaan julkisuudessa suulla viime vuosina puhuneen toimitusjohtaja Jussi Markkasen SaiPaakin helpottaa, jos seura voisi ottaa kaksi täyttä tupaa karsintapeleissä Kiekko-Espoota tai imatralaista Ketterää vastaan. Voisiko joku kuvitella, että nuo pelit eivät sitouttaisi yhteisöä?

Ja ylipäätään, jos mielenkiintoa riittäisi myös sarjataulukon loppupäässä olisi sellaista mielenkiintoa, se auttaisi kaikkia. Mutta ilmeisesti ne rahat jätetään mieluummin pöydälle.

Mutta jos suomalaisen jääkiekon kaikki huomio kohdistuu vain suljettuun Liigaan ja Leijoniin, voi sen taustalta paljastua pian lisää raatoja.

Nyt voisi tietysti sanoa, että on viimeinen hetki herätä.

Mutta kun kuvaa tarkemmin katsoo, pikemminkin on sanottava, että nyt saattaa olla jo myöhäistä.