Pesäpalloliiton ensi kauden lisäottelukaavio on saanut ristiriitaisen ja osin jopa myrskyisän vastaanoton miesten Superin seurojen keskuudessa.

Pesäpalloliiton kilpailupäällikkö Timo Lamminen on lähettänyt seuroille kaavion, jossa 13 Superin seuraa on jaoteltu maantieteellisen sijaintinsa perusteella kellotaulun mukaiseen järjestykseen. Lisäottelut määräytyvät siten, että jokaiselle seuralle tulee kolme vastustajaa edettäessä kellotaulua myötäpäivään ja kolme vastustajaa edettäessä vastapäivään.

Nappaa jopa 100 euron ilmaisveto Expektiltä!

ElmoTV:n tietojen mukaan seurat on asemoitu kellotaululle myötäpäivään seuraavassa järjestyksessä: Kempele, Sotkamo, Joensuu, Kitee, Imatra, Kouvola, Hyvinkää, Tampere, Kankaanpää, Koskenkorva, Seinäjoki, Vimpeli ja Pattijoki.

Esimerkiksi Imatra kohtaisi lisäotteluissa kolme edellään olevaa seuraa – Kiteen, Joensuun ja Sotkamon – ja kolme jäljessään olevaa seuraa – Kouvolan, Hyvinkään ja Tampereen. Vastaavasti Seinäjoki kohtaisi Koskenkorvan, Kankaanpään ja Tampereen sekä Vimpelin, Pattijoen ja Kempeleen.

Näin jokaiselle tulisi yhteensä kuusi lisäottelua, kolme kotona ja kolme vieraissa. Kaikkiaan jokaiselle joukkueelle tulisi 30 runkosarjan ottelua.

ElmoTV:n pesäpalloasiantuntija Pekka Arffman pitää kellotaulun mukaista jakoa epäoikeudenmukaisena.

”Ongelmana ytimenä on se, että idän puolen kaaviossa pelaa vain sarjan kärki- tai keskikastin joukkueita ja ennakolta sarjan 3-4 heikointa joukkuetta pelaavat kaikki länsipuolen kaaviossa. Totta kai voidaan sanoa, että jokainen vastustaja pitää voittaa tai niiltä ottaa pisteitä, mutta tässä kaaviossa seurat pannaan todella epäoikeudenmukaiseen asemaan. Mestaruuden voittaa paras seura, mutta pudotuspelipaikkojen ja putoamisen suhteen kaavio vääristää sarjan urheilullisuutta pahimmillaan jopa ratkaisevasti”, Arffman sanoo.

Vaihtoehtoinen malli

Arffmanin mukaan lisäotteluiden pelaamiselle olisi olemassa muitakin vaihtoehtoja. Hän nostaa esille uudestaan ElmoTV:ssä aiemmin esitetyn mallin, jossa pelattaisiin ensin kaksinkertainen runkosarja, minkä jälkeen seitsemän parasta seuraa pelaisivat yksinkertaisen ylemmän loppusarjan ja kuusi heikointa seuraa yksinkertaisen alemman loppusarjan. Alemman loppusarjan voittaja pääsisi mukaan kahdeksan joukkueen pudotuspeleihin ja viimeiseksi jäänyt seura putoaisi suoraan Ykköspesikseen. Tässä mallissa otteluita tulisi ylemmän loppusarjan joukkueille 30 ja alemman 29.

”Tämä olisi ylivoimainen ja oikeudenmukaisin tapa saada lisäotteluita. Jos taas tämä kellotaulumalli toteutetaan, silloin Superissa pitäisi ehdottomasti pelata jääkiekosta tutut säälipleijarit, jossa otteluparit paras kolmesta -järjestelmällä olisivat runkosarjan sijoitusten perusteella 6-11, 7-10 ja 8-9. Tällä estettäisiin se epäoikeudenmukaisuus pudotuspeleihin pääsemisen suhteen, joka kellotaulumallissa on.”

”Luonnollisesti myös putoaminen Ykköspesikseen pitäisi ratkaista kellotaulumallissa siten, että runkosarjassa sijoille 12 ja 13 sijoittuneet seurat ratkaisisivat putoajan pudotuspeleillä. Tässä mallissahan putoaminen saattaisi ratketa äärimmillään jopa sillä perusteella, millaisia lisäpelivastustajia Pesäpalloliitto seuroille määrää.”

”Ymmärrän hyvin sen kiukun, mitä esimerkiksi Kiteellä ja Imatralla kaaviota kohtaan tunnetaan. Jokainen voi laskea mielessään, montako pistettä IPV:lle olisi tulossa otteluista Tamperetta, Hyvinkäätä, Kouvolaa, Kiteetä, Joensuuta ja Sotkamoa vastaan verrattuna siihen, että sen kanssa pudotuspelipaikasta kamppaileva Koskenkorva kohtaisi Hyvinkään, Tampereen, Kankaanpään, Seinäjoen, Vimpelin ja Pattijoen.”