Ihmiselämässä on monta ihmeellistä koukeroa. Yksi niistä on se, että vaikka jossain nähdään epäkohtia tai väärinkäytöksiä, kynnys puuttua niihin on korkea varsinkin silloin, kun asia henkilöityy tuttuun tai tunnettuun ihmisiin.

Viime vuosien näkyvin tapaus Suomessa on suomalaisten naisnäyttelijöiden esille nostama tapaus, jossa he kertoivat Helsingin Sanomissa #meetoo-kampanjan rohkaisemina, kuinka he olivat kokeneet ohjaaja Aku Louhimiehen tavan työskennellä voimakkaana ja ahdistavana seksuaalisena häirintänä.

Tunnetuimmat tapaukset löytyvät otsikoista, mutta samanlaisia tapauksia löytyy jokapäiväisestä arjesta. Milloin kysymys on seksuaalisesta häirinnästä, milloin seksuaalisesta syrjinnästä, milloin rasismista, milloin perheväkivallasta ja milloin insestistä. Yhteistä asioille on, että joku tai jotkut ovat niistä tienneet, mutta he ovat kääntäneet katseensa mieluummin sivummalle kuin puuttuneet asiaan.

Tässä mielessä Ilveksen naisjoukkueen päävalmentaja Mika Lahtinen teki suuren palveluksen suomalaiselle jalkapallolle ja suomalaiselle urheilulle. Oman joukkueen 17-vuotiaan pelaajan nimittäminen vitun huoraksi on törkeydessään järkyttävä ja vastenmielinen teko, selittelipä Lahtinen asiaa miten päin tahansa.

Lahtisen tapauksessa oli onni, että hänen puheensa tallentuivat tv-kameroihin. Jos ei olisi, tapaus olisi todennäköisesti hautautunut jonnekin hiljaisuuden kammioihin ja Lahtinen olisi voinut jatkaa puheitaan entiseen malliin.

Nyt asia nousi valtakunnallisen kohun keskipisteeseen ja hyvä niin.

Toki tässä on muistettava, että tapauksessa on toinenkin osapuoli, 17-vuotias nuori pelaaja. Lahtisen kohtaloa on turha surkutella. Nuoren tyttöpelaajan kohtalosta ja kestämisestä pitää sen sijaan olla huolissaan.

***

Lahtisen tapaus on nostattanut myös mielenkiintoisen jälkinäytöksen.

Palloliiton kurinpitovaliokunta käsitteli asian, mutta antoi Lahtiselle vain kolmen ottelun pelikiellon. Päätös oli omalla tavallaan lähes yhtä törkeä ja ala-arvoinen kuin Lahtisen kielenkäyttö, sillä se viestitti, että 17-vuotiaan tyttöpelaajan huorittelu on tekona suunnilleen saman arvoinen kuin suora punainen kortti, josta saa kahden ottelun pelikiellon.

Kansallinen Liiga julkaisi maanantaina oman julkilausuman, jossa se totesi, että Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen määritelmän mukaan seksuaaliseen häirintään kuuluvan seksistisen vihapuheen tunnusmerkkejä ovat mm. huorittelu tai seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät kommentit.

Kansallinen Liiga toteaa samassa julkilausumassa, että Kansallisen Liigan tapauksessa Palloliiton kurinpito ei ole nähnyt seksuaalisen häirinnän tunnusmerkistön ja siten vakavan rikkomuksen kriteerien täyttyvän.

On ymmärrettävää, että Kansallinen Liiga joutuu valitsemaan sanansa tarkkaan, sillä Kansallinen Liiga ja Palloliitto ovat samaa suomalaista jalkapalloperhettä. Siksi sanavalinnoista tulee diplomaattisia, kuten tässäkin tapauksessa.

Kansallisen Liigan julkilausuman viesti ei jätä kuitenkaan tulkinnoille varaa. Jo se, että he ovat julkaisseet tällaisen julkilausuman, kertoo, että Kansallisessa Liigassa ollaan oltu tyrmistyneitä Palloliiton kurinpidon selkärangattomuudesta.

Keskiviikkona myös Jalkapallon Pelaajayhdistys asettui tukemaan Kansallisen Liigan kannanottoa.

Myös Ilves toimi asiassa jämäkästi erottamalla Lahtisen naisjoukkueen päävalmentajan paikalta.

***

Niin ikävä kuin tämä tapaus Mika Lahtinen onkin, toivottavasti se herättää palloilu- ja urheilupiirit siihen, että myös asiaton kielenkäyttö voi täyttää seksuaalisen häirinnän tunnusmerkistöt, kuten THL on linjannut.

On kuitenkin omalla tavalla ikävää, että tässäkin tapauksessa tarvittiin ensin yksi räikeä tapaus, joka sattumoisin tallentui tv-kameroihin ennen kuin asiaan puututtiin. Niin huonokuuloista väkeä jalkapalloihmiset eivät ole, etteivätkö he olisi kuulleet huorittelua aikaisemmin.

Eikä tässä kyse ole vain jalkapalloihmisistä eikä Palloliitosta. Urheilulehti paljasti aikoinaan, että että eräs korkeassa asemassa ollut Jääkiekkoliiton miestyöntekijä oli tirkistellyt vuosikausia nuorién poikien sukuelimiä suihkussa. Asia oli laajasti kiekkopiirien ja nuorten maajoukkuepelaajien tiedossa, ja myöhemmin saman asian todensi omissa tutkimuksissaan myös Suomen urheilun eettinen keskus SUEK.

Mutta mitä teki Jääkiekkoliitto?

Laittoi kyseisen henkilön noutamaan Urheilugaalassa Nuorille Leijonille myönnettyä palkintoa ja löi rintaan kultaisen ansiomerkin.

Tämä kuvaa hyvin sitä asennetta, mikä urheilussa edelleen vallitsee. Eihän nyt nuorten poikien tirkistely tai 17-vuotiaan tyttöpelaajan huorittelu niin vakavaa ole.

Onneksi se joidenkin mielestä on.