Ah, kevät, liki kesä, ja jokavuotinen spekulointi Leijonien MM-kisavalinnoilla. Toki vuosi sitten näitä spekulointeja ei ollut, joten spekuloikaamme nyt senkin edestä.

Jukka Jalosen MM-projektissa ja pelaajavalinnoissa maistuu väljähtynyt kokis. Se kokis on ollut pöydällä auki kaksi vuotta.

Joukkueessa ei ole liiemmin NHL-kokemusta. Sitä tuo Olli Määttä, joka on profiililtaan puolustava puolustaja. Arttu Ruotsalainen ehti pelata muutaman NHL-pelin tällä kaudella. Hän on hyvä lisä kärkiketjuun.

Muuten joukkue on eurooppalaisissa sarjoissa kiekkoilevien pelaajien täyttämä. Hyviä pelaajia, jotka ovat MM-kisatasolle aivan varmasti voittavia jääkiekkoilijoita. On nuoria, on kokeneita.

Ennen kaikkea on selkeitä roolipelaajia eri tilanteisiin ja tehtäviin.

Ja sitten on Marko Anttila. Miksi ihmeessä?

Vaikeuksia Ruotsia vastaan

No, ennen kuin sukelletaan syvemmälle, todettakoon, että Anttila on roolipelaaja, jonka tehtäviin kuuluu esimerkiksi pelata alivoimaa. Hän on siinä ihan hyvä. Hän karvaa, peittää syöttölinjoja, kamppailee ja häiritsee vastustajaa pitkällä mailallaan.

Mutta oliko hän tosiaan paras tarjolla olleista vaihtoehdoista tuohon rooliin?

Anttila on yli kaksimetrinen, 35-vuotias jääkiekkoilija. Tuossa iässä, noilla mitoilla pelaaja harvemmin pelaaja harvemmin kehittyy enää nopeammaksi ja ketterämmäksi. Ennen kaikkea jos sellainen ei ole edes ollut aiemmin.

Anttila pelasi Leijonien joukkueessa kaksi vuotta sitten ja pelasi silloin ihan kelvollisesti. Osumat ratkaisupeleissä olivat omiaan tosin kasvattamaan Anttilan kuplaa ison yleisön silmissä.

Kaksi vuotta sitten Anttila pysyi kansainvälisen pelin vaateessa mukana. Mutta kaksi vuotta on tässä ajassa paljon, sillä laji nuorentuu koko ajan. Ja nopeutuu. Se, minkälaisia ominaisuuksia pelaajalta vaaditaan, on murroksessa.

Vaikka tulevissa MM-kisoissa nähdäänkin vähemmän NHL-tähtiä kuin aiemmin, se ei poista sitä tosiasiaa, että pelin nopeusvaade on kasvanut.

Siinä on isoin dilemma mitä tulee Anttilaan.

Hän varmasti antaa kaukalossa kaikkensa, riistää, repii ja raastaa. Tuo henkisesti lisäarvoa. Tuo kiekkoyleisölle tarttumapintaa. Mutta onko hänellä pelillisesti todellisuudessa mitään annettavaa?

Viimeisessä EHT-pelissä ennen MM-kisoja Anttila oli vaikeuksissa. Ruotsi pyöritti miehen kumoon ylivoimallaan ja iski avausmaalin. Siinä oli uhkaavia merkkejä: Anttilan nopeus ei riitä alivoimapelissä, kun paineen ja keskustan puolustamisen roolit vaihtuvat toisen kärkipelaajan kanssa ja pitäisi tiheällä askeleella kuroa välejä kiinni. Vastustaja sahaa läpi.

MM-kisat 2019 oli hieno tarina. Niin Leijonien kuin Anttilan kannalta. Tuhkimotarina, jollaista ei voi käsikirjoittaa.

Nyt Leijonat ja Anttila yrittävät runnoa saman tarinan uusintaa.