Jos suomalaista NHL-mediaa olisi uskominen, Patrik Laineen olisi pitänyt haastaa Auston Matthews vuoden 2016 varaustilaisuuden ykköspaikasta. Jesse Puljujärven varaaminen Pierre-Luc Duboisin jälkeen oli varsinainen skandaali.

Kesällä 2019 Jack Hughes oli vain kikkapoika, kun Kaapo Kakon maalit miesten MM-kisojen alkusarjassa tekivät hänestä jo valmiin NHL-pelaajan.

Nämä edellä mainitut narratiivit osoittautuivat kuitenkin kovin kaukaisiksi totuudesta, kun pelaajien urat NHL:ssä alkoivat.

Kaikkien aikojen varauskesä sokaisi

Vuosi 2016 on kiistatta kaikkien aikojen suomalainen varausvuosi. Peräti kolme suomalaispelaajaa varattiin viiden ensimmäisen pelaajan joukossa. Patrik Laine meni Winnipeg Jetsiin varausnumerolla kaksi, Jesse Puljujärvi Edmonton Oilersiin numerolla neljä ja Olli Juolevi Vancouver Canucksiin numerolla viisi.

Varsinkin Laineen ja Puljujärven kohdalla odotukset Suomessa olivat valtaisat. Jo pitkään aivan koko varaustilaisuuden kärkipelaajina pidetyt Laine ja Puljujärvi muodostivat alle 20-vuotiaiden MM-kotikisoissa yhdessä Sebastian Ahon kanssa ketjun, joka hakee vertaistaan koko turnauksen historiassa.

Puljujärvi oli ollut jo useamman vuoden ajan yksi ehdokas jopa koko varaustilaisuuden ykkösvarauksen paikalle, mutta Laineen hurja vire ensin Tapparassa pudotuspeleissä ja lopulta aikuisten MM-kisatasolla nostivat hänet selvästi Puljujärven edelle.

Suomessa se tarkoitti, että Laine alkoi haastaa keskusteluissa yhdysvaltalaista Auston Matthewsia, jota yleisesti muualla kiekkomaailmassa pidettiin tulevana ykkösvarauksena.

Varausiässä hurjalla reilusti yli piste per ottelu tahdilla Sveitsin kovassa pääsarjassa pelannut Matthews meni Maple Leafsiin odotetusti ensimmäisenä, mutta Suomessa ykkösvarauksen osoitetta perusteltiin muun muassa Matthewsin pohjoisamerikkalaisuudella ja keskushyökkääjän pelipaikalla.

Matthewsin kokonaisvaltaisuus pelaajana oli odotetusti heti NHL-uran alusta lähtien Laineen vastaavaa edellä. Tehotilasto näyttää yhdysvaltalaisella tässä kohtaa uraa komeaa lukemaa +95. Laineen vastaava on pakkasella 43 merkinnän verran.

Laine myytiin suomalaisille sukupolvitason maalintekijänä. Maalintekotaidon piti olla suomalaisen vahvuus yhdysvaltalaiskilpailijaa vastaan.

Tilastot ovat kuitenkin suomalaisittain varsin tylyt. Matthews on takonut hurjat 276 maalia keskiarvon ottelua kohden näyttäen lukemaa 0,63. Laineen maalimääräkin on sinänsä hieno 185. Keskiarvoksi ottelua kohti Laineen osalta asettuu 0,43 maalia per peli.

Laineen parhaat kaudet olivat kuitenkin uran kaksi ensimmäistä, kun Matthewsin maaliennätys syntyi edellisellä kaudella.

Matthews on maalintekijänä monipuolinen ja vaarallinen joka puolella hyökkäysaluetta. Laukaus lähtee todella pienestä tilasta ja äärimmäisen nopeasti. Laine sen sijaan luottaa laukaukseensa suoraan syötöstä ja paikat piiskan lataamiseen ovat kovassa pelin vaateessa tiukassa.

Viime kaudella Auston Matthews rikkoi 60 maalin haamurajan. Katso rajapyykkimaali tästä tai alta. Juttu jatkuu twiitin jälkeen.

60 GOALS FOR AUSTON MATTHEWS 😱 pic.twitter.com/EaqrVscg2M

— ESPN (@espn) April 27, 2022

Jesse Puljujärven vertaaminen Pierre-Luc Duboisiin on sen sijaan jo täysin epäreilu. Vaikka media rummutti Puljujärven varaamista kanadalaisen jälkeen jonkinlaisena shokkina, on tilanne Puljujärven yli kuusi vuotta varauksen jälkeenkin se, että emme vieläkään tiedä, millainen NHL-pelaaja Puljujärvi on.

Suomalainen on pelannut kanadalaista verrokkiaan pyöreästi sata NHL-ottelua vähemmän ja pistekeskiarvo 0,36 kalpenee pahasti Duboisiin 0,70 verrattuna.

Dubois on itse asiassa hitaan uran alun jälkeen nousemassa ohi Laineenkin pelaajien paremmuusjärjestyksessä. Laineen pistekeskiarvo 0,80 on vielä edellä, mutta Dubois keskushyökkääjänä pelaa juuri nyt Laineen vanhassa seurassa Jetsissä vahvaa jääkiekkoa.

Ongelmapelaajaksi Suomessa leimattu Dubois vie Jetsiä kohti pudotuspelejä. Laineen Blue Jackets sen sijaan on idässä heittopussi.

Kikkapoika olikin valmiimpi

Jack Hughesin ja Kaapo Kakon kohdalla tarina oli hyvin samankaltainen kuin Matthewsin ja Laineen. Hughes oli Pohjois-Amerikassa täysin selvä ykkösvaraus, mutta Suomessa kilpailua pidettiin kovana.

Jälleen Hughesin pohjoisamerikkalaisuutta ja keskushyökkääjän pelipaikkaa pidettiin ratkaisevana.

Hughesia jopa mollattiin Suomessa. Hän oli pelannut vain junioripelejä, kun Kakko oli pelannut Liigaa TPS:ssä.

Aikuisten MM-kisojen alkusarjapelejä pidettiin Kakon puolesta viimeistään todisteina, että suomalainen on kaksikosta huomattavasti valmiimpi paketti taalakaukaloihin.

Molempien urien alut olivat NHL:ssä pientä yskähtelyä, mutta näistäkin kahdesta nopeammin oman pelaajaminänsä on löytänyt Hughes. Kahdeksan miljoonan jättisopimuksen jo allekirjoittanut Hughes on organisaationsa ja NHL:n alkukauden sensaatiojoukkueen kasvot.

Tällä kaudella Hughes etenee runkosarjassa 94 tehopisteen tahtia. Kakko väläyttelee ajoittain, mutta tehopistetahti näyttää juuri nyt lukemaa 35.

Kakko varattiin NHL:ään tuloksentekijäksi, mutta ainakin vielä tehokkuus on jäänyt aivan maksimissaan keskinkertaiselle tasolle.

Hughesin keskiarvotehot ovat 0,74 pistettä ottelua kohden, kun Kakolla lukema on vaatimaton 0,38.

Ainakaan tässä vaiheessa NHL-uriaan kukaan näistä suomalaismedian rummuttamista huippulupauksista ei ole päässyt lähellekään verrokkiensa tasoa. Ja vaikka pelaajat ovat vielä nuoria, otantaakin alkaa kaikkien pelaajien osalta olla satojen otteluiden edestä.

Lähelle on helppo nähdä, mutta niin pahasti ei pitäisi sokaistua, ettei näe lainkaan kauemmaksi.