Wilma Murto aloittaa urakkansa Pariisin olympialaisissa maanantaina, kun hän osallistuu yhdessä Elina Lampelan kanssa seiväshypyn karsintakilpailuun.

Karsinta alkaa Suomen aikaa kello 11.40. Lampela hyppää A-ryhmässä, Murto B-ryhmässä.

Suomen suurimpana yleisurheilun mitalitoivona pitkään pidetyn Murron valmistautumista olympialaisiin ovat vaivanneet loukkaantumiset. Ensin hänellä diagnosoitiin maaliskuussa akillesjänteen repeytymä ja Rooman EM-kisojen jälkeinen ohjelma pistettiin uusiksi takareisivamman vuoksi.

ElmoTV:n seiväshyppyasiantuntija ja seiväshypyn entinen Suomen ennätys -mies Erkki Mustakari kehottaakin suomalaisia olemaan Murron menestystoiveiden suhteiden maltillisia.

”Jos Wilma olisi saanut harjoitella täysipainoisesti, hän olisi ilman muuta yksi niistä hyppääjistä, jotka ratkaisisivat Pariisissa mitaleiden kohtalon. Kun Wilma voitti kaksi vuotta sitten Euroopan mestaruuden Münchenissä, hän ylitti 485 ja olisi sinä iltana hyvinkin voinut ylittää jopa 490, jos kisa ei olisi sitä ennen ratkennut. Sellaisilla tuloksilla oltaisiin nyt mukana mitalitaistelussa ja jopa kultataistelussa”, Mustakari sanoo.

”Nyt tilanne on kuitenkin toinen. On selvää, etteivät tällaiset takaiskut voi olla vaikuttamatta Wilman harjoitteluun ja sitä kautta tulostasoon.”

”Ongelmana ei ole niinkään tekniikka, vaan se, ettei Wilma ole pystynyt tekemään täydellä teholla juoksu- ja vetoharjoitteluja. Se näkyy paitsi hänen vauhdissaan myös siinä, että Wilmalle on ymmärrettävästi tullut lisää elopainoa.”

”Wilmalla on kaksi suurta vahvuutta, tekniikka ja hänen juoksuvauhtinsa seipään kanssa. Kun juoksuvauhti putoaa, hänen on pakko käyttää hieman löysempiä seipäitä ja hieman matalampaa otekorkeutta. Se taas syö senttejä hänen hypyistään.”

Murron tämän kauden paras noteeraus on Lahdessa toukokuussa hypätty 460. Se oli hänen ainoa kisansa Rooman EM-kisan ohella.

”Kaikki riippuu nyt siitä, millaisessa juoksuvauhdissa Wilman on karsinnassa ja mahdollisessa finaalissa. Jos hän ei ole – kuten voisi olettaa – aivan parhaassa juoksukunnossa, silloin ne korkeudet, joilla oltaisiin mitaleilla, tuntuvat pelottavan kovilta tavoitteilta.”

”Onneksi Wilma on teknisesti niin taitava hyppääjä, että hän voi hieman löysemmälläkin seipäällä hypätä 470 tai jopa 475 luokkaa olevan tuloksen. Pelkään kuitenkin pahoin, että sillä ei ole asiaa mitaleille. Itse asiassa jopa loppukilpailuun pääsy voi olla Wilmalle haasteellista kaikkien vastoinkäymisten jälkeen.”

Mustakari ennakoi, että mitaleille hyppääminen vaatii todennäköisesti 485-490 ylittämistä.

”Puhtaalla sarjalla voisi jopa 480 riittää mitaleilla, mutta se edellyttäisi useamman hyppääjän epäonnistumista. Nyt mukana on kuitenkin useampi sellainen hyppääjä, joilla on rahkeissa 490:n hyppy – ja voi olla, ettei edes 490 riitä kultamitaliin.”

Mustakarin mukaan kisassa on neljä ennakkosuosikkia: Iso-Britannian Molly Caudery, Sveitsin Euroopan mestari Angelica Moser, Australian Nina Kennedy ja Yhdysvaltain Katie Moon.

”Caudery pitää hallussaan maailman tämän kauden kärkitulosta, 492, jonka hän hyppäsi kesäkuussa. Moser ja Kennedy hyppäsivät kolme viikkoa sitten Maailmanliigassa samassa kisassa molemmat 488. Kolmikko on siis huippukunnossa ja he kaikki voivat hypätä Pariisissa 490 ja joku jopa sen yli.”

”Eikä laskuista pidä unohtaa Tokion olympiavoittajaa ja kaksinkertaista maailmanmestaria Moonia. Hänen paras tuloksensa tänä vuonna on 485, mutta hän on osoittanut olevansa suurten kilpailuiden nainen – ja hänen ennätyksensä on 495.”

”Olisi todella hienoa nähdä huippukuntoinen Wilma kilpailemassa olympiafinaalissa näiden naisten kanssa, mutta nyt meidän on toivottava vain ihmettä ja varauduttava siihen, että nämä olympialaiset eivät ole Wilman olympialaiset”, Mustakari sanoo.