Jos Vuoden pesäpalloilijaksi oli vain yksi mahdollinen vaihtoehto, Vuoden pelinjohtajaa valittaessa ollaan lähes samanlaisessa tilanteessa. Sotkamon Jymyn Suomen mestariksi luotsannut Mikko Kuosmanen osoitti, etteivät hänen taitonsa olleet kadonneet mihinkään viiden välivuoden aikana.

Kuosmasen valinnan kohdalla pitää muiden pelinjohtajavaihtoehtojen sijasta mieluummin katsoa laajempaa kokonaisuutta.

Pesäpallossa on seurattu monien muiden lajien kehitystä siinä mielessä, ettei valmentaminen tai pelinjohtaminen ole enää yhden miehen show. Menestyvillä joukkueilla on tukenaan laajat valmennusryhmät, jotka rakentuvat valmennukseen ja peliin liittyvien eri osa-alueiden osaajista.

Sotkamolla valmennusryhmään kuuluivat Kuosmasen alaisuudessa Antti Hartikainen, Jussi Haapakoski ja Saku Komulainen. Sen lisäksi Sotkamon Jymyllä on Suomen vankin seuraorganisaatio, jota ilman Sotkamon Jymy ei olisi sellainen menestyskone, jollainen se on viimeiset reilut 30 vuotta ollut ja jollainen se edelleen on.

***

Kuosmanen on itse osa Jymyn seuraorganisaation ydintä ja keskeisestä osaamista. Siksi myös Kuosmasen kädenjälki näkyi tämän kauden mestaruudessa laajemminkin kuin vain valmennuksellisesti ja pelillisesti.

Kuosmanen on ollut jo vuosikaudet joukkueen tärkein rakennusmestari ja uusien pelaajien rekrytoija.

Viime syksynä Jymy teki kaksi merkittävää hankintaa nappaamalla Kiteeltä Hannes Pekkisen ja Elmeri Purmosen. Kesän kovin veto oli hankkia kesken kauden Jere Vikström, joka nousi suureen rooliin Jymyn tämän kauden tarinassa.

Joukkueessa oli muitakin pelaajia, jotka eivät välttämättä olisi saaneet samanlaista roolia ja vastuuta kuin mitä he ovat Jymyssä pitkälti Kuosmasen ansiosta saaneet.

Iivari Vihantoa pidettiin 17-vuotiaana raakileena, kun Jymy nosti hänet kylmäpäisesti toiseksi koppariksi. Ville Kotro oli jo mennen miehen kirjoissa Haminassa, mutta Jymy hankki Kotron monien yllätykseksi kaksi vuotta sitten. Sotkamossa Kotrosta on kehittynyt kahdessa vuodessa yksi linjan luottopelaajista.

***

Kuosmanen hyppäsi edellisen kerran sivuun pelinjohtajan tehtävistä syksyllä 2017, mutta on seurannut pesäpalloa ja peliä sen jälkeen aktiivisesti aitiopaikalta. Välivuodet eivät näkyneet millään tavalla Kuosmasen taktisessa pelinjohtamissa päättyneellä kaudella – ainakaan negatiivisessa mielessä. Hän on edelleen pelin ymmärtäjänä ja näkijänä valtakunnan ehdotonta eliittiä.

Kuosmasen yksi vahvuus on ollut aina hänen henkilöjohtaminen. Vaikka Kuosmasen vaatimustaso on ollut tinkimätön, hän on saanut pidettyä joukkueissa hyvän tekemisen ilmapiirin ja nauttinut pelaajien kunnioitusta.

Kuosmanen ei ole koskaan pelännyt tehdä myöskään kovia ratkaisuja. Purmonen hankittiin viime syksynä kärkimieheksi, mutta kun hän ei kehittynyt ulkopelaajana riittävästi, Kuosmanen siirsi hänet runkosarjan lopussa etenijäjokeriksi. Juho Keinänen epäonnistui välieräsarjan ensimmäisessä ottelussa Kempelettä vastaan ja Kuosmanen nosti saman tien hänen tilalleen kauden loppupeleihin Aleksanteri Huotarin.

Vikströmin hankinta kauden jo käynnistettyä ei vaatinut rohkeutta, vaan enemmänkin pelisilmää.

***

Kuosmasen onnistumisen voidaan viipaloida moneen osaan, mutta tärkeintä on kokonaisuus – ja kokonaisuudessa se, että viime kaudella jo puolivälierissä pudonnut Sotkamo pystyi vuodessa kuromaan Vimpelin etumatkan kiinni ja ajamaan siitä finaaleissa ohitse.

Vaikka Sotkamolla olikin päättyneellä kaudella vahva materiaali, joukkueessa oli myös omat säätämisensä. Lisäksi sisäpelin tärkein siltapalkki oli kiinni vain yhden vaijerin, Roope Korhosen, varassa.

Se, että Korhonen voitti runkosarjan ja pudotuspelien lyöjäkuninkuudet ja oli ratkaiseva pelaaja Jymyn mestaruuden kannalta, oli toki ensisijaisesti Korhosen kovuutta, mutta Kuosmanen osasi käyttää ja uskalsi luottaa Korhoseen siten, että Korhonen pelasi 42-vuotiaana yhden uransa parhaista, ellei jopa parhaan kauden.

***

Kuosmanen oli sopinut jo vuosi sitten, että hän johtaa Jymyn peliä vain vuoden ja keskittyy sen jälkeen jälleen Jymyn toimitusjohtajan tehtäviin. Vaikka Iiro Haimi onkin eturivin valinta Kuosmasen seuraajaksi, Kuosmasen tasoisen pelinjohtajan vetäytyminen pelikentiltä on iso menetys pesäpallolle.

Vaikka pelaajatuotanto onkin saatu jo hyvään malliin ja eri seurojen juniorimyllyistä tulee uusia ja lahjakkaita pelaajia, pelinjohtajamarkkinat kumisevat tyhjyyttä.

Niin kumisee myös se mylly, joka tuottaisi uusia huipputason pelinjohtajia.

Kuosmanen ja Jymy osaisivat ratkaista senkin ongelman, mutta voidaanko sitä heiltä vaatia – muuta kuin korkeintaan Jymyn osalta?