Naisleijonat voitti olympiapronssia Sveitsistä. Samuel, millainen oli esitys? 

Vakuuttava. Suomi osoitti, että turnauksen aikana puhutut puheet pelin kehittymisestä eivät olleet sanahelinää. Laukaukset 47–15 ja 4–0 -loppuluvut kertoivat siitä vastaansanomatonta kieltä. Pronssimitali on hyvä suoritus kaikkien hässäköiden jälkeen, joita joukkueen ympärillä on riittänyt?

Miten kova suoritus pronssimitalit oli? 

Mitali on aina mitali, mutta samalla on rehellisyyden nimissä sanottava, että se oli odotusarvoiltaan joukkueelle perussuoritus. Kirkkaampi mitali olisi ollut huippuonnistuminen, mutta suoraan sanottuna kaikki pronssin alle olisi myös ollut iso epäonnistuminen.

Minkälaisia kysymyksiä ja vastauksia turnaus jätti käteen? 

Turnaukseen valmistautumisessa Suomi on pyrkinyt ajamaan pohjoisamerikkalaisia joukkueita kiinni. Nyt turnaus jätti kuitenkin käteen sen, että eivät erot ole juuri kaventuneet. Ne ovat saattaneet jopa kasvaa. Suomi hävisi kahdesti Yhdysvalloille kolmella maalilla ja Kanadalle alkusarjassa jopa 1–11.

Realiteetit ovat mitä ovat. Kansainvälisen jääkiekkoliitto IIHF:n mukaan maailmassa on 209 966 rekisteröityä jääkiekon naispelaajaa, ja näistä pelaajista yli 81 prosenttia on pohjoisamerikkalaisia. Ei siis ihme, että naiskiekon historian kaikki olympiakultamitalit on jaettu kanadalaisille tai yhdysvaltalaisilla. Suomessa puolestaan on noin 5 000 lisenssipelaajaa. Erot ovat siis suuria.

Täytyy kuitenkin muistaa, että pohjoisamerikkalaisille joukkueille valmistautuminen ei ole ollut optimaalista. CWHL-liiga lakkautettiin 2019, eikä Pohjois-Amerikassa ole ollut oikein kunnollista ammattilaissarjaa olemassa. PHF eli Premier Hockey Federation on yrittänyt kasata rahoitusta, mutta sitä on toistaiseksi boikotoitu eikä esimerkiksi Kanadan joukkueessa yksikään pelaaja pelannut tällä kaudella PHF:ssä.

Kanadalaiset ovat pelanneet yliopistopelejä ja pelaajien muodostama PWHPA:n melko epäsäännöllisesti järjestettyjä pelejä. Oikean naisten ammattilaissarjan järjestyminen Pohjois-Amerikassa onkin nyt luupin alla taustalla. Ei siis aivan paras tilanne, vaikka leirityksiin panostettiinkin.

Pasi Mustosen kahdeksan vuotta kestänyt aikakausi päättyy tähän kauteen. Tänä aikana Suomi onnistui kerran nousemaan kerran MM-hopealle. Millainen maku hänen aikakaudestaan jää? 

Suomi otti maajoukkueena askeleita eteenpäin, mutta jotenkin joukkueen ympärillä on ollut jatkuvasti se katku, että on myös huojentavaa, että Mustosen kahdeksan vuoden periodi tulee päätökseensä. Ei ole hyvä tilanne, että joukkueen ympärille vetäistään tällainen sirkus ja riidellään tähtipelaajien kanssa sekä moititaan julkisuudessa lain rikkomisesta. Mustosen lähtiessä perhemurheiden vuoksi kesken kisojen pois, Juuso Toivola sai tulikasteensa päävalmentajana etuajassa.

Onko Toivola oikea mies Naisleijonien päävalmentajaksi tulevaisuudessa? 

Olisi helppoa sanoa mitalihuumassa, että on. Ja varmasti Toivola oli tässä turnauksessa mies paikallaan. Hän sai vapautettua ilmapiiriä, ainakin sellaista pystyi aistimaan. Liian vähästä ei kuitenkaan pidä olla iloinen, sillä Suomen pitäisi taistella olympiamitaleista ja nimenomaan jatkossa vielä niistä kirkkaammista mitaleista. Ei se aivan mahdotonta ole. Siksi on uskallettava kysyä ennen seuraavaa olympiaperiodia: Monenneksiko paras valmentaja Juuso Toivola on Suomessa? Perehtyneisyydeltään hän voi epäilemättä kyllä olla paremmasta päästä.

Kun mietitään koneen maksimien repimistä, jää pakostakin pohtimaan, tuleeko hänen johdollaan kaikki marginaalit revityksi? Valmennuksella voisi saada aikaan kenties jopa ratkaisevaa kilpailuetua naisjääkiekossa, sillä pelaajamateriaalia ei voi vaihtaa.

Ei Toivolaa tulla nyt varmasti Jääkiekkoliitossa vaihtamaan, mutta tulevaisuudessa olisi hienoa nähdä, että Naisleijonien päävalmentajaksi saataisiin entistä kovempia valmentajia kuin vain eräällä lailla hieman telakalle jääneitä unohdettuja miesvalmentajia. Tietysti sen mahdollisen huippuvalmentajan naisille pitäisi olla perehtynyt naiskiekkoon, olla valmis myös tekemään uudistuksia laajemmin ja taistelemaan niiden puolesta. Näissä asioissa Toivola voi olla hyvä mies tehtävään.

Naisleijonien päävalmentaja saa kuitenkin ilmeisesti alimman kategorian liigavalmentajan palkkaa. Mustosen verotettavat ansiot olivat 71 001 euroa vuonna 2020. Korvaus ei siis ole valmentamisen saralla missään nimessä paarialuokkaa. Teoriassa olisi siis mahdollista houkutella meritoituneempia valmentajia Naisleijonien vetäjiksi. Se voisi olla nopein tie kuroa eroja umpeen.

Toki tässä tulee kyseeseen myös imagoasiat. Näkevätkö meritoituneemmat valmentajat Naisleijonien päävalmentajan paikan askeleena eteenpäin ammattivalmentajan uralla vai viitenä askeleena taaksepäin?

Tätä kysymystä olisi joka tapauksessa mietittävä, kuinka suomalaiset huippuvalmentajat, jotka ovat vaikkapa jääneet ilman liigapestejä tai muun Euroopan valmennuspestejä, saataisiin kiinnostumaan Naisleijonista ja naisjääkiekosta. Se olisi kortti, joka olisi kieltämättä kiehtovaa katsoa.