Onko Brynäsistä potkut saanut Mikko Manner uhri, lammas vai uhrilammas?

Leijonissakin valmentanut Mikko Manner sai potkut Brynäsistä.

Jääkiekko

Onko Brynäsistä potkut saanut Mikko Manner uhri, lammas vai uhrilammas?

Samuel Savolaisen mielestä Mikko Manner tilasi tuloksellaan ja puheillaan omat potkunsa Brynäsistä.

Elmo toimitus
TEKSTI Elmo toimitus
@elmotvcom
JULKAISTU 12.3.2023

Mikko Manner sai SHL:n karsintoihin valmistautuvasta Brynäsistä potkut ja samalla seura näytti ovea myös hänen apureilleen Kalle Kaskiselle ja Ari-Pekka Pajuluomalle. Samuel, olivatko Mannerin potkut yllätys?

Ei tämä suoraan sanottuna ollut mikään yllätys, vaan täysin nähtävillä oleva asia. Kirjoitin jo silloin, kun Manner teki jatkosopimuksen, että vihkoon ei voi Manner loppukaudella vetää tai Manner ei edes valmenna ensi kauden sopimustaan. Sellaista on peli sarjapaikasta – eli ”elämästä ja kuolemasta” – kun kyse on avoimista sarjoista.

Nyt kävi auttamatta niin, että vihkoon meni Mannerilla – ja pahasti. Sillä on myös ammattiurheilussa useammin hintansa kuin ei ole. Siksi en näe tässä mitään shokeeraavaa, tylyä tai erityisen dramaattista.

Tilanne oli hyvin yksinkertainen perinteikkään Brynäsin seurajohdon näkökulmasta: Joukkue ajautui heikossa tuloskunnossa karsintoihin ja oli päästänyt enemmän maaleja SHL:ssä omiin kuin kukaan muu. Mannerista olisi lisäksi saattanut tulla seurahistorian ensimmäinen valmentaja, joka pudottaa Brynäsin pääsarjasta.

Eikä tässä vielä kaikki. Manner oli viime viikot puhunut samaan tapaan julkisesti kuin viimeisellä kaudellaan Kärpissä – eli alistuneeseen tyyliin ja käpertyen omaan itsesääliin. Siinä tilanteessa, kun pelikään ei kulkenut, Brynäs päätti viheltää pelin poikki.

Ja on sanottava, että ymmärrän Brynäsiä. Täysin.

Perinteinen seura olisi putoamassa SHL:stä ja lisäksi vaarassa oli pudota valtavien rahavirtojen ääreltä Allsvenskaniin. Aika isot satsaukset oli tehty ja kohtalokkaat painepelit olivat edessä. Tulokset sukelsivat ja puikoissa oli julkisuudessa alistunut suomalaisvalmentaja. Jotain oli tehtävä.

Manner puhui tosiaan alistuneesti. Hän sanoi vain reilu viikko sitten, että ”minun on tehtävä parempaa työtä auttaakseni heitä löytämään tapoja voittaa. En ole tarpeeksi hyvä valmentaja tekemään sitä. Toivottavasti joku osaa minua paremmin.” Mitä ajatuksia tämänkaltaisista sanoista?

Ammattiurheilu on äärimmäisen kova maailma, joka ei sovi kaikille. Se vaatii äärimmäistä paineensietokykyä, joka on vaikeaa jopa kovimmissa liemissä keitetyille.

En halua ilkeillä, vaan olen nyt brutaalin rehellinen, mitä ajattelen asettumalla hetkeksi seurajohdon kenkiin, niin kuka lähtisi riskeeraamaan SHL:n valtavia rahavirtoja tällaisen lapaseksi heittäytyneen valmentajan kanssa?

Eikä tämä tosiaan ollut ensimmäinen kerta, kun näin on käynyt, sillä aivan samaa puhetta kuultiin Mannerilta myös Kärpissä.

Jotenkin tuntuu, että Mannerin joukkueissa valmentaja on päätynyt hakemaan pelaajiensa hyväksyntää pikemminkin kuin pelaajat valmentajansa hyväksyntää.

Kun lähdetään karsintasarjaa pelaamaan tässä vaiheessa, niin onhan ratkaisu silti kaiketi aika poikkeuksellinen? Onko tämä kuinka iso riski Brynäsille tehdä näin iso muutos ennen karsintoja? Eikö se käy myös aika kalliiksi, kun Mannerilla oli takataskussa tuore jatkosopimus?

Valtava riski tietysti. Mutta seurajohdossa on laskettu, että vielä suurempi riski olisi ollut lähteä suomalaiskolmikon kanssa karsintasarjaan.

Kalliiksi tietysti käy irtisanoa jatkosopimuksen tehnyt päävalmentaja, mutta toisaalta kun mietitään SHL:stä putoamisen hintaa, niin jokunen satatuhatta ei paljoa paina kun puhutaan monien miljoonien leikistä.

Brynäsin seurajohto näki nyt, että joukkue oli kamalassa tilassa ja puikoissa ei ollut ehkä edes täysin toimintakykyinen valmentaja, jolla oli johtamisasiat ja koppi hallussa.

Siitä syystä voisi kuvitella, että tarkkaan tullaan katsomaan myös urheilujohdon toimia, koska teoriassa he tekivät kolme virhettä. Palkkasivat Mannerin, antoivat jatkosopimuksen ja antoivat potkut liian myöhään.

Mikä on Mannerin seuraava askel valmentajana? Entä tämän apuvalmentajien Kaskisen ja Pajuluoman?

Sitähän me emme tiedä. Mutta jos lähdetään spekuloinnin tielle, niin Vaasasta kuuluu puhetta, että siellä henkisesti jo varauduttaisiin seuran osakeannista siivun ostaneen Mannerin paluuta Vaasaan jollain aikataululla. Se, pitääkö se paikkaansa, niin mene ja tiedä. Ehkä Risto Dufva valmentaa vielä kauden ja Manner hyppää puikkoihin sen jälkeen, kun on saanut Brynäs-sopimuksensa loputkin rahat.

Kalle Kaskisesta ovat jääkiekkoihmiset aina tuntuneet näytöistä huolimatta pitävän huolta, joten eiköhän hänkin töitä löydä. Ja ehkä Pajuluomakin kuuluu vaasalaisena vielä Mannerin Sport-kuvioihin, jos ne joskus toteutuvat, mutta aika komean uran hän on tehnyt aikaansaamillaan jäljellä.

Jos sanon suoraan, niin miten tämä tiimi alun perin edes kasautui? Mikä oli se spesifi lisäarvo, jonka apuvalmentajat tiimissä antoivat? Oliko pääasia osaaminen vai ystävyyssuhteet?

Miten Mannerin potkut vaikuttavat suomalaisvalmentajien asemaan Ruotsissa?

Vähissä ovat suomalaisten onnistumiset Ruotsissa, joten kyllä tämä taas iso isku oli suomalaisvalmentajien maineelle kauttaaltaan. Manner tuli Ruotsiin Leijonien valmentajan statuksella ja hänen uskottiin tuovan mukanaan kilpailuetua. Nyt voidaan sanoa, että ei tuonut.

Se on sääli, sillä Suomessa on kyllä päteviä valmentajia useampiakin, jotka voisivat Suomea tätä kolmikkoa paremmin edustaa.

Tämä myös osoittaa, että eri kulttuureissa valmentaminen on todella vaikeaa, vaikka kuinka olisi päässyt näkemään maan kärkivalmentajia ja heidän toimintaansa läheltä.

Pahinta ehkä on se, että Manner meni ja oli näin alistunut. Jos olisin Mannerin kollega – kuten vaikkapa ulkomaille tähyävä Jussi Tapola – minua ottaisi pahasti pannuun millaisen luovuttaneen maun Manner suomalaisesta valmentajakunnasta omalta osaltaan jätti.

Ei tässä suomalaisen valmentajan osake ainakaan kohonnut. Päinvastoin, tuo osake koki nyt ison iskun.