Pesäpallokausi huipentuu lauantaina Seinäjoella pelattavaan naisten Superpesiksen viidenteen finaaliin, jossa mestaruuden ratkaisevat Jussittaret ja kaksi edellistä Suomen mestaruutta voittanut Manse.

Naisten viidettä finaalia voidaan aidosti pitää pesäpallokauden huipennuksena, sillä jo viime lauantaina Seinäjoella kirjoitettiin täysin uudenlaista historiaa. Naisten kolmatta finaaliottelua seurasi paikan päällä ennätykselliset 4089 katsojaa, joka on enemmän kuin yhdessäkään miesten tämän kauden ottelussa.

Mitään vastaavaa ei ole koskaan aikaisemmin nähty. Ei pesäpallossa eikä missään muussakaan lajissa.

***

Parasta naisten finaaliotteluiden katsojaluvuissa on se, että ne ovat vain jäävuoren huippu. Naispesäpallo on ollut viimeiset vuodet koko pesäpallon historiallisessa mittakaavassa ainutlaatuisessa myötätuulessa.

Kehityksen näkyvin asia on yleisömäärät. Tänä vuonna Naisten Superpesiksessä saavutetaan kaikkien aikojen yleisöennätys niin runkosarjassa kuin pudotuspeleissä. Runkosarjassa otteluita seurasi yhteensä 125535 katsojaa. Pudotuspeleissä ollaan ennen viidettä finaalia 51181 katsojan lukemassa.

Kasvuvauhti on ollut komea, sillä runkosarjan ja pudotuspelien kokonaiskatsojamäärä on kasvanut jo ennen viidettä finaaliottelua 17,3 prosentilla viime kauteen verrattuna.

Naisten Superpesiksen yleisömäärät ovat naisten palloilusarjoissa omassa luokassaan. Esimerkiksi jalkapallon Kansallisessa Liigassa tuhannen katsojan raja on ylitetty kauden aikana vain yhdessä ottelussa, kun Naisten Superpesiksessä kolmella seuralla yksistään jo katsojakeskiarvot ylittivät runkosarjassa tuhannen rajan – ja seitsemän seuran runkosarjan katsojakeskiarvo oli suurempi kuin Kansallisen Liigan ykkösen, HJK:n, katsojakeskiarvo 741 katsojaa.

Naisten Superpesiksen suurimman yleisömagneetin, Jussittarien, kotiotteluita seurasi runkosarjassa keskimäärin 1245 katsojaa. Pudotuspeleissä keskiarvo on noussut jo 2674 katsojaan.

Jussittarien pudotuspelien katsojakeskiarvo on jo nyt yli 200 katsojaa korkeampi kuin miesten Superin korkein katsojakeskiarvo, Vimpelin 2459 katsojaa.

***

Naisten Superpesiksessä on törmätty viime vuosina myös harvinaiseen ilmiöön – siihen, että ottelut ovat olleet loppuunmyytyjä.

Esimerkiksi Mansen ja Jussittarien neljättä finaaliottelua sunnuntaina seurasi Kaupissa 3118 katsojaa, kun Kaupin pesäpallostadionin virallinen kapasiteetti on 2516 katsojaa. Ottelupäivän aamuna oli myynnissä enää muutama hajalippu, mutta nekin menivät päivän aikana.

Myös Roihuttarien kotiotteluista Itä-Helsingissä on tullut käsitteitä. Valtakunnallista huomiota saaneeseen huumaan on kuulunut se, että myös Roihuvuoren pesäpallostadionin katsomon rajat ovat tulleet vastaan useassa ottelussa.

Rajuin esimerkki oli viime vuoden elokuussa pelattu puolivälieräottelu Jussittaria vastaan, jota oli seuraamassa 1618 katsojaa, vaikka katsomon virallinen kapasiteetti on 450 katsojaa.

***

Suurten yleisömäärien takana naispesäpallo on kehittynyt myös pelinä kovaa vauhtia.

Pelaajat ovat nopeutuneet ja he ovat myös fyysisesti vahvempia. Tämä näkyy muun muassa lyöntien ja heittojen kovenemisena. Pesienvälit mennään parhaimmillaan jo sellaisella vauhdilla, että joku päivä saatetaan joutua miettimään miesten kentän rajoille siirtymistä.

Ottelut ovat muuttuneet myös entistä taktisimmiksi ja pelissä on otettu käyttöön uudenlaisia lyöntejä. Vielä 3-4 vuotta sitten kumuraa ei naisten otteluissa juurikaan lyöty, mutta nyt kumura kuuluu jo usean pelaajan lyöntivalikoimaan.

***

Myös Naisten Superpesiksen kartta on kehittynyt mielenkiintoiseen suuntaan. Ensi kaudella Superissa pelaavasta 12 seurasta peräti seitsemän tulee yli 60 000 asukkaan kaupungeista ja vain kolme seuraa – Lapuan Virkiä, Pöytyän Urheilijat ja Jokilaakson PesäKuula tulevat alle 30 000 asukkaan paikkakunnilta.

Naispesäpallon keskittyminen ja juurtuminen suurille paikkakunnille lisää Naisten Superpesiksen kasvupotentiaalia. Tampereella, Seinäjoella ja Helsingissä on saatu jo buumi aikaan ja seuraavat suuremmat liekit kytevät Joensuussa ja Oulussa.

Joensuun Maila on noussut askel askeleelta kohti pyramidin huippua ja se teki viime syksyn siirtomarkkinoilla ennennäkemättömiä satsauksia joukkueen vahvistamiseen. Tuloksena oli tällä kaudella JoMan naisten ensimmäiset mitalit, kun joukkue kaatoi pronssiottelussa Porin Pesäkarhut otteluvoitoin 2-1.

Oulun Lippo nousi takaisin Superpesikseen täksi kaudeksi ja Oulun seutukunnan potentiaalista kertoo se, että Lipon katsojakeskiarvo oli runkosarjassa heti paluukaudella 912 katsojaa ja pudotuspeleissä 1426 katsojaa.

Myös Kajaanin Pallokerhon tarina on mielenkiintoinen. Miesten Superpesiksen kaikkien aikojen menestynein seura, Sotkamo Jymy, tunnisti naispesäpallon potentiaalin ja solmi keväällä mittavan yhteistyösopimuksen Kajaanin Pallokerhon kanssa tavoitteena nostaa myös Kajaani ja Kainuun naisten Superin kartalle.

Nousu onnistui etuajassa jo tänä syksynä. Seuraava tavoite on juurruttaa Kajaani pysyvästi Superiin.

***

Ammattimaisesti seurana hoidettu ja Superin perinteinen yleisökuningatar Porin Pesäkarhut on säilyttänyt asemansa vahvana menestyjänä ja vahvana yleisöseurana. Sen sijaan Jyväskylässä Kirittärillä on haasteita pysyä nousevien seurojen vauhdissa mukana.

Kirittäret voi toki säilyttää paikkansa Superin kartalla ja uusi Hippoksen pesäpallostadion yhdistettynä Jyväskylän seudun vahvoihin pesäpalloperinteisiin olisivat hyviä alustoja uudelle tulemiselle.

Paluuta vanhaan kulta-aikaan ei kuitenkaan ole. Kirittäret, Lapuan Virkiä ja Porin Pesäkarhut jakoivat vuosina 2001–2023 kaikki pesäpallomestaruudet keskenään Mansen vuonna 2017 voittamaa mestaruutta lukuun ottamatta.

Naispesäpallon viime vuosien menestystarinan yksi keskeinen ja tervetullut seuraus on ollut juuri se, että taistelu mestaruudesta ja mitaleista on tasoittunut. Jos ennusmerkit pitävät paikkaansa, mestaruutta ja mitaleita päästään jatkossa juhlimaan useilla paikkakunnilla.

Uutta naispesäpallossa on myös se, että pelaajille on perinteisten kulukorvausten ja opiskelu- ja työpaikkojen järjestämisen lisäksi alettu maksaa pelaajapalkkioita. Manse on ollut tässä kehityksessä tulenkantajana, mutta muiden seurojen on ollut ja on jatkossakin pakko seurata Mansen esimerkkiä.

***

Pesäpalloliitto on mielellään puhunut naispesäpallosta ja sen katsojaluvuista ja kehitysnäkymistä, mutta naispesäpallon viime vuosien upeasta kehityskaaresta kiitos pitää lähettää sinne, minne kiitos kuuluu.

Se kuuluu ennen muuta seuroille ja niiden sadoille ja tuhansille pesäpalloarjen tekijöille – pelaajille, valmentajille, seuratyöntekijöille ja yhteistyökumppaneille.

Heitä tässä kohtaa pitää kiittää, kumartaa ja muistaa.