Naisten Superpesiksen kauden suurimmat ruutitynnyrit löytyvät hyytävistä välieristä
Naisten Superpesiksessä kiikarit kannattaa suoraan kohdistaa pudotuspeleihin. Siellä voi paukkua kauden suurimmat yllätykset.
Naisten Superpesiksessä on tällä kaudella kaikki suuren draaman ainekset.
Runkosarjassa on ennakolta kaksi selvää ennakkosuosikkia, Manse PP ja Porin Pesäkarhut, mutta niiden takana tulee kaksi haastajaa, jotka voivat kääntää pudotuspeleissä kaiken ylösalaisin. Lapuan Virkiä on jo nyt näköetäisyydellä Mansesta ja Porista, mutta kauden varsinainen jokerikortti on edelleen Jyväskylän Kirittäret.
Avainkysymys tässä kaudessa on, kuinka paljon Lapua ja Kirittäret pystyvät kehittämään pelaamistaan kauden aikana. Molemmissa joukkueissa on paljon potentiaalia, ja jos Lapuan Matti Larikka ja Kirittärien Mattias Kitola saavat hiottua joukkueidensa pelaamista runkosarjan aikana riittävästi, syksyllä edessä saattaa olla yllätys.
Yleensä tässä kohtaa pitäisi ennustaa mestari ja loppuottelijat, mutta jätän sen tekemättä, koska vasta kesä näyttää sen, miten hyvin Larikka ja Kitola onnistuvat virityksessään.
Runkosarjan voittajaksi on ennakolta helppo nostaa ylivoimaisesti parhaalla materiaalilla operoiva Manse ja runkosarjan kakkoseksi toissa kauden mestarijoukkue Pori.
Mutta mitä tapahtuisi välierissä, jos vastakkain olisivat esimerkiksi Manse ja Kirittäret ja Pori ja Lapua?
Tällä hetkellä Manse ja Pori olisivat ilman muuta suosikit menemään loppuotteluun, mutta ovatko ne sitä myös runkosarjan jälkeen?
Juuri tähän kysymykseen tiivistyy tämän kauden mielenkiintoisin kysymyspari: Mitkä joukkueet menevät välieristä jatkoon ja kuka vie lopulta Suomen mestaruuden?
Kannattaa varautua yllätykseen. Tai oikeammin kahteen yllätykseen.
6.75 for Haminan Palloilijat to shock Seinäjoen Maila-Jussit 13/5/2023! Play at Mr Green!
Naisten Superpesis 2023
1. Manse PP
Manse lähtee runkosarjaan ykkössuosikkina. Sillä on käytössään sarjan paras ja leveys materiaali.
Viime kauden hopeajoukkueesta on Henna Peltokankaan, Kirsi Ala-Lipastin, Jasmin Andreasenin ja Senni Salmisen johdolla poissa peräti seitsemän pelaajaa, mutta Mansen vahvistukset ovat kivikovia. Venla Tanhua ratkaisee ongelmallisen lukkaritilanteen, Ella Korpela oli viime kaudella Kirittärien luottokärki ja Porista kaapatusta 17-vuotiaasta Kiira Kautosta odotetaan tulevaisuuden huippuetenijää.
Mansen joukkueesta löytyy nopeutta sekä vaihtolyönti- ja kotiutusvoimaa. Siri Eskola löi viime kaudella sensaatiomaisesti 102 juoksua ja voitti lyöntitilaston lisäksi kärkilyöntitilaston. Saaga-Angelia Raudasoja oli puolestaan etenijätilaston ykkönen.
Manse on myös vahva ulkona. Tanhua on erinomainen hankinta lukkariksi ja Virpi Hukka on jälleen kunnossa ja ottaa komentoonsa takakentän. Etukenttä ja linja kestävät hyvin vertailun muihin kärkiseuroihin, mutta kakkoskopparin tontti on pieni kysymysmerkki.
Suurin kysymysmerkki on kuitenkin pelinjohtaja Antti Vihtkari. Hän kyllä hallitsee pelin taktisen johtamisen, mutta kysymys kuuluu, kestääkö Vihtkarin pää.
2. Porin Pesäkarhut
Porin on ennakolta sarjan toiseksi vahvin joukkue. Se on Mansen tasoinen joukkue lukuun ottamatta kotiutusosastoa. Porin kohdalla voidaan puhua jopa suoranaisesta kotiuttajapulasta Susanna Puiston lopetettua peliuransa.
Pori saa rakennettua erinomaisen ykköskärjen Henna Jukan, Emilia Itävalon ja Ida Lähteen varaan, mutta Emilia Linna ja lyöjäjokeri Pauliina Harinen ovat kovassa paikassa, jos he aikoivat paikata Puiston 77 lyötyä.
Ulkopeli on jokaiselta lohkoltaan rautaa. Lukkari Minttu Vettenranta ei pelannut viime kaudella mitään häikäisevää kautta, mutta jos hän palaa omalle tasolleen, Päsäkarhuilla ei ole hätää. Viime kaudellakin Pori antoi runkosarjassa vähiten juoksuja, 101.
Pelinjohtaja Jarkko Pokela on voittanut urallaan Suomen mestaruuden Mansessa ja toissa kaudella Porissa. Hänestä kesän menestys ei ole kiinni. Pikemminkin päinvastoin.
3. Lapuan Virkiä
Lapua ei juurikaan ole muuttunut viime kaudesta. Se saa jalkeille fyysisen ja nälkäisen joukkueen, jonka potentiaali riittää haastamaan minkä tahansa joukkueen välierissä.
Petra Kerola, Kaisa Peräaho ja Eveliina Lämsä pääpelintekijänä muodostavat vahvan kärjen. Janette Lepistö on ollut vuosikausia Superin vaarallisin kotiuttaja, vaikka jäikin viime kaudella lyöjätilastossa Siri Eskolan jälkeen kakkoseksi. Porin osakkeita nostaa erinomainen etenijäjokeri Kaisa-Leena Saukko.
Anni Heikkilä on sarjan parhaita lukkareita ja myös etukenttä ja linja ovat varmoissa käsissä. Ainoa kysymysmerkki on takakenttä ja sen kestävyys.
Matti Larikka on mielenkiintoinen veto Virkiän pelinjohtajaksi. Lappajärven Veikkojen Ykköspesis-joukkuetta viime kaudella johtanut Larikka voi talven harjoituspelien perusteella olla yksi kauden yllättäjistä.
4. Jyväskylän Kirittäret
Viime kauden mestarijoukkue lähtee uuteen kauteen haastajana, sillä sen materiaali on selvästi heikentynyt viime kaudesta. Emma Körkkö on pelaaja, jota on mahdoton kenenkään suoraan korvata. Myös kärkipelaaja Ella Korpelan siirtyminen Manseen tuntuu. Kaiken lisäksi Kirittäret liikkui syksyn siirtomarkkinoilla maltillisesti.
Vaikka Kirittäret on heikentynyt, sitä ei kannata vielä nylkeä. Joukkueeseen jäi Eeva Mäki-Maukolan, Venla Karttusen ja Jutta Myllyniemen johdolla valtavasti taitoa ja kokemusta kovien pelin voittamisesta. Sisäpeli on hyvällä tasolla, mutta Kirittärien vahvuus ja tärkein ase on jäätävän hyvä ulkopeli, jota pyörittää sarjan parhaisiin lukkareihin lukeutuva Mari Mantsinen.
Ja juuri ulkopelissä piilee Kirittärien suuri sauma myös syksyllä. Jos Manse voittaa runkosarjan ja Kirittäret sijoittuu neljänneksi, välierissä kannattaa varautua yllätykseen. Kirittäret pystyy jäädyttämään Mansen hyökkäysvoiman – varsinkin, jos Manse on selvittänyt suurimman osa otteluistaan parastaan yrittämättä. Mattias Kitola ja hänen suojattinsa ovat valmiita iskemään-
5. Rauman Fera
Fera on yksi kesän mielenkiintoisimmista joukkueista. Siinä on potentiaalia uhata jopa Kirittärien neljättä sijaa runkosarjassa, mutta raumalaisjoukkueen siivet tuskin kantavat puolivälieriä pidemmälle.
Feran materiaali on hieman epätasainen. Paras aines on priimaa. Ilona Hakoniemi on sarjan parhaita lukkareita ja Jasmin Andreasen parhaita kakkospolttajia. Eveliina Kesti ja Henna Suominen muodostavat hyvän jokerikaksikon. Epätasaisuus syö kuitenkin Feran mahdollisuuksia. Kotikenttä on sille iso plussa, mutta vieraissa voi olla haastavaa.
6. Seinäjoen Maila-Jussit
Juha Antikanen vie suojattinsa takuuvarmasti pudotuspeleihin, mutta siinä alkaa tulla sitten rajat vastaan. Aino-Kaisa Mantere on edelleen joukkueen tuki ja turva niin sisällä kuin ulkona. Kärkipelaaja Maiju Mäntylä on toinen elintärkeässä roolissa oleva pelaaja. Jussittarien nuori joukkue on matkalla ylöspäin, mutta tällä kaudella sen ylärekisteri kulkee runkosarjan sijoilla 5-6.
7. Joensuun Maila
Joensuulla on koossa nuori ja lupaava joukkue, jonka käyrä on myös ylöspäin.
Joukkueesta löytyy Johanna Pirskasen, Noora Pasin ja Oona Liimataisen johdolla nopeutta, hyvät vaihtajat sekä hyvät lyöjät. Maria Kaakisen hankkiminen oli hyvä veto lyöjäosastolle. Ulkopeli ei välttämättä ole sisäpelin tasoista, vaikka Veera Toikka onkin rohkea ja otteiltaan piristävä lukkari.
Pelinjohtaja Arttu Jurvakainen kuuluu sarjan kehityskelpoisimpiin pelinjohtajiin. Paikan pudotuspeleissä pitäisi irrota Joensuulle kohtalaisen selvästi.
8. Vaasan Mailattaret
Vaasa taistelee viimeisestä pudotuspelipaikasta Hyvinkään ja Roihuvuoren kanssa. Joukkue on viime kauteen verrattuna uudistunut rajusti. Lähtijöistä varsinkin lukkari Venla Tanhuan siirtyminen Manseen oli iso menetys. Ella Mäkelä ja Iina Valkeejärvi ovat hyvät vahvistukset. Vaasa saa edelleen hyvän ykköskärjen, mutta mihin asti se riittää, kun ulkopelikään ei ole mistään superjäästä tehtyä. Pudotuspelipaikka on siinä ja siinä.
9. Hyvinkään Tahko
Hyvinkää selvitti viime kaudella juuri ja juuri paikan pudotuspeleissä, mutta edelliskauden lupaava nousukiito oli jo taittunut. Tällä kaudella paikka pudotuspeleissä on vieläkin isomman kiven takana. Tahkon ongelmana on materiaalin epätasaisuus. Lotta Nummikari oli hyvä veto uudeksi lukkariksi. Hän tuo myös Joensuusta hankitun Pinja Arbeliuksen kanssa lisää lyöntivoimaa. Tahkon vahvuus onkin lyöntivoimaisuus. Sisäpeliä syö kuitenkin joukkueen hitaus. Ulkopeli on sarjan keskitasoa.
10. Roihuttaret, Helsinki
Roihuttaret jäi viime kaudella runkosarjassa viimeiseksi, mutta se säilytti paikkansa pudottamalla karsinnoissa Pöytyän. Joukkue ei juurikaan ole vahvistunut viime kaudesta, mutta Toni Ojalan peräämä kova työ voi tuottaa viime kautta paremman tuloksen. Roihuttarien vahvuus on ulkopeli. Sisäpelissä on sen sijaan tekemistä, sillä viime kaudella Roihuttaret löi keskimäärin vain 1,6 juoksua jaksoa kohden. Charlotta ja Camilla Höglund ovat kuitenkin hyviä pelintekijöitä ja voivat siivittää Roihuttaret myös sisäpelissä tällä kaudella parempaan kiitoon.
11. Kempeleen Kiri
Kempele selvitti yllättäen tiensä SM-hallipesiksen lopputurnaukseen, mutta kesästä uhkaa tulla kylmä ja kuiva. Joukkueesta on tullut selkeästi kasvattajaseura, josta viedään parhaat pelaajat syksy toisensa jälkeen muihin seuroihin. Viime syksynä Annika Linna vietiin Poriin ja Maria Kaakinen Joensuuhun. Nuorella joukkueella ei ole asiaa pudotuspeleihin.
12. Haminan Palloilijat
Hamina nousi viime syksynä Superiin, mikä sinällään oli jo kova saavutus. Pelinjohtaja Jussi Toikka tietää, että hänen nuori joukkueensa lähtee sarjaan altavastaajana ja ainoa realistinen tavoite on sarjapaikan säilyttäminen. Joukkueen kenties mielenkiintoisin pelaaja on viime kaudella Ykköspesiksen lyöjätilaston voittanut Taru Toikka, joka löi runkosarjassa ja pudotuspeleissä yhteensä 63 juoksua.