Onnistujat

Mikko Rantanen, Colorado Avalanche

Suomen parhaasta jääkiekkoilijasta voi tällä hetkellä puhua hyvällä omalla tunnolla samassa keskustelussa, kun aivan maailman parhaita laitetaan vierekkäin. Vaikka hallitsevan mestarin alkukauteen on mahtunut haasteita niin sarjataulukon kuin loukkaantumistenkin osalta, Rantasen kauden alussa ei pitkälle kesään jatkunut edellinen kausi Cup-juhlineen paljoa paina.

Rantanen on tykittänyt 18 pelaamaansa otteluun häikäisevät 28 tehopistettä. Se tekee keskiarvoksi häikäisevät 1,55 pistettä per ottelu. Tasaisella tahdilla 82 ottelun runkosarjan jälkeen viivan alla olisi noin 128 tehomerkintää.

Rantasen syöttövalikoima on vailla vertaa. Isokokoinen pelaaja on NHL:n vaikeimpia puolustettavia, kun miestä ei saa millään irti kiekosta. Hän käyttää tuota ominaisuuttaan myös ensiluokkaisesti, kun Avalanchen kärkiketjun peliä rytmitetään.

Rantanen on myös maalintekijä vailla vertaa. Laukaus suoraan syötöstä lähtee asennosta kuin asennosta vaarallisesti. Siitä osoituksena on jo hulppeat 13 maalimerkintää.

Rantasen kohdalla moni huomauttaa, että hän pelaa usein sellaisten supertähtien kuten Cale Makarin tai Nathan MacKinnonin kanssa. Rantasen älykkyys pelaajana on kuitenkin sitä tasoa, että oikeammin Rantanen saa muut supertähdet loistamaan entistä kirkkaammin.

Roope Hintz, Dallas Stars

Hintz vakiinnuttaa paikkansa NHL:n keskushyökkääjäeliitissä. Tämän kauden näyttöjen perusteella hän on jo suomalaisten keskushyökkääjien ykkönen sellaistenkin tähtipelaajien kuten Sebastian Ahon ja Aleksander Barkovin edellä.

Hintz on tehnyt luistelustaan erityisosaamisen ja se näkyy. Viime kaudet yhdessä ollut ketju Jason Robertsonin ja Joe Pavelskin kanssa toimii loistavasti.

Hintzin kohdalla on oleellista kiinnittää huomiota peliaikaan. Kovat 24 tehopistettä 19 ottelussa ovat tulleet peliajalla 16.45 yhtä ottelua kohti. Se on toki Starsin hyökkääjistä toiseksi korkein peliaika, mutta kovin usein muiden joukkueiden kärkihyökkääjät kellottavat yli kahdenkymmenen minuutin peliaikoja.

Starsin ei ole tarvinnut kuormittaa ykkösketjuaan vielä liiaksi ja se tekee siitä erityisen vaarallisen aseen myös kevään peleihin.

Eetu Luostarinen, Florida Panthers

Florida Panthersin alkukausi on ollut odotuksiin nähden vaisu, mutta Luostarinen on kärjen takana loistanut. Luotettavuuden perikuva on ollut laastaripelaajana Panthersille äärimmäisen tärkeä.

Ylivoimavastuuta ei Luostariselle nimekkäässä hyökkäyksessä siunaannu, joten siihen nähden kymmenen tehopistettä kahdessakymmenessä pelissä on vahva suoritus. Tehotilasto on hulppeasti 12 merkinnän verran plussan puolella.

Itsensä Barkovinkin aavistuksen haparoidessa Luostarinen on noussut luotettavuudessa aivan Panthersin keskushyökkääjien kärkeen.

Vahvoista otteista huolimatta pelipaikka löytyy myös usein laidalta. Luostarinen antaa laiturin tontilta usein kokonaisvaltaisen tukensa toista kauttaan NHL:ssä pelaavalle Anton Lundellille.

Ville Husso, Detroit Red Wings

Uutta tulemista tekevä autokaupungin joukkue on löytänyt maalilleen helmen. Husso on torjunut nuoren joukkueen kivikovassa Atlantin divisoonassa asemaan, jossa se pisteiden ja pisteprosentinkin perusteella on tässä kohtaa kiinni suorassa pudotuspelipaikassa.

Husson perustilastot ovat komeat. Taskussa on peräti kolme nollapeliä, päästettyjen maalien keskiarvo on 2,36 ja torjuntaprosentti yli 92.

Edisyneistä tilastoista löytyy kohta, joka mittaa torjuttuja maaleja yli odottaman. Se on Hussolla ainoastaan nollan pinnassa, eli keskivertosuoritusta. Tilasto on yksi parhaista maalivahtien suoritustason mittareista, mutta Husson kohdalla se pätee vielä kohtalaisen lyhyellä otannalla heikommin.

8–2-tappioon päättynyt romahdus New York Rangersia vastaan kolahti tuohon tilastoon harvinaisen ikävästi.

Hussolle alkukausi on ollut maukas myös verrattuna entiseen maalivahtipariin, Jordan Binningtoniin. Liekö Husson vahva vire kuitenkin herättänyt myös St. Louis Bluesin maalivahdin, joka tällä hetkellä pelaa jälleen aivan alkukautta paremmalla tasolla.

Sebastian Aho, Carolina Hurricanes

Ahon perustasosta kertoo paljon se, että on aidosti mietittävä, riittääkö yli piste per peli tahti alkukauden onnistujien listalle.

Kaksikymmentä ensimmäistä ottelua ovat tuottaneet 22 tehopistettä. Aholla on muun muassa joukkueensa paras maaliodottamalukema. Tasan yhdeksän osumaa on niin odottama kuin toteutunutkin maalimäärä.

Ahon tasoiset pelaajat usein ylittävät kuitenkin odottamalukemat, joten Aholla tehokkuuslukemat saattavat olla kasvussa kauden mittaan.

Aho on Hurricanesin pelin moottori. Kiekkoprofessorin alkukausi on ollut riittävän hyvä. Tämä joukkue ja sen suomalainen johtotähti ovat lopullisessa puntarissa vasta kevään ja kesän pudotuspeleissä.

Epäonnistujat

Kasperi Kapanen, Pittsburgh Penguins

Kapasella olisi kaikki lahjat olla aidosti laadukas NHL-pelaaja. Varsinkin luistelutaito on Kapasella niin korkealla tasolla, ettei NHL:stä löydy lopulta kovin montaa yhtä liukasliikkeistä pelaajaa, vaikka luisteluliigasta on nykypäivänä kysymys.

Siitä huolimatta Kapanen on nyt tilanteessa, että asettanut koko hänen NHL-pelaajuutensa kyseenalaiseksi. Penguins onkin jo ilmoittanut halukkuutensa päästä eroon Kapasesta, vaikka takaisin päin ei olisikaan mahdottomia vastalahjoja tulossa.

Eikä kauheasti vastalahjoja pidäkään odottaa. Kapanen on päässyt kaukaloon tällä kaudella vain 13 ottelussa. Häkki on heilunut vain kerran, vaikka palkkakatosta miehen ansiot syövät 3,2 miljoonan dollarin verran.

Kokonaisvaltainen pelaaminen on myös edistyneiden tilastojen mukaan retuperällä. Maaliodottamasuhde on Kapasen kohdalla alle 40 prosentin, joten Kapanen on pelillisesti joukkueelleen miinusmerkkinen pelaaja.

Rasmus Ristolainen, Philadelphia Flyers

Loukkaantumisen jälkeen jäälle palanneen puolustajajätin kauden alku oli totaalinen katastrofi. Ristolainen näytti pahimmillaan koko NHL:n heikoimmalta puolustajalta ja päävalmentaja John Tortorella näki ainoaksi vaihtoehdoksi lähettää hänet katsomoon.

Ristolaisen puolustukseksi on sanottava, että otteet katsomokomennuksen jälkeen paranivat. Hän alkoi pelata yksinkertaisemmin ja tehdä parempia pelillisiä valintoja. Teholukema on noussut nollille ja se on Ristolaiselta kelpo suoritus.

Edistyneet tilastot kuitenkin osoittavat, että Ristolainen on joukkueensa pohjasakkaa yhä siinä, kuinka paljon joukkue luo maaliodottamaa suhteessa vastustajan maaliodottamaan hänen ollessa jäällä. Toki Ristolaista varmasti peluutetaan myös paljon puolustamista vaativissa tilanteissa.

Tehot ovat 13 ottelun jälkeen 0+0. Eikä Ristolainen vieläkään ole päässyt täysin eroon mouhoavasta pelityylistään, jossa hän pelaa turhilla taklauksillaan itseään tilanteista ulos.

Suoritus on suhteutettava myös palkkakuittiin. Paljon on tapahduttava, ettei 5,1 miljoonan dollarin cap hit olisi Flyersille rasite.

Patrik Laine, Columbus Blue Jackets

Laineen kauteen mahtuu jo kaksi loukkaantumista, joten siinä mielessä kauden alku on mahdollisimman vaikea. Kahdeksan ottelun otanta NHL-jääkiekkoa on kuitenkin osoittanut jälleen, että Patrik Laineen maalintekijän lahjakkuuden takaa löytyy aivan liikaa epävarmuutta.

Missään vaiheessa peli Boone Jennerin ja Johnny Gaudreaun kanssa ei lähtenyt lentoon. Laineen osalta kiekollinen peli meni liian usein hitaaksi kiekon kuljetteluksi. Kulmikkaat veivit päättyivät liian usein kiekonmenetyksiin.

Laine lohkaisee Blue Jacketsin palkkakatosta tällä hetkellä 8,7 miljoonan dollarin siivun. Juuri nyt sopimus näyttää Jarmo Kekäläisen osalta kardinaalivirheeltä.

Vain kaksi tehtyä maalia kahdeksassa ottelussa on aivan jotain muuta kuin NHL:n huippumaalintekijän suoritus.

Jesse Puljujärvi, Edmonton Oilers

Puljujärvi on jääkiekkoilijana syvässä identiteettikriisissä. Tulosta ei tule hyökkäyspäässä, mutta myös kokonaisvaltaisessa pelaamisessa on tapahtunut viime syksyyn verrattuna taantumusta. Silloin peli oli vielä parempaa kuin vaisut tehopistelukemat antoivat ymmärtää.

Teholukema -10 on peliaikaankin suhteutettuna todella heikko, eikä neljä tehopistettä kahdessakymmenessä ottelussa ole lähellekään sellainen suoritus, että suurempaa roolia olisi lupa odottaa.

Vaikka kovasti puhetta riittää siitä, että Oilers ei olisi optimaalinen ympäristö Puljujärvelle, on vaikea kuvitella, että peli lähtisi muualla rullaamaan yhtään sen paremmin. Suomalainen kun on saanut esimerkiksi mielettömän määrän mahdollisuuksia maailman parhaassa syöttötuolissa Connor McDavidin rinnalla.

Eeli Tolvanen, Nashville Predators

Kauden avanneet Global Series -ottelut antoivat ymmärtää, että nyt on tulossa läpimurtokausi. Reppu heilui ja kokonaisvaltainenkin pelaaminen oli laadukasta. Vaisusti voitoista huolimatta pelanneessa Predatorsissa Tolvanen oli koko joukkueen paras hyökkääjä.

Nyt Tolvanen on kuitenkin jälleen välimallin pelaaja. Juuso Pärssinen tuli oven karmit paukkuen sisään joukkueeseen ja mikäli otanta ei olisi näin lyhyt, mahtuisin hän suomalaisten kovimpien onnistujien listalle.

Tolvanen sen sijaan oli taas kolme edellistä ottelua terveenä kokoonpanon ulkopuolella. Nyt ovi on taas avautumassa, mutta tehoja on yksinkertaisesti tultava.

Pisteet 2+2 13 ottelun otannalla on NHL:ään lähtiessään vielä maalintekijänä pidetyltä pelaajalta hirvittävän vaisu suoritus.