Valioliigassa on nähty viimeisen viikon aikana kolmet manageripotkut, kun Tottenham, Norwich ja Aston Villa antoivat potkut managerilleen. Jukka, mistä moinen hullunmylly?

Jokainen tapauksensa on aina oma tapauksensa, mutta perinteisesti tämä on ollut se hetki kaudesta, jolloin kirves on aiemminkin heilunut. Syyt ajankohtaan ovat loogiset.

Kautta on pelattu kymmenisen ottelua eli päätöksille alkaa olla jo riittävä pohja. On nähty, missä mennään ja missä ei mennä.

Kokeile Leo Vegasin pelejä ilmaiseksi tästä!

Sen lisäksi tässä kohtaa on maaottelutauko eli seuroille jää hieman normaalia pidempi aika palkata uusi manageri ja uudelle managerille parhaimmillaan lähes kaksi viikkoa päästä kiinni asioihin, olkoonkin, että osa pelaajista on mukana maajoukkueissa.

Kolmas syy on se, että tammikuun siirtoikkuna aukeaa kahden kuukauden päästä, joten uudelle valmennusjohdolle jää hieman enemmän aikaa pohtia, millaisia mahdollisia hankintoja seura tarvitsee tammikuun siirtoikkunassa.

Valioliigassa on erotettu tällä kaudella jo viisi manageria. Onko seurojen kynnys erottaa managereita kuitenkin madaltanut?

Yleisellä tasolla on. Englantilaisiin seuroihin on tullut paljon ulkomaalaisia omistajia ja nämä omistajat ovat usein tulleet erilaisesta johtamiskulttuurista kuin miten Englannissa on toimittu perinteisemmin. Päätökset managereiden erottamisesta ja palkkaamisesta tehdään näissä uuden kulttuurin seuroissa usein pelkästään sillä perustella, kenellä on eniten valtaa, ja kuten on nähty, päätökset saattavat olla pelkkää arvontaa ilman mitään sen suurempaa jalkapalloilullista logiikkaa. Lisäksi useat seurojen omistajat johtavat seuroja omista bisneksistään ja liikemaailmasta tutuilla logiikalla, jossa tuloksia ja prosesseja mitataan kuin kvartaalitaloudessa.

Kolmas tekijä on se, että Valioliigassa puhutaan tähtitieteellisesti rahoista sen suhteen, pelaako joukkue Valioliigassa vai ei tai pelaako se eurocupeissa vai ei. Siksi paine tehdä päätöksiä on kova.

Esimerkiksi Norwichin kohdalla seurajohto joutui ratkaisemaan sen, miten todennäköiseltä sarjapaikan uusiminen näyttää Daniel Farken johdolla. Ratkaisu ei ollut varmasti helppo, mutta jos oikean ja väärän vastauksen välinen ero on 150–200 miljoonaa puntaa, silloin kannattaa ainakin yrittää.

Tottenhamin kohdalla tilanne oli toisenlainen. Jos Tottenhamille aukeaa sauma saada Antonio Conten tasoinen manageri, silloin Nuno kannatti laittaa hänen altaan lauluun, vaikka tuloksellisesti Tottenhamin kausi ei olekaan ollut mikään katastrofi.

Oikeastaan ainoat potkut, jotka eivät ole olleet tällä kaudella kovin perusteltuja, olivat Xisco Munozin potkut Watfordista. Hän nosti Watfordin viime kaudella Valioliigaan ja Watford otti tämän kauden seitsemästä ensimmäisestä ottelustaan seitsemän pistettä eli Watford olisi ollut sellaisessa vauhdissa, että sarjapaikan säilyttäminen olisi ollut realitstista. Niitä potkuja on vaikea ymmärtää myöskään siksi, että hänen tilalleen palkattiin Claudio Ranieri, joka kaikesta huolimatta valintana täysi arpalippu.

Steve Brucen potkut Newcastlelta olivat ymmärrettäviä sekä tulosten että varsinkin sillä perusteella, että Newcastlen uudet omistajat alkavat rakentaa uuttaa aikakautta St.James’ Parkilla.

Eli olivatko Daniel Farken potkut Norwichista perustellut?

Olivat. Pidän Farkea edelleen hyvänä managerina ja Norwichin kannalta ideaalisena managerina pitkässä juoksussa, mutta ymmärrän myös sen, että jotain Norwichin oli pakko tehdä, eikä vain odottaa ja toivoa ihmettä. Nyt oli pakko katsoa pitkän juoksun sijasta lyhyttä juoksua.

Monet ovat siunailleet potkujen ajankohtaa ja on totta, että asian olisi voinut hoitaa paremminkin, mutta Norwich päätti  Farken kohtalosta viime viikolla ennen Brentford-ottelua ja siinä kohtaa kaikki faktat osoittivat siihen suuntaan, että Norwichin sarjapaikan uusiminen näytti äärimmäisen epätodennäköiseltä. Se, että Norwich otti lauantaina kauden avausvoittonsa, ei muuta sitä, miltä tilanne näytti ratkaisua tehdessä. Tietenkään kukaan ei tiedä, miten Norwichille tällä kaudella käy uuden managerin johdolla, mutta tässä kohtaa pidän järkevänä ja perusteltuna sitä, että jotain ainakin yritetään tehdä.

Entä Aston Villan antamat potkut Dean Smithille. Oliko ne perusteltuja?

Kyllä niissäkin oli oma logiikkansa. Kaikki katsovat nyt Villan kärsimää viittä peräkkäistä tappiota Valioliigassa, mutta paljon tärkeämpää on se, että Villa on saanut 36 viimeisestä liigaottelustaan Smithin alaisuudessa vain 40 pistettä. Tuolla pistetahdilla Villalla ei olisi ollut tällä kaudella mitään asiaa rahakkaisiin europeleihin, vaan edessä olisi pahimmassa tapauksessa jopa putoaminen Valioliigasta.

Ymmärrän toki, että Jack Grealishin myyminen kesällä Manchester Cityyn jätti ison loven kentälle, mutta hyvät selitykset eivät paljoa auta, jos Villalle olisi tullut keväällä lähtö Valioliigasta. Sitä paitsi Grealish oli joukkueessa viime kevään taantuman aikana, joten ei hänen myymisensä yksin tätä lamaa selitä.

Villa teki saman tyyppisen ratkaisun kuin Norwich eli seuran johdossa laskettiin, että jotain on pakko tehdä. Viiden peräkkäisen tappion voisi vielä jotenkin ymmärtää ja antaa anteeksi, jos peli tulosten takana olisi jonkinlaisessa muotissa, mutta 36 ottelun otannassa on turha kovin paljoa jappasta siitä, onko peli kunnossa vai ei. Tällä materiaalilla Villan pitäisi taistella top10-sijoituksesta.

Joko tiedetään, kenestä tulee Norwichin ja Aston Villan uusi manageri?

Ei tiedetä. Toki brittimedia on heitellyt erilaisia nimiä ilmaan, enkä epäile yhtään, etteikö joukossa ole myös oikeita nimiä. Norwichin kohdalla kisan ykkössuosikki on tällä hetkellä Frank Lampard ja Villan kohdalla puhutaan kovimpaan ääneen Steven Gerrardista ja Roberto Matinezista. Gerrard on kuitenkin kiinni Rangersissa ja Martinez luotsaa Belgian maajoukkuetta, joten heidän irti saamisensa on epävarmaa.

Minusta näillä nimillä on turha tässä kohtaa määräänsä enempää spekuloida. Esimerkiksi kesällä 2019 Arsenaliin linkattiin brittimediassa yli 200 eri pelaajaa, joten odotetaan nyt hetki ja katsotaan, mitä tapahtuu.

Kuka manageri on seuraavaksi liipaisemella?

Hah! Jos sanon, että Ole Gunnar Solskjær, niin en tiedä itsekään, uskoisin sanomaani. Siitä, pitäisi Solskjær erottaa vai ei, ei ole kahta sanaa, mutta sitkeässä tuntuu norjalainen istuvat Old Traffordilla. Kaiken lisäksi Sky uutisoi maanantaina, ettei mikään viittaa siihen, että häntä oltaisiin erottamassa. Hyvä niin – kaikkien kannalta.