Nuoret Leijonat kohtaa MM-kisojen välierissä tiistain vastaisena yönä Yhdysvallat. Ottelu on ennakkoon taktisesti sangen mielenkiintoinen. Molempien joukkueiden pelaamisessa on tunnusomaisia piirteitä ja yksityiskohtia.

On erityisen mielenkiintoista, minkälaisen ottelusuunnitelman Suomen päävalmentaja Antti Pennanen välierään rakentaa. Yhdysvallat on ennakkosuosikki ja sillä on laadukkaammat pelaajat, joten Suomi tarvitsee etua pelin organisoinnista.

Oletettavasti Nuoret Leijonat joutuu puolustamaan pitkiäkin aikoja, kuten joutui Kanadaa vastaan alkulohkossa. Pelissä koetellaan Suomen kykyä puolustaa keskustaa ja maalin edustaa.

Laukauksia on blokattava, jotta ykkössektorille päätyvien kiekkojen määrä pienenisi. Tarvitaan saumatonta pelaajien välistä koordinointia, kun vastustajan pelaajia kontrolloidaan ykkös- ja kakkossektoreilla. On kyettävä purkamaan kiekot painetilanteissa laadukkaasti.

Suomen olisi lyötävä Yhdysvaltojen maaliodottama matalaksi, korkeintaan kolmeen. Suomi ei ole itse kyennyt luomaan kovin korkeaa maaliodottamaa kärkijoukkueita vastaan.

Tietenkin yksittäisessä ottelussa sattumalla ja erinomaisella maalivahtipelillä on iso vaikutus.

Hidastaako Suomi?

Ensimmäinen kysymys Suomen kohdalla on se, että kuinka paljon resursseja käytetään tässä kohtaa erityisen tarkan ottelusuunnitelman laatimiseen.

Pennanen ja pelaajat hänen säestyksellään ovat julistaneet ”oman pelin” nimeen kisojen ajan. Suomi ei ole tavattomasti peliään vastustajien mukaan käännellyt muuten kuin pelien sisällä reagoinut.

Se, missä ottelukohtainen erityinen pelisuunnitelma Yhdysvaltoja vastaan voisi näkyä, olisi keskialueen puolustaminen, jonka avulla estettäisi Yhdysvaltoja luomasta suoria hyökkäyksiä ja pakotettaisi päätykiekkoihin.

Yhdysvallat pelasi puolivälierässä Slovakiaa vastaan. Slovakia hidasti pelin tempoa hyvin matalalla keskialueen blokilla ja onnistui siinä kohtalaisesti. Peli pysyi näennäisen tasaisena.

Samaa teki myös esimerkiksi Tšekki erinomaisesti Kanadaa vastaan puolivälierässä.

Suomi ei tähän kategorisesti keskittynyt alkulohkon ottelussaan Kanadaa vastaan. Peli oli aavistuksen holtitonta.

Suomi pelaa kiekkokontrollia

Rytmit ja pelin rakenteet suomalaiset pelaajat osaavat.

Nuorten Leijonien pelaajat ovat uskaltaneet pysyä kiekossa pienessä kaukalossa harjoitusottelusta lähtien. Pelaajat ovat tunnistaneet tilanteita kelvollisesti koko turnauksen ajan.

Vaikka esimerkiksi Kanada piti pelin intensiteetin korkealla, Suomelta löytyi yhä uskallus pysyä kiekossa. Se, että Suomen fiksut puolustajat välierässä menettäisivät kyvyn rytmittää peliä, tuskin on todennäköinen skenaario.

Iso kysymys sen sijaan on se, mitä Suomen oma kiekollinen peli tuottaa. Kuinka puhtaasti ja tehokkaasti omista päästään pois? Syöttöjen laadussa Suomella on yhä ollut puutteita.

Kuinka hyökkäys kiihtyy keskialueella, onko viisikko tiivis ja miten jatkopelit onnistuvat? Pysyykö paine vastustajan päädyssä?

Nämä asiat korostuvat erityisesti ensimmäisessä erässä. Suomella on ollut turnauksen aikana vaikeuksia ikään kuin tarttua peliin ennen kuin vasta toisessa erässä. Tietty epävarmuus on heijastunut nimenomaan kiekolliseen pelaamiseen.

Yhdysvaltoja vastaan peli karkaa näpeistä, jos Suomi ei ole ytimessä heti alusta alkaen. Yhdysvallat on tasokkaampi vastustaja kuin Ruotsi.

Entä erikoistilanteet?

Yhdysvallat on toistaiseksi turnauksen tehokkain ylivoimajoukkue. Sen ykkösylivoimaviisikko on ensiluokkainen.

Oikealla siivellä pelaava Trevor Zegras määrittää ylivoiman tahtia. Hän on turnauksen pörssikärki 15 tehopisteellä.

Vastustajan alivoimanelikkoa haastetaan monella tavoin, sillä oikeastaan kaikki viisi pelaajaa ylivoimassa ovat ratkaisukykyisiä. Erityisen mielenkiintoista on, kuinka Suomi puolustaa taitavasti maalin kulmalla ja edessä liikkuvan Matthew Boldyn, joka on tehnyt turnauksessa neljä maalia.

Yhden niistä hän teki alkulohkossa samalla tavalla jalkojen välistä kuin Elmer Söderblom Suomea vastaan puolivälierässä. Ruotsia vastaan Suomi jätti tuon 1–3–1-ylivoimamuodon kärjen vartioimatta, sulki keskustan ja luotti siihen, että pienen kulman laukaukset ovat maalivahdin heiniä.

Myös Boldyn taitaviin maalin oikealta kulmalta vasemmalle siivelle kohdistuviin murtaviin syöttöihin Suomen tulee varautua.

Yhdysvallat ei ylivoimassaan luo kovin toisteisesti kahden kerroksen maskia, toisinaan ei maskia ollenkaan. Suomen mahdollisuudet lepäävät siinä, että Yhdysvallat joutuu pyörimään alivoimanelikon ulkopuolella ja laukomaan sieltä ilman neliötä puhkovia ratkaisuja.

Eri väyliä murtautua maalipaikkaan ja ratkaisukykyä Yhdysvaltojen ylivoimaviisikossa on joka tapauksessa niin paljon, että jos Suomi ottaa kolme, neljä jäähyä, Yhdysvallat tekee todennäköisesti maalin.

Yhdysvaltojen alivoima on tyypillistä pohjoisamerikkalaista tyyliä. Siinä kenttä puolitetaan, vastustaja pyritään ahdistamaan toiselle puolelle ja pakottaa paineen alla heikkoon ratkaisuun.

Painottomalle laidalle jää tilaa, paljonkin. Olennaista Suomen ylivoimassa on, kuinka se kykenee ahtaasta tilasta pelaamaan ulos ja hyödyntämään tilan toisella puolella.

Ensi yönä nähdään mielenkiintoinen kamppailu kahden hyvin organisoidun joukkueen välillä.

Nuoret Leijonat kohtaa Yhdysvallat MM-välierässä tiistain vastaisena yönä klo 4.30 alkavassa ottelussa. TV5 näyttää ottelun suorana.