Tappara aloitti finaalisarjan 2-1-kotivoitolla TPS:stä. Tiukka peli, sillä kaikki maalit syntyivät yv:llä?

Erittäin tiukka peli varsinkin viisi vastaan viisi -kentällisin.

Pelin kuva oli sellainen, että TPS yritti ensimmäisessä erässä säätää pelin rytmiä ja tempoa nopeammaksi, kun taas Tappara halusi säätää sitä matalammaksi. Tappara yritti hidastaa ottelua lukuisin viivelähdöin ja samalla houkutella TPS:ää avaamaan erittäin tiivistä träppiään.

Tappara ei kuitenkaan tässä onnistunut ja siksi ensimmäisellä erätauolla pelaamista säädetiin. Alettiin varioida enemmän, alettiin nopeutta peliä ja alettiin hyökätä useimmilla rytmeillä ja kontrolloiduimmin. Sitä kautta Tappara sai pelin rytmin ja pelin kuvan itselleen mieluisammaksi ja sitä kautta se pääsi jauhamaan voittoon.

Vaikka ottelu oli tiukka ja vaikka Tapparan molempia maaleja edelsi varsin typerät jäähyt, Tappara oli kuitenkin tänään kokonaisuudessaan juuri tuon verran parempi joukkue kuin numerot osoittivat. Siksi sen voittoa voidaan pitää ansaittuna.

Suurin ilo voiton lisäksi Tapparalle oli se, että sen maalintekijöinä olivat kovissa paineissa ja varsin vaatimattomasti pelanneet Anton Levtchi ja Kristian Kuusela. Jos Tappara olisi ennen ottelua saanut toivoa, ketkä sen maalit tässä ottelussa olisi tehnyt, ne olisivat olleet juuri Levtchi ja Kuusela. Uskon, että molempien pelaajien kattilassa on nyt paljon kepeämpi tunnelma ja tällä voi olla vielä iso merkitys finaalisarjan jatkon kannalta. Vaikka Tappara onkin vahva joukkue, ei silläkään ole vara siihen, että Levtchin ja Kuuselan kaltaiset pelaajat pelaavat koko ajan alle oman tasonsa.

Entä TPS? Siltä puuttui kuitenkin viisi pelaaja – Aarne Intonen, Jonne Tammela, Eetu Liukas, Juhani Jasu ja Samuli Vainionpää.

Totta kai se valtava takaisku, jos joukkueelta puuttuu viisi hyökkääjää. TPS:llä on toki reservissä ja jopa katsomossa kalliita hankintoja, mutta kyllä kait se tänään tuli kaikille selviksi, että Ushenin veljesten paikka ei ole pelata jääkiekkoa tässä finaalisarjassa ja aika hengetön oli Jaedon Descheneaun anti tänään. TPS on tehnyt kalliita virheitä siirtomarkkinoilla ja kävipä finaaleissa miten tahansa, sillä osastolla on todella, todella vakavan itsetutkiskelun paikka.

Vaikka TPS:ltä puuttuivat nämä viisi veljestä, TPS pelasi tänään kuitenkin hyvin, vaikka se olikin pelillisesti askeleen jäljessä. Ehkä TPS:llä oli hieman liian yksirytmiset ja ennalta arvattavat rytmit, mutta se taisteli kuitenkin hyvin ja sillä oli jopa viisi vastaan viisi -kentällisen pari hyvää tilannetta.

Ykköskenttä jäi tänään ilman maalia, mutta se oli silti TPS:n paras kenttä ja pelasi hyvän ottelun. Tässä mielessä ei kannata olla huolissaan. Tämä ottelu korosti vain sitä, että kuinka kortilla maalit tässä sarjassa ovat ja mistä ne marginaalit syntyvät. Nyt ne syntyivät kahdesta tarpeettomasta jäähystä ja nämä TPS:n on saatava karsittua pelistään.

TPS:n valmennusjohto joutuu miettimään myös sitä, löytyykö Tapparan vahvaan viisikkopelaamiseen jotain lääkkeitä. Nytkin TPS oli muuttanut pelaamistaan, sillä kuten jo etukäteen tiedettiin, Tappara on erilainen vastustaja kuin mitä HIFK ja KooKoo olivat puolivälierissä ja välierissä.

Luonnollisesti myös näiden viiden pelaajan saaminen takaisin olisi iso ja jopa kriittinen asia, sillä ei näistä TPS:n reservimiehistä suuresti ole iloa, vaikka toki he joutuivatkin kaukaloon kohtalaisen kylmiltään.

On olettavaa, että marginaalit ovat myös jatkossa todella pienet. Christian Heljanko pelasi Tapparan maalissa tänään voittavaa jääkiekkoa, mikä oli ennen finaalisarjaa ja on vieläkin yksi sellainen marginaali, jota varmasti seurataan. Andrei Karajev pelasi TPS:n maalilla myös erinomaisen ottelun, eikä häntä voi syyttää kummastakaan osumasta.

Sinällään ottelu kuva oli kokonaisuudessaan odotettu ja uskon, että se pysyy pitkälti samanlaisena myös jatkossa. Tappara pelaa omaa peliään ja TPS joutuu nyt miettimään, miten sellaista kivimuuria vastaan pelataan.

Ehkä yllättävin asia tässä finaalissa oli taas se tuttu itkeminen joidenkin jääkiekkotoimittajien puolelta, että Tapparan pelaamisen olisi jotenkin puuduttavaa. Että olisi paljon mukavampi katsoa peliä, jos peliä käännettäisiin nopeammin ja hyökättäisiin nopeasti pystyyn. Ehkä sitä, miten mukavaa tällaista jääkiekkoa olisi katsoa, kannattaisi kysyä niiltä joukkueilta ja niiden joukkueiden kannattajilta, jotka pelaavat sitä jääkiekkoa, mutta jotka eivät pelaa enää mitään jääkiekkoa tämän kauden aikana.

Tappara on selvinnyt yhdeksänä vuonna peräkkäin välieriin pelaamalla juuri tällaista jääkiekkoa ja niin on tehnyt Leijonatkin Jukka Jalosen alaisuudessa. Olisikin mukava nähdä, jos esimerkiksi joku näistä kiekkotoimittajista haastaisi tässä kysymyksessä Jukka Jalosen ja sanoisi, eikö Leijonien kannata kääntää nopeammin ja pelata pystyyn nopeammin.