Urheilussa pelaajiin ja urheilijoihin liimataan herkästi toinen toistaan järeämpiä tarroja. Puhutaan kaikkien aikojen lahjakkaimmasta ja kaikkien aikojen parhaasta pelaajasta tai urheilijasta. Ja jos horisonttiin nousee poikkeuksellisen lahjakas nuori pelaaja, saatetaan sanoa, että kyseessä on lahjakkain nuori pelaaja, jonka tämä laji on koskaan kasvattanut.

Olen monesti hymyillyt tällaisille ilmaisuille, mutta nyt on pakko sortua samaan:

Olen seurannut pesäpalloa yli 65 vuotta, mutta en ole vielä koskaan nähnyt, että joku näin nuori pelaaja pelaisi yhtä luontevasti ja yhtä vaivattomasti kopparin vaativalla pelipaikalla kuin Kouvolan Pallonlyöjien 17-vuotias Perttu Kenttäaho.

***

Joukkuelajeissa eri pelipaikoilla on omanlaisensa hierarkia. Joillekin pelipaikoille on tulijoita jonoksi asti jo pikkujunioreista alkaen. Toisia pelipaikkoja taas karsastetaan – yleensä siksi, ettei niitä arvosteta yhtä paljon kuin niitä pelipaikkoja, joissa ottelut voitetaan.

Toinen iso syy jonkun pelipaikan karsastamiseen on pelipaikalla tehdyn virheen hinta.

Jos hyökkääjä syöttää hieman huonomman syötön toiselle hyökkääjälle jalkapallossa tai jääkiekossa, se on vain yksi huono, jollaisia sattuu jokaiselle.

Maalivahdeille urheilu ei ole yhtä lempeä. Virhe näkyy tulostaululla heti ja voi maksaa pahimmillaan koko ottelun.

Pesäpallossa sama armottomuus kohdistuu kaikista voimakkaimmin koppareihin. Yksi pieni räpylävirhe voi tarkoittaa pahimmillaan neljää juoksua – ja koko ottelun ratkeamista.

Siksi pesäpallossa halutuimmat pelipaikat ovat lukkareiden ja linjan pelaajien pelipaikat. Etukentän paikat menevät myös kaupaksi, mutta kuka haluaa juniorina oikeasti koppariksi?

Varmasti joku, mutta pesäpallo on kärsinyt pitkään kroonisesta kopparipulasta. Jopa viime vuosien mestari- ja mitalijoukkueilla joukkueen haavoittuvin kohta on usein ollut takakenttä, koska sinne ei ole löydetty kahta huippuluokan kopparia. Vain Sotkamon Jymyn kahden edellisen kauden mestarijoukkueissa on ollut kaksi huippuluokan kopparia, Iivari Vihanto ja Jussi Korhonen.

***

Koppareiden pelaamista leimaa usein juuri epäonnistumisen pelko. Ettei vain tehtäisi sitä kallista virhettä, joka voi ratkaista jakson ja jopa koko ottelun.

Kenttäahon pelaamiselle on leimallista, ettei hänen pelaamisessaan ja liikkumisessaan näy pienintäkään häivettä pelosta. Hänkin tekee toki virheitä, muttei pelkää niitä. Kenttäaho napsii palloja sellaisella rentoudella ja varmuudella kuin olisi pelannut koko pienen ikänsä kopparina.

Ja niin hän onkin. Kenttäaho pelasi ensimmäisen miesten ottelunsa kasvattajaseuransa Jokioisten Koetus Junioreiden Suomensarjajoukkueessa jo elokuussa 2020 12-vuotiaana. Seuraavalla kaudella hän pelasi jo säännöllisesti samassa miesten joukkueessa niin kopparina kuin polttolinjassakin.

Ykköspesiksessä Kenttäaho debytoi 14-vuotiaana ja 15-vuotiaana hän oli jo vakiomies Loimaan Palloilijoiden Ykköspesis-joukkueen avauksessa.

Kenttäahon esitykset ja potentiaali eivät jääneet huomaamatta muissa seuroissa. Kouvolan junioriputken luoja ja sen primus motor Eero Pitkänen tunnisti Kenttäahon potentiaalin ja houkutteli hänet viime kaudeksi Kouvolaan.

Nuorukainen ei noussut vain Kouvolan Ykköspesis-joukkueen avaukseen. Hän debytoi myös Kouvolan Superpesis-joukkueessa ja pelasi Superpesiksessä viime kesänä kolme runkosarjan ottelua – 16-vuotiaana.

Tällä kaudella vuorossa oli seuraava suuri askel. Nousu Kouvolan Superpesis-joukkueen johtavaksi koppariksi ja takakentän lukoksi.

***

Kenttäaho on noussut yhdessä humauksessa Superpesiksen kopparieliittiin Iivari Vihannon ja Elmeri Anttilan rinnalle. Se on kova saavutus ensimmäistä Superpesis-kauttaan pelaavalta 17-vuotiaalta pelaajalta.

Kenttäahon ikä on yksi asia, mutta ikää oleellisempaa on juuri hänen vuosien kokemuksensa miesten peleistä. Hän on oppinut pikkupojasta alkaen sen, miten pallo käyttäytyy silloin, kun sitä lyövät aikamiehet, eivät vain juniorit.

Siksi Kenttäaho osaa liikkua sekä ajoittaa liikkeensä ja lähestyä palloa siten, että hän pääsee ottamaan palloja kiinni ja heittämään niitä optimaalisesta asennosta. Loistavan pelinlukutaitonsa ansiosta hänen ei tarvitse tehdä mitään utopistisia kurotuksia tai syöksyjä, sillä hän on yleensä oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Siksi myös hänen pelaamisensa näyttää niin helpolta ja vaivattomalta.

Kenttäaholla ei ole vielä pesäpallokenttien kovin käsi, mutta heittoliike on nopea ja käsi sellainen, että heitto lähtee kyselemättä. Tässä kohtaa myös ikä tekee työtä Kenttäahon eduksi.

***

Kenttäaholla on potentiaalia kehittyä yhdeksi kaikkien aikojen koppareista. Näyttäköön aika sen, miten korkealle Kenttäaho lopulta nousee koppareiden ja ylipäätään loistavien ulkopelaajien rankingissa, mutta kyseessä on joka tapauksessa poikkeuslahjakkuus.

Kenttäaho on myös mielenkiintoinen sisäpelaaja. Hän on pelannut valtaosin urallaan etenijänä ja vaihtajana. Esimerkiksi Kempelettä vastaan perjantaina Kenttäaho pelasi Kouvolan kärkenä.

Kenttäahoa on käytetty tällä kaudella sisällä myös roolissa, joka on kadonnut lähes kokonaan pesäpallokentiltä – piilokärkenä numerolla 9.

Kenttäahon paikka Kouvolan sisäpelikoosteessa tulee kesän aikana elämään, mutta pitkässä juoksussa hän on potentiaaliltaan ykkönen tai kakkonen – jopa Kouvolassa.

Tärkeintä Kenttäahossa tällä kaudella on kuitenkin hänen ulkopeliroolinsa.

Kouvola on ollut yksi niistä joukkueista, joilla takakenttä oli pitkään joukkueen heikoin ja haurain kohta. Nyt takakentän kestämistä ei tarvitse pelätä, vaikka pelipöydällä panoksena olisi Suomen mestaruus.