Urho Nissilän tarina esittää oikean kysymyksen ulkomaille siirtymisen järkevyydestä

HuuhkajatIl PinturicchioJalkapallo

Urho Nissilän tarina esittää oikean kysymyksen ulkomaille siirtymisen järkevyydestä

Urho Nissilä on tämän kauden suurin sensaatio Veikkausliigassa. Samalla hän on kysymys ulkomaille siirtymisen logiikasta.

Joel Perovuo
TEKSTI Joel Perovuo
JULKAISTU 11.11.2021 | KUVAT All Over Press

Veikkausliigan Vuoden pelaajasta ei tarvitse tänä vuonna äänestyksiä järjestää. KuPSin 25-vuotias keskikenttäpelaaja Urho Nissilä on ollut jalkapallokauden ylivoimainen sensaatio Suomen kentille.

Nissilän tarina on monessa mielessä äärimmäisen mielenkiintoinen. Hän kävi kokeilemassa siipiensä kantavuutta Belgiassa vuosina 2018–2020, mutta palasi takaisin Kuopioon ja Veikkausliigaan – ja mikä oleellista: hän kypsyi Veikkausliigassa pelaajaksi, joka murtautui tänä vuonna Huuhkajien vakiokokoonpanoon ja vuorenvarmasti useiden eurooppalaisten seurojen suurennuslasin alle.

Nissilän tarina nostaa uuteen valoon sen kysymyksen, onko pelaajan parempi kehittyä kotimaan kentillä vai pyrkiä siirtymään ulkomaille.

Mutta nyt pitää olla tarkkana. Suomalaisessa jalkapallokeskustelussa kysymystä pohditaan yleensä yleisellä tasolla. Oikea vastaus ei kuitenkaan löydy siltä tasolta, onko parempi kehittyä Veikkausliigassa vai ulkomaisissa seuroissa, vaan millaisessa valmennuksessa ja millaisessa ympäristössä pelaajan on ideaalisinta kehittyä.

Tätä kautta päästään myös ytimeen Nissilän tämän vuoden hurjassa kehitystarinassa.

Hän ei kehittynyt A-maajoukkuepelaajaksi siksi, että hän pelasi Veikkausliigassa, vaan siksi, että hän pelasi Simo Valakarin valmennuksessa oikeanlaista jalkapalloa ja oikeanlaisessa roolissa.

Se nosti Nissilän – hänen omien ansioidensa lisäksi – Veikkausliigassa Vuoden pelaajaksi ja Huuhkajien avauskokoonpanoon.

***
Nissilä on kiistatta hyvä jalkapalloilija, jonka rooli KuPSin erinomaisessa kaudessa on ollut kriittinen. Kahdeksan maalia ja kahdeksan maalisyöttöjä ovat hyökkäävälle keskikenttäpelaajalle kovat tehot. Tehojen lisäksi Nissilä on ollut keskeisessä roolissa auttamassa joukkuettaan pelaamaan kontrolliin perustuvaa jalkapalloa, josta saimme KuPSin peleissä kauden aikana nauttia.

Nissilä on pystynyt nostamaan fyysistä suorituskykyään. Hänen suunnanmuutoksensa ovat terävöityneet ja hänen askeleensa näyttää kepeältä. Myös teknisesti Nissilän juoksu ja liikkuminen on hyvällä tasolla.

Nissilä käyttää pallossa ollessaan paljon erilaisia pieniä vartaloharhautuksia, joilla hän pelaa itselleen aikaa. Myös hänen laukaisuharhautuksensa on erinomainen. Nissilän syöttövalikoima on monipuolinen ja potkutekniikka toimiva. Hänestä onkin kehittynyt todellinen pelote erikoistilanteissa.

Nissilä on myös riittävän työteliäs puolustussuuntaan ja näin ollen hänen ominaisuutensa tukevat hyvin 8-paikan box to box -pelaamista. Vertailun vuoksi: Glen Kamara on laadukas syöttelijä ja pallollinen pelaaja, mutta monesti nollatasoa puolustussuuntaan.

***

Nissilän tarinassa on myös mielenkiintoista se, ettei hän ole kulkenut poikamaajoukkueputkea läpi, vaan on enemmänkin late bloomer -osastoa. Tämä on helppo uskoa, sillä Nissilän fyysinen habitus ja suorituskyky eivät varmaankaan olleet kaikille liiton valmentajille mieleen, siellä liiton valinnoissa mennään monesti fysiikka edellä. Näin ollen pienet ja tekniset pelaajat jäävät usein rannalle.

Voin itsekin hyvin samaistua tähän, sillä olin vielä B-juniori-iässä joukkueen pienimpiä pelaajia, enkä tullut koskaan valituksi yhteenkään piiri- tai aluejoukkueeseen, saati nuorisomaajoukkueeseen.

Tämän takia puhuinkin Palloliittoa koskevassa artikkelissani siitä, miten saisimme näitä hyviä pelaajia mukaan liiton toimintaan jo aiemmin, sillä moni näistä teini-iässä Mikki Hiireksi lokeroiduista pelaajista saattaa menettää innostuksensa panostaa lajiin luullessaan, etteivät he ole riittävän hyviä, vaikka todellisuudessa he ovat ainoastaan fyysisesti muita jäljessä, mutta pelitaidoissa yleensä muita edellä.

Nissilä edusti Suomea ensimmäisen kerran U19-maajoukkueessa ja A-maajoukkueeseen hän nousi ensimmäisen kerran vasta tänä syksynä – 25-vuotiaana.

Nissilän lahjat huomattiin toki jo aiemmin, sillä hän siirtyi vuonna 2018 Belgian pääsarjaan SV Zulte Waregemiin. Peliaika jäi kuitenkin kortille niin Waregemissa kuin Maastrichtissa, jossa hän pelasi lainalla.

Nissilä palasi Kuopioon vuoden 2020 alussa – ensin lainasopimukselle ja vuosi sitten pysyvällä siirrolla. Hän pelasi toki jo kaudella 2020 hyviä otteluita, mutta tällä kaudella Simo Valakarin alaisuudessa hän on päässyt huuhtomaan lopullisesti taakseen Belgian epäonnistumisen ja lyömään pelaajana vielä isomman vaihteen silmään.

Nissilän esitykset Huuhkajissa ovat olleet erinomaisia ja vahvistaneet hänen KuPSin loistopeliensä ohella sitä, että hän pystyy pelaamaan laadukkaasti kansainvälisellä tasolla. Erityisen kova saavutus Nissilältä ovat olleet juuri syksyn maaottelut, joihin hän on mennyt omana itsenään pelaamaan samaa peliä kuin KuPSissa. On myös onni, että Markka Kanerva on antanut hänelle peliaikaa maajoukkueessa.

Epäonnistunut ulkomaan reissukin on aina mahdollisuus oppia uutta ja vaikuttaa siltä, että Nissilällä Belgian keikka on vain kasvattanut nälkää tulla paremmaksi pelaajaksi.

***

Nissilä ehti pelata Veikkausliigassa ennen siirtoaan Belgiaan kolme ja puoli kautta, mutta tästä huolimatta hän ei ollut minusta fyysisesti vielä täysin valmis Belgian reissulle. Jupiler Liigan tasoisessa sarjassa on oltava myös fyysisesti hyvä ja suhteellisen pienikokoisena pelaajana tämä oli varmasti yksi haaste Nissilälle Belgiassa.

Uskon silti, että Nissilä olisi voinut voittaa fyysiset haasteensa ja pelata jo tuolloin Jupiler Liigassa, mutta SV Waregemissa oli toinen ja vieläkin suurempi haaste Nissilän kaltaiselle pienikokoiselle taitopelaajalle: Waregem taisteli putoamista vastaan ja silloin valmentajat ajattelevat yleensä täysin eri asioita kuin sitä, miten pelaajia kehitetään tai ajetaan sisään joukkueeseen.

Tällaiset tarinat harvemmin päättyvät hyvin ja siksi myös ulkomaille siirtymisessä keskustelu pitäisi siirtää ylätasolta alatasolle – siitä, millaiseen joukkueeseen, millaiseen valmennukseen ja millaiseen rooliin pelaaja ulkomaisessa seurassa pääsee.

Ulkomaille siirtymisessä on omat kiistattomat hyvät puolensa, mutta kysymys on aina kokonaisuudesta. Nissilän tapauksessa voidaan aidosti kysyä, olisiko hänestä koskaan kehittynyt Waregemissa A-maajoukkuetason pelaajaa, mutta oikea vastaus ei ole myöskään se, että Veikkausliigassa hänestä kehittyi. Nissilä pelasi kyllä Veikkausliigassa, mutta A-maajoukkuepelaaja hänestä kehittyi Simo Valakarin taitavassa valmennuksessa.

Siksi Nissilä on talvella todennäköisesti ison valinnan äärellä. Hyvä kausi KuPSissa ja näyttävä läpimurto MM-karsinnoissa maajoukkueeseen tuovat kaiken järjen mukaan Nissilän pöydälle muitakin vaihtoehtoja kuin jatkamisen Kuopiossa. Tilanne voi olla Veikkausliigassa pelaavalle suomalaispelaajalle jopa siitä harvinainen, että Nissilä voi valita useammastakin vaihtoehdosta ulkomaisten seurojen välillä.

Mutta mikä on Nissilän kannalta oikea ratkaisu – siirtyä ulkomaille vai jatkaa KuPSissa?

Vastaus ei ole mustavalkoinen.

Oman näkemykseni mukaan Nissilän olisi päästävä ulkomailla sarjan kärkipaikoista pelaavaan joukkueeseen tai joukkueeseen, jossa valmennus on Nissilän kannalta oikeanlainen. Muussa tapauksessa hänen olisi paras jäädä Kuopioon Simo Valakarin valmennukseen. Valakari, KuPS ja Huuhkajat muodostavat sellaisen kokonaisuudessaan, että Nissilä pystyy siinä kokonaisuudessaan edelleen kehittymään.