Olli Jokisen lumous haihtui viime kaudella, mutta todelliset haasteet Mikkelissä ovat vasta edessä
Jukurit putosi viime kaudella kauaksi toissa kauden loistostaan. Samoin kävi Olli Jokisen sädekehälle. Miten käy nyt Jukureille? Entä tulevaisuudessa? Kysymyksiin vastaa Samuel Savolainen.
Olli Jokinen ja Jukurit suolasivat toissa kaudella Liigan runkosarjan, mutta viime kaudella Jukurit jäi ulos säälipleijareistakin. Samuel, missä asennossa tähdet ovat Mikkelissä uuden Liiga-kauden kynnyksellä?
Rehellisesti sanottuna huolestuttavissa.
Jukurit on tullut Olli Jokisen aikana tunnetuksi siitä, että Mikkeliin on saatu hankittua Juhamatti Aaltosen, Jarkko Immosen, Aatu Rädyn ja Frans Tuohimaan johdolla sellaisia pelaajia, joista monet muutkin seurat olisivat olleet kiinnostuneita.
Nyt Jukureiden vetovoima näyttää kuitenkin kadonneen. Onko Mikkelistä rahat loppuneet vai onko Jukureissa jokin muu ongelma, ettei sinne ole enää samanlaista vetovoimaa?
Jukurit on hankkinut kesätauon aikana vain viisi pelaajaa: Sander Vold Engebråtenin, Ottoville Leppäsen, Kasper Soinin, Rasmus Korhosen ja Samuel Salosen. Vaikka ketään pelaajaa on turha ennen kautta tyrmätä, niin voisi kysyä, mitä Jukurit sai siirtomarkkinoilta vai saiko se juuri mitään?
Samaan aikaan joukkueesta on lähtenyt Juhamatti Aaltosesta ja Liam Kirkista alkaen Jukureiden kannalta suuremman profiilin pelaajia ja muutenkin joukkue on viime kauteen verrattuna heikentynyt. Toki Jukurit voi hankkia pelaajia kesken kauden, mutta tällä hetkellä Jukureilla näyttää olevan kasassa Olli Jokisen ajan heikon joukkue.
Jukurit kuuluu materiaalivertailussa sarjan kolmen heikoimman joukkueen joukkoon yhdessä HPK:n ja SaiPan kanssa.
Suurin huolenaihe ennen kautta on maalivahtiosasto. Ykköstorjujan vastuun ottaa Markus Ruusu, joka ei ole onnistunut urallaan vielä oikeastaan missään. Rasmus Korhonen oli Ässissä statukseltaan pikemminkin luukkuvahti eikä Jami Pasanen ole vielä sen ihmeellisempi torjuja.
Jukureiden kannalta maalivahtipeli on muutenkin kriittinen. Kun Jukurit toissa kaudella sijoittui runkosarjassa toiseksi, yksi sen keskeisimpiä kulmakiviä oli satumaisen kauden pelannut maalivahti Oskari Salminen. Nyt Jukurit huutaisi maalivahdeiltaan samanlaista kautta, mutta on vaikea nähdä, että Jukureiden nykyisistä maalivahdeista yksikään pystyisi lähellekään sellaista kautta kuin Salminen toissa kaudella.
Olli Jokinen on ymmärrettävissä ollut otsikoissa ja suurennuslasin alla. Mitä Jokiselta voidaan ottaa tällä kaudella valmentajana?
Olisin odotusten suhteen varauksellinen.
Kun Jokinen tuli Jukureiden päävalmentajaksi, hän sai houkuteltua nimellään ja suhteillaan Mikkeliin kovan luokan pelimiehiä, minkä lisäksi Jokisen vanhanaikainen pystysuunnan jääkiekko toi poikkeavuutensa vuoksi Jukureille yllättävänkin suuren kilpailuedun.
Runkosarjassa se kantoi Jukurit jopa kakkoseksi, mutta pudotuspeleissä Jukureille tuli saman tien taluttaja, kun Olli Salon KooKoo pisti Jukurit lauluun heti puolivälierissä.
Viime kaudella tilanne oli jo toinen. Vastustajat olivat oppineet pelaamaan Jokisen pystysuunnan jääkiekkoa vastaan ja syöneet Jukureiden kilpailuedun. Jokinen yritti säätää Jukureiden pelaamista ja toi siihen mausteita kiekkokontrollijääkiekosta, mutta lopputulos oli se, että Jukurit pelasi hieman välimallin lätkää ja oli vain varjo edelliskauden Jukureista. Runkosarjan päätteeksi Jukurit jäi ulos säälipleijareistakin.
Nyt tilanne näyttää Jukureilta kannalta entistäkin synkeämmältä. Joukkue on heikentynyt viime kaudesta ja on vaikea nähdä, että Jokinen olisi kehittynyt niin paljon pelin valmentajana, että hän pystyisi viemään Jukurit nykyisellä materiaalillaan säälipleijareihin tai edes lähelle säälipleijareiden viivaa. Valmennustiimikään ei ole vahvistunut.
Toki Jukurit ehtisi vahvistaa joukkuetta kauden aikana, mutta onko Mikkelissä oikeasti rahaa hankkia kovia vahvistuksia ja onko joukkueen vetovoima enää samaa luokkaa kuin se oli Jokisen tultua Jukureihin? Ainakin sitä sopii epäillä.
Ja mitä sitten tapahtuisi, jos säälipleijariviiva karkaisi jo kauden aikana? Jukurit ei olisi ensimmäinen seura, joka taloudellisiin syihin vedoten aloittaisi kesken kauden tyhjennysmyynnin.
Tässä mielessä Jukureilla on edessä kriittinen kausi, mutta kausi on kriittinen myös Jokisen kannalta. Hänen tähtensä loisti toissa kaudella kirkkaana, mutta viime kaudella myös Jokisen kilpeen tuli lommoja.
Alkava kausi on todennäköisesti Jokisen viimeinen Jukureissa ja luonnollinen kysymys kuuluu, mitä Jokinen tekee seuraavaksi. Jääkiekkopiireissä on heitetty jo ilmoille, että Jokisen ”jääkiekkokummisetä” Mikko Saarni voisi haluta Jokisen Jokereihin, mutta odotetaan rauhassa, mitä tapahtuu Jokisen uralla, mitä tapahtuu Jokereissa ja mitä tapahtuu Liigassa.
Tästä päästäänkin suuremman kuvan kysymykseen eli siihen, miten näet Jukureiden tulevaisuuden ylipäätään Liigassa?
Kyllähän ensimmäinen kysymys suoraan sanottuna on se, kuuluuko Jukurit tulevaisuudessa Liigaan?
Jokainen on nähnyt, mitä on tapahtumassa Kiekko-Espoon ja Jokereiden ympärillä, ja on täysin päivänselvää, että Liigan on pakko jossain vaiheessa avata Liigan portit Kiekko-Espoolle ja Jokereille. Niin tomppeleita eivät edes Liiga-pomot ole.
Seuraava kysymys kuuluu, nostetaanko Liigan joukkuemäärää sen jälkeen vai pudotetaanko sieltä yksi, kaksi tai jopa useampi joukkue. Jokainen voi miettiä, millaista lottoa olisi veikata, ketkä Liigasta ensimmäisenä lähtisivät, jos sieltä alettaisiin pudottaa joukkueita joko Mestikseen tai jonkinlaiseen uuden malliseen B-liigaan.
Jukurit olisi varmasti yksi niistä seuroista, jotka olisivat lähimpänä ovea. Kysymys ei niinkään ole siitä, etteikö yli 50 000 asukkaan kaupunki voisi elättää Liiga-seuraa, vaan siitä, millaisia Liigassa pelaavat seurat ovat.
Jukureiden ongelmana on, ettei seuralla minkäänlaista tunnistettavaa toiminnallista identiteettiä ja omaa linjaa, kuten vaikkapa samaan aikaan Liigaan nostetulla KooKoolla.
Jukurit on ollut viime vuosina täysin päävalmentajariippuvainen seura. Antti Pennanen teki aikoinaan Jukureista omanlaisensa joukkueen, Risto Dufva Pennasen jälkeen taas omanlaisena, ja Pekka Kangasalustan ja Marko Kauppisen jälkeen hypättiinkin ykskaks Olli Jokisen näköiseen Jukureihin.
Jukureiden olisi siksi löydettävä itselleen selkeä visio ja strategia ja kuljettava sen jälkeen systemaattisesti ja määrätietoisesti siihen suuntaan, mihin halutaan kulkea. Myös seuran uusi pääomistaja – Etelä-Savon puolesta Oy – on puhunut uuden strategian tarpeesta.
Olipa tuo strategia lopulta millainen tahansa, Jukureiden kokoisen seuran yhtenä kivijalkana on oltava joka tapauksessa vahva juniorityö. Tähän mennessä näytöt eivät ole olleet mitenkään päätä huimaavia, eikä toimivan juniorimyllyn pyörittäminen ole helppoa Mikkelin kokoisella paikkakunnalla. Esimerkiksi Kuopiossa on asukkaita yli kaksi kertaa enemmän ja Jyväskylässä lähes kolme kertaa enemmän kuin Mikkelissä.
Jos kaupungissa syntyy vuodessa 600 lasta ja niistä poikia on vain puolet, niin sellaisesta massasta on paljon vaikeampi nyhjäistä kuin suuremmissa kaupungeissa ja suuremmilla talousalueilla. En sano, että Jukureiden tulevaisuus Liiga-kartalla olisi toivoton, mutta ei se helppokaan ole.
