Olympiakomitea teki päätöksen, jota on helppo ymmärtää. Se koki viisaimmaksi pudottaa Katiska -huumekauppoihin sekaantumisestaan vankeustuomion saaneen Janne Järvisen kisaryhmästä.

Vaikka tuomio ei ole vielä lainvoimainen ja asia menee hovioikeuteen, jo käräjäoikeuden tuomio teki Järvisestä hahmon, jota ei yksinkertaisesti haluta Suomen edustajaksi kisoihin.

Olympiakomitea ei liene näkemyksen kanssa yksin. Huumetuomio rikkoo olympialaisten urheilijavalan henkeä ja on räikeästi ristiriidassa kaiken sen arvoperustan kanssa, jota olympiakomitea edustaa.

Nacra 17- purjehdusprojektin henkisen isähahmon ja rahoittajan Janne Järvisen pudottaminen kisajoukkueesta on silti nostamassa eteen vaikean juridisen ongelman. Järvisellä kun on kuitenkin juridiset perusteet kyseenalaistaa päätös – ja viedä asiansa käsittely urheilun oikeusturvalautakuntaan ja kaikkiin mahdollisiin valitusmenettelyihin.

Kun asiasta lopulta päätetään juridisin perustein, voi hyvin olla, että Järvinen lopulta voittaa tapauksen käsittelyn.

Tätä epäilyä tukee ensinnäkin se, että käräjäoikeuden huumetuomio ei ole vielä lainvoimainen. Ja etenkin se, että Olympiakomitean omat valintakriteerit eivät anna mahdollisuutta pudottaa urheilijaa kisakoneesta pelkän juridiselta määrittelyltään epämääräisen arvovalinnan vuoksi.

Toki Olympiakomitea voi aina vedota siihen, että kaikki maapaikat ovat Suomen paikkoja, eivät ne hankkineiden urheilijoiden. Mutta silti, maapaikan hankkineen urheilijan sivuuttamiseen tarvitaan selkeä urheilullinen peruste.

Ja juuri nyt sitä ei ole. On vain moraalinen peruste.

Yksi tärkeä pykälä unohtui valintaperusteista

En ota tässä nyt kantaa sen puolesta, että Järvinen pitäisi valita kisoihin. Oma kantani on sama kuin Olympiakomitean.

Ongelma on nyt vaan se, että nyt ollaan taas törmäämässä samaan perusongelmaan, mihin urheilussa on 2000-luvulla törmätty jo turhan monta kertaa aiemmin.

Kaikki valintahässäkät olisi helppo välttää yhden perusasian muistamisella. Olisi kovin tärkeää kirjoittaa valintakriteeristö jo etukäteen riittävän selkeäksi. Se estäisi juridiset saivartelut.

Lue myös: Olympiakomitealla on käsissään helvetti, josta on juridisesti lähes mahdoton päästä irti

Jostakin syystä suomalaisessa perinteessä yritetään kirjoittaa kriteerit niin täydellisiksi, että se poistaa valitsijoilta ikävän tarpeen ottaa vastuuta. Halutaan että kriteeristö tuottaa valinnat, ei valmennusjohto.

Täydellisten kriteerien kirjoittaminen on kuitenkin vaikeaa. Kaikki 2000-luvun sotkut heijastelevat tätä. Siksi kaikkien kriteerien pohjalla pitäisi aina olla yksi kaiken muun ylitse menevä valintapykälä. Se kuuluu näin:

”Kaikista muista valintaperusteista huolimatta, valmennusjohdolla on viime kädessä yksinoikeus ja lopullinen valta päättää omavaltaisesti ketkä urheilijat edustavat Suomea…”

Tuo lause poistaisi tarpeen spekuloida. Milloin tämä asia opitaan? Tähän ohjaavia hankalia kokemuksia kun on jo ihan riittävästi, on ollut jo ennen Järvisen tapausta.

Itse asiassa on syytä kysyä, miksi kriteereissä mitään muita pykäliä edes on?

Markku kanerva saa valita futiksen EM-joukkueen ihan omilla perusteillaan. Leijonien päävalmentaja voi valita jääkiekon MM-joukkueet ihan itse, ilman jatkuvaa pelkoa valintojen ajautumisesta juristien syynättäväksi.

Voi, koska ei ole mitään valintakriteeristöä, jota pitäisi noudattaa – on vain tulosvastuullisen valmennusjohtajan urheilullinen arvio.

Miksi näin ei voisi toimia myös olympiavalinnoissa?

 

 

Tilaa Elmo  tarjoushintaan  6 kk 49 e .

Voit ostaa Elmon myös irtonumerona

Lehtipisteestä tai diginä Lehtiluukusta