Suomi otti elintärkeän 2-0-voiton Sloveniasta EM-karsintojen kolmannessa ottelussaan. Voiton arvoa ei voi koskaan väheksyä, mutta silti Olympiastadionilla nähtiin perjantaina paljon dramaattisempi ja tärkeämpi asia kuin pelkkä voitto.

Se asia oli tapa, jolla Huuhkajat lähestyi ja pelasi ottelun taktisesti.

Suomi on kipuillut pitkään Markku Kanervan 5-3-2-pelisysteemin kanssa. Huuhkajien esitykset ovat pahimmillaan olleet vaisuja ja jopa hengettömiä, mutta perjantaina kentällä nähtiin täysin toisenlainen Huuhkaja-ryhmä.

Se oli sitä asenteeltaan, työmoraaliltaan ja fyysisesti – mutta ennen kaikkea se oli sitä taktisesti.

***

Olen kritisoinut Kanervaa pitkin matkaa, välillä jopa ankarasti. Nyt Kanervalle pitää antaa isot propsit. Hän oli tehnyt Huuhkajien pelaamiseen lukuisia muutoksia. Nuo muutokset olivat niin isoja ja merkittäviä, että jos Huuhkajat pysyy perjantaina valitsemallaan tiellä jatkossakin, voidaan puhua jopa Huuhkajien uudelleensyntymisestä.

Huuhkajien pelaamisessa oli paljon samoja elementtejä kuin Interin pelaamisessa Mestarien liigan finaalissa Manchester Citya vastaan.

Hyvä esimerkki tästä oli Teemu Pukin kaksoisroolissa. Pallollisessa vaiheessa Pukki pelasi toisena hyökkääjänä Joel Pohjanpalon rinnalla. Puolustusvaiheen aikana Pukki puolusti Lautaro Martinezin tavoin vasenta laitaa Suomen 5-4-1-muodossa.

Olen todennut monta kertaa, että ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa pelata jalkapalloa. Vaikka olen kritisoinut Kanervan 5-3-2-muotoa, kritiikkini ei ole kohdistunut itse muotoon, vaan siihen, miten se toimii Huuhkajilla ja Huuhkajien käytössä olevilla pelaajilla.

Perjantaina saatiin erinomainen esimerkki vastakkaisesta asiasta – siitä, miten peli toimii, kun joukkueella on loogisesti toimiva taktiikka ja pelaajat on roolitettu optimaalisella tavalla. Kun pelaajat pelasivat oikeissa rooleissa ja oikeilla paikoilla, heidän oli paljon helpompi toteuttaa omat tehtävänsä laadukkaasti.

***

Pelissä näkyi myös toinen keskeinen lainalaisuus. Kun puolustusmuoto oli terveellä pohjalla, silloin myös hyökkäämään päästiin paremmista asemista. Toisin sanoen: kun puolustettiin paremmin, myös hyökättiin paremmin.

Tämä näkyi hyvin esimerkiksi riistojen jälkeisissä tilanteissa. Aiemmin Huuhkajilla oli vaikeuksia avata peliä riistojen jälkeen omalta rangaistusalueelta, mutta perjantaina Suomella oli useita vastaiskupelaajia tarjoamassa syöttösuuntia. Ilmari Niskanen, Rasmus Schüller ja Kaan Kairinen olivat koko ajan pelattavissa, ja myös Pohjanpalo oli usein irronnut toppareista ja tippunut Slovenia pelintekoalueelle targetiksi ja tiputtelemaan palloja Suomen vastaiskupelaajille.

Myös Pukki saatiin selvästi paremmin mukaan peliin ja hänet nähtiin kuljettamassa useamman kerran palloa Slovenian linjaa vastaan. 2-0-maali oli tällaisesta tilanteesta erinomainen esimerkki. Schüller riisti ensin pallon, Pukki kuljetti sitä sen jälkeen syvälle Slovenian alueelle ja löysi boksin sisältä Oliver Antmanin, joka laukoi ratkaisevan 2-0-osuman.

Myös Antman ansaitsee erikoismaininnan maalistaan. Hän oli pallon saatuaan 1 vastaa 1 -tilanteessa, jonka hän ratkaisi siten, että hän antoi katseellaan ymmärtää syöttävänsä, mutta Antman laukoikin puolustajan jaloista terävästi maalin takakulmaan.

Hieno maali kaikkineen.

***

Kanerva ansaitsee kaikki kiitoksensa, mutta on hyvä muistaa, ettei ilta ollut pelkkää auringonpaistetta. Slovenia kolisutteli kahdesti Huuhkajien tolppia ja myös sen maaliodote oli parempi kuin Huuhkajilla.

Ottelusta jäi silti pelillisesti äärimmäisen lupaava kuva Huuhkajista. Monet ovat epäilleet, mihin asti Huuhkajien pelaajamateriaali riittää, mutta jos joukkueella on loogisesti toimiva pelitapa, Suomi kestää hyvin vertailun eurooppalaisella jalkapallokartalla. Joukkueen kaikki pelaajat ovat tasoltaan Euroopan TOP5-sarjojen tasoisia pelaajia.

Toimivan taktiikan hyödyt näkyivät myös pelaajatasolla. Robert Ivanov ja Schüller olivat elementissään joukkueen kulmakivipelaajina ja Niskanen pelasi upean ottelun oikealla laidalla niin ylös- kuin alaspäinkin pelatessa. Hänen työmääränsä oli valtava ja hän hoiti kaikki perustoiminnat äärimmäisen laadukkaasti ja varmasti.

Myös Kairinen on pelaamassa itsensä pysyvästi avaukseen – varsinkin, kun hänellä on potentiaalia kehittyä vieläkin paremmaksi pelaajaksi.

Huuhkajissa monien pelaajien paikka on pitkään ollut hakattu likimain kiveen, mutta on selvää, että Glen Kamaran ja Robin Lodin kaltaisten pelaajien on parannettava tuntuvasti otteitaan, jos he haluavat palata Huuhkajien avaukseen.

***

Vaikka Huuhkajien peliesityksessä oli paljon hyvää, Kanervalla riittää edelleen myös kehityskohteita.

Ensimmäinen iso ja kriittinen asia on keskitystilanteiden puolustaminen. Kun laitimmainen toppari irtoaa peittämään keskitystä, maalin edustan puolustamisessa tulee ihmeellisiä sakkauksia. Keskimmäisen topparin pitäisi hoitaa tällaisissa tilanteissa etualue, eikä ottaa miestä, kuten nyt tapahtui. Miesvartioinnin pitäisi olla painottoman puolen topparin ja painottaman puolen wing-backin vastuulla.

Nyt puolustaminen tällaisissa tilanteissa oli epävarmaa ja Ivanovin ja Arttu Hoskosen eteen jäi usein pelaaja vapaaksi.

Toinen selkeä ongelma on se, miten Huuhkajat puolustaa toisen aallon palloja pilkun ja 16 rajan tuntumassa. Nyt laitatopparit olivat usein väärin sijoittuneita ja myös keskikentän keskimmäisten pelaajien, Schüllerin ja Kairisen, yhteistyö niin keskenään kuin toppareiden kanssa olisi muutamissa tilanteissa heikosti nuotitettu.

***

Suomella on perjantaisen voiton myötä erinomaiset asetelmat EM-karsintalohkossaan. Nyt kysymys on siitä, pystytäänkö kaikki perjantaina nähty hyvä ottamaan mukaan myös tuleviin karsintaotteluihin ja pystytäänkö pelaamisessa olevia ongelmakohtia myös koko ajan kehittämään.

Slovenialla oli vaikeuksia murtaa Suomen 5-4-1-puolustusmuotoa, Huuhkajien pelaamisessa oli hyviä pallonhallintajaksoja ja myös kontra toimi paikoitellen erinomaisesti. Jos Suomi pystyy ruuvaamaan peliään vielä naksun tai kaksi paremmaksi, EM-kisapaikka ei ole utopiaa.

Lipsahduksiin ei ole kuitenkaan varaa – kuten ei ole myöskään läpsyttelyyn. Suomen pelaaminen näytti pitkästä aikaa fyysisesti raikkaalta, mutta pelin lopussa tulleet krampit viestivät siitä, että ottelun jälkeen pukukopissa oli väsyneitä miehiä.

Tekisi mieli sanoa, että onneksi maanantaina seuraavassa EM-karsintaottelussa tulee vastaan San Marino. Jätän kuitenkin sanomatta, sillä tässä lohkossa ei ole yhtään helppoa ottelua. Jokainen ottelu on pelattava sata lasissa, oli jalat väsyneitä tai eivät.