Se näytti tavalliselta uutiselta. Sellaiselta, jotka tulevat ja menevät:
Manchester Unitedissa lainassa vuoden pelannut Odion Ighalo oli siirtynyt Saudi-Arabian liigassa pelaavan Al-Shababin riveihin. Onpan ratkaisu. Eikö Ighalon tasoiselle 31-vuotiaalle maalitykille olisi löytynyt mistään kunnollista jalkapalloseuraa ja kunnollista sarjaa? Toivottavasti edes maksavat.

Tänään Ighaloa ei pidetä enää luonnonoikkuna, joka ahneuksissaan vaihtoi oikean jalkapallon rahaan ja johonkin muoviseen sarjaan. Tänään Ighalo on jalkapallon kuuminta uutta – tähtipelaajien virtaa saudimiljoonien perässä.

Saudi-Arabian ammattilaisliiga nousi jättiläismäisiin otsikoihin joulukuussa, kun Manchester Unitedin repivillä paljastuksillaan suututtanut Cristiano Ronaldo keräsi kimpsunsa ja kampsunsa ja siirtyi saudiseura Al-Nassriin  pelaamaan jalkapalloa ja nostamaan yli 200 miljoonan euron vuosipalkkaa.

Se avasi tulpan. Sen jälkeen saudiseurat ovat tehneet toinen toistaan mielipuolisempia tarjouksia maailman suurimmille megatähdille. Al-Hilalin on väitetty tarjonneen Lionel Messille 500 miljoonan euron vuosipalkan, mikäli Messi antaisi rukkaset vanhalle rakkaalleen Barcelonalle ja siirtyisi kilpailemaan Saudi-liigan parhaan pelaajan tittelistä Ronaldon kanssa.

Al-Ittihadin tarjous Karim Bemzemalle ei jäänyt pelkän tarjouksen asteelle. Kultaisen pallon viime vuonna voittanut ranskalainen ilmoitti yllättäen jättävänsä Real Madridin ja siirtyvänsä pelaamaan samaan Saudi-liigan mestarijoukkueeseen Al-Ittihadiin.

Benzema on kuitenkin Ronaldoon ja Messiin nähden palkkakuopassa, sillä hänen peruspalkkansa on vain 100 miljoonaa euroa vuodessa.

Eikä lista tähän lopu. Chelsean tähtipelaaja N’Golo Kante on saanut 100 miljoonan tarjouksen kahdeltakin seuralta, Al-Nassrilta ja Al-Ittihadilta. Myös Crystal Palacen Wilfried Zaha, Tottenhamin Hugo Lloris ja Chelsean Pierre-Emerick Aubameyang neuvottelet parhaillaan saudiseurojen kanssa.

***

Vaikka itsensä siteeraamista pidetäänkin kornina, toistan silti, etten edelleenkään tuomitse yksittäisiä pelaajia heidän ratkaisuistaan. Jokaisella pelaajalla on oikeus päättää omista uravalinnoistaan ja siitä, painottaako hän valinnassaan rahaa vai jalkapalloa.

Me voimme toki pitää saudirahaa likaisena, mutta niin kauan kuin ummistamme silmämme samanlaisilta ihmisoikeusrikkomuksilta jossakin toisessa maassa, saudirahan likaisuudella riekkuminen on kaksinaismoralistista.

Se ei tarkoita, ettemmekö voisi arvostaa Riku Riskin tekemää ratkaisua kieltäytyä matkustamasta Huuhkajien talvileirille Qatariin, mutta jos me silti katsomme Qatarin MM-kisoja ja nautimme kisojen aikana jalkapallon kiehtovasta jännityksestä, onko meidän Qatarin vastaisilla mielipiteillämme silloin oikeasti merkitystä muille kuin omalletunnollemme?

***

Olipa saudiraha kuinka likaista tai kuinka puhdasta tahansa, jalkapallon kannalta nyt käynnissä oleva kehitys on vastenmielistä.

Ammattilaisurheilussa raha on aina ollut keskiössä, mutta rahallakin on monet kasvot. On paljon puhutut moraaliset kasvot, mutta on myös filosofiset kasvot.

Filosofiset kasvot tarkoittavat tässä yhteydessä sitä, mistä urheilussa on pohjimmiltaan kysymys.

Kilpailullisesta paremmuudesta.

Ammattilaisurheilussa – ja osin myös kaikessa urheilussa – kysymys ei kuitenkaan ole enää pitkään aikaan, hyvä koskaan, ollut pelkästään urheilijoiden tai joukkueiden välisestä paremmuudesta.

Yksilöurheilussa raha on tarkoittanut parempaa ja täysipainoisempaa harjoittelua kaikkine urheiluun ja harjoitteluun liittyvine tuki- ja sivutoimineen.

Joukkueurheilussa sillä, jolla on ollut eniten rahaa, on ollut parhaat mahdollisuudet hankkia parhaat valmentajat ja parhaat pelaajat. Olkoon tästä esimerkkinä vaikka öljyn voimalla koomastaan herätetty Manchester City.

***

Jos jalkapalloseura hoitaa ammattimaisesti urheilullisen puolen lisäksi oman liiketoimintansa ja sillä on siksi vara palkata parempia pelaajia ja parempia valmentajia, sen voi nykymaailmassa vielä jotenkin hyväksyä. Tai ainakaan sen kehityksen peruminen on vaikeaa, mahdotontakin. On huonoa mennä sanomaan, että hoitakaa seuraanne huonommin, ettette ole liian ylivoimaisia meille vähempilahjaisille nuhjaajille.

Mutta onko se enää tervettä, jos urheiluun alkaa virrata mielipuolisia summia sellaista rahaa, jolla ei ole mitään tekemistä urheilun ja sen bisneslogiikan kanssa?

Esimerkiksi juuri öljyrahaa.

Jalkapallossa ollaan jo nyt vaarallisella ja upottavalla suolla öljysheikkien, oligarkkien ja muilla aloilla sattumaisia rikkauksia vuolleiden tahojen löydettyä jalkapallokentiltä itselleen uuden leikkikalun.

Nyt tässä näytelmässä ollaan siirrytty seuraavaan vaiheeseen. Nyt ei osteta enää kokonaisia seuroja leikkikaluiksi, vaan nyt leikkikaluiksi ostetaan yksittäisiä pelaajia. Ja vieläpä maailman parhaita pelaajia.

En vertaa Ronaldoa tai Benzemaan koskaan yhteenkään showpainijaan, mutta he asettuvat urheilun kannalta samalle janalle heidän kanssaan. Välissä voi toki olla satojen kilometrien matka, mutta jana on silti sama: kysymys ei ole enää urheilun kunnioittamisesta, vaan rahan kunnioittamisesta.

Tässä yhteydessä tekisi mieleni siteerata FutisForumia ja forumistien käyttämää loistavaa ilmaisua suomalaiskannattajista, jotka kannattavat ulkomaalaisia jalkapallojoukkueita.

Jätän sen kuitenkin tekemättä, koska silloin Ronaldo, Benzema ja minä olisimme kaikki mieshuoria.

Ja sitähän me emme tietenkään ole. Vai olemmeko?