Vimpeli löi toisella jaksolla 30 juoksua Siilinjärveä vastaan, mikä on Superpesiksen historian suurin jaksovoitto. Pekka, mitä sanot?

En tiedä, pitäisikö tässä itkeä vai nauraa – vai tehdä molempia. Eihän tämä enää mitään pääsarjapesäpalloa ole, vaan pesäpallon irvikuva, jonka toivoisi viimeinkin herättävän nämä suuret päättäjät siitä, että Superissa on liikaa joukkueita.

Nyt nähtiin se, että mitä tällaiset jättimäisen isot tasoerot voivat pahimmillaan tarkoittaa. En tiedä, mitä Saarikentällä olleet 1500 katsojaa ajattelivat. Ehkä he viihtyivät, mutta ei herra jumala, jos yhdessä vuoroparissa lyödään 15 juoksua, niin eihän tässä ole enää päätä eikä häntää. Olen sanonut jo moneen kertaan, että oikea joukkuemäärä Superissa olisi 12 joukkuetta, ja toivoisin nyt, että pesäpallon päättävissä elimissä alettaisiin oikeasti tehdä asialle jotain.

Tietenkin joku voi sanoa, että olihan se ensimmäinen jakso tasainen, koska Vimpeli voitti sen Jere Saukon kunnarilla vain 1-0. Oli joo, mutta eihän tässä pelissä silti mitään järkeä ollut.

Näetkö mitään pelillistä selitystä noilla kohtalaisen hulppeille lukemille tasoerojen lisäksi?

No jos oikein yrittää asiaa jotenkin lieventää, niin onhan Saarikenttä yksi Superin vaikeimmista kentistä ulkopelijoukkueiden kannalta. Ensimmäinen iso asia ovat vallit ja se, että kenttä on saarella ja kenttää kiertää legendaarinen joki. Olipa keli ja pilvisyys mikä tahansa, Saarikenttä on aina vaikea ja vaarallinen kenttä ulkopelijoukkueille.

Tämän päälle tulee kaksi muuta tekijää. Ensimmäinen iso tekijä on aurinko, joka paistaa ulkokentän kannalta suoraan kohti ja silmiin tähän aikaan päivästä. Sen lisäksi pääkatsomon lippa vielä sotkee asiaa, sillä joissakin lyönneissä pallot jäävät lipan varjoon ja joissakin eivät.

Pelaajien on pakko seurata palloa Saarikentällä hieman sivusta, koska jos palloa katsoisi suoraan aurinkoa vastaan, se katoaisi helposti näkyvistä. Useat ulkopelaajat laittavat Saarikentällä kypärän alle lippahatun, mikä kertoo juuri tuon auringon hankaluudesta. Vimpelin pelaajat osaavat ymmärrettävästi pelata auringonpaisteella kotikentällään paremmin, mutta varsinkin kokemattomien vierasjoukkueen kannalta aurinko on Saarikentällä myrkkyä.

Ja toinen tekijä ovat nämä tämän kesän kelit. Tällaisella kelillä ja näin kuivilla kentillä pallo ei paljoa kysele, kun se riipaistaan menemään.

Mutta eivät nämä tätä tämän illan farssia selitä. Kyllä kysymys on suoraan sanottuna siinä, että vastakkain olivat Superin kenties lyöntivoimaisin joukkue ja Ykköspesiksen joukkue.