HIFK julkaisi aiemmin maanantaina Paulus Arajuuren kahden vuoden sopimuksen. Sopimus tuo tietysti uskottavuutta seuran toimintaa kohtaan kaoottisten vuosien perään.

HIFK:n tavoite on välitön paluu Veikkausliigaan. Tavoitteen saavuttaakseen sen on tehtävä 2–3 hyvää värväystä lisää, mikä ei ole helppo homma Ykkösen joukkueelle.

Arajuuri on kova nimi Ykköseen ja tasoltaan hänellä riittää kyvyt olla joukkueensa alakerran johtaja. Ykkönen sarjana sopii Arajuurelle, koska pelit sisältävät monesti reilusti kaksinkamppailuja ja pallo viettää välillä paljon aikaa ilmassa. Aika- ja tilavaatimukset ovat myös Veikkausliigaa lempeämmät.

Viime syksy HJK:ssa meni suureksi osaksi pilalle loukkaantumisten takia. Arajuuren fysiikka onkin isoin kysymysmerkki tulevaa kautta silmällä pitäen. Hän on isokokoisena ja raskastekoisena pelaajana selvästi kärsijäkovilla tekonurmikentillä ja hyötyisi kovasti peleistä ja harjoittelusta luonnonnurmilla.

Nuorempana Arajuuri oli Suomen parhaimmistoa fyysisiltä ominaisuuksiltaan, mutta tänä päivänä Arajuuren olisi nähdäkseni löydettävä uusia keinoja pitää itsensä terveenä. Yläkropasta olisi saatava hiukan massaa pois, jotta kroppa kestäisi alustanvaihdot ja kovan harjoittelun. Tärkeimpänä tästä seuraisi Arajuuren parempi liikkuminen kentällä.

Onnistuessaan tässä yhtälössä Arajuuri tuo joukkueeseen paljon kentälle ja pukukoppiin, mutta löytyykö Paukulta vielä liekkiä lyödä itsensä kerran huippukuntoon?

***

Ykkösestä on muodostumassa täksi kaudeksi useamman ex-Huuhkajan viimeinen tanssilattia ja esimerkiksi TPS vahvistui Riku Riskillä. Myös Gnistan on saamassa kasaan hyvän joukkueen.

Muutenkin tasaisessa sarjassa HIFK joutuu varmasti koville. Mikäli nousua Veikkausliigaan ei tällä kaudella tule, nähdään jälleen Rödan prosessin kestävyys. Ykkönen on nimittäin Suomen kallein sarja pelata, kun budjetitkin ovat lähes Veikkausliigan tasolla.

Vaihtoehtona on tietenkin kituuttaa minimibudjetilla, mutta sillä tuskin Veikkausliigan portit aukeavat. Tärkeintä seuran kannalta olisi tietenkin rakentaa tukeva perusta, joka kestäisi myös vastatuulta ja saisi houkuteltua mukaan yhteistyökumppaneita, jotka tulevat toimintaan mukaan pitemmällä tähtäimellä.

Vaikeutena on viime vuosien sekoilut seurajohdossa, mikä ei varmasti mahdollisissa sponsoreissa kovin suurta luottamusta herätä.

HIFK:n uusimmalla johdolla onkin iso näytönpaikka siinä, miten se onnistuu irtautumaan aiemmista fiaskoista. Seura on tilanteessa, jossa seuraava vastaava epäonnistuminen päättää todennäköisesti nyky-HIFK:n tarinan ja hommaa aletaan rakentaa alusta kellarikerroksista.

Do or die.