Irlanti voitti Suomen 2-1 Kansojen liigassa Olympiastadionilla torstaina. Jukka, millainen Huuhkajien ilta oli?

Nyt on pakko todeta, että tässä tilanteessa yhden ottelun kuva ei ole enää tärkein asia. Nyt tärkeintä on katsoa sitä, missä tilassa Huuhkajat tällä hetkellä on ja miltä sen suunta näyttää niin tästä taaksepäin kuin eteenpäin.

Valitettavasti se kuvaa näyttää sellaiselta, että tässä on pakko nostaa pöydälle, pitääkö päävalmentaja Markku Kanerva pistää kylmästi lankulle.

Syy Huuhkajien laskevaan käyrään ja nykyiseen lamaannukseen ei ole yksin Kanervan, mutta jossain vaiheessa tilanne menee vain sellaiseksi, että peli on pakko viheltää poikki.

Ja nyt ollaan siinä tilanteessa.

Peli ja pelilliset asiat ovat toki kaiken keskiössä, mutta kysymys on kokonaisuudesta, jossa yhtenä keskeisenä tekijänä on Kanervan asema joukkueessa.

Ari Virtanen kertoi Helsingin Sanomien torstaisessa kolumnissaan, että ainakin osa maajoukkueen pelaajista ihmettelee Kanervan asemaa, valmennusjohdon työnjakoa ja sitä, kuka laivaa oikein johtaa.

Ottaen huomioon, että kolumnin kirjoittaja on ari Virtanen, silloin voidaan pitää varmana, että tiedot pitävät paikkaansa.

Tällainen tilanne ei voi olla näkymättä myös kentällä. Suomi ei ole kuitenkaan sellainen jalkapallomaa, joka voisi ajaa tämän kaltaisten turbulenssien seurauksena vajailla tehoilla, kuten tänä syksynä on nähty. Siksi on ratkaisujen aika.

Pakko muistuttaa, että olit keväällä vastoin yleistä mielipidettä sitä mieltä, että Kanervan pitäisi antaa jatkokausi. Olitko siis ”kerrankin” väärässä?

Keskeinen perusteeni silloin oli, että päävalmentajan vaihtaminen on aina kaksiosainen yhtälö. Valmentajaa voidaan aina vaihtaa, mutta pelkkä vaihtaminen ei ratkaise vielä mitään. On onnistuttava myös uuden valmentajan valinnassa.

Tilanne ei ollut keväällä niin epätoivoinen, että Kanerva olisi kannattanut erottaa vain siksi, että hänestä päästään eroon.

Nyt monet vannovat Kanervan kakkosvalmentajana toimivan Jani Honkavaaran nimeen Kanervan mahdollisena seuraajana, mutta en olisi niinkään varma, että Honkavaara olisi mikään ideaalinen päävalmentaja Huuhkajille. Varmaan hän voisi tuoda hetkellisen riemun, mutta kuten aikoinaan nähtiin Stuart Baxterin aikana, että yhden tai kahden ottelun ilo ei ratkaise mitään.

Palloliiton pitäisi tässä tilanteessa käydä paljon syväluotaavampi strateginen pohdinta, mitä Huuhkajissa ja ylipäätään suomalaisessa jalkapallossa pitäisi tehdä.

Me asemoimme itsemme edelleen vuoden 2020 EM-kisoihin pääsyn ja yhden hyvän maajoukkuejakson seurauksena ainakin puolisuureksi eurooppalaiseksi jalkapallomaaksi ja pidämme oletusarvona sitä, että Suomi menisi EM- ja jopa MM-kisoihin.

Kannattaa kuitenkin katsoa, missä maailma menee ja tunnustaa tosiasiat. Jos katsomme länteen, siellä on maa, jonka maajoukkueessa pelaa tällä hetkellä Alexander Isakin, Viktor Gyökeresin, Dejan Kulusevskin, Antohony Elangan ja Victor Lindelöfin tasoisia pelaajia.

Ja jos katsomme vielä muutaman sata kilometriä lännemmäksi, sen maan maajoukkueessa pelaavat muun muassa Erling Hålandin, Martin Ødegaardin, Alexander Sørlothin ja Oscar Bobbin kaltaisia pelaajia.

Ja miten nämä maajoukkueet menestyvät? Molemmat jäivät edellisissä EM-kisojen karsinnoissa EM-karsintojen sisäisessä rankingissa kauaksi Huuhkajien taakse.

Suomen pitää ilman muuta tavoitella arvokisapaikkoja ja uskoa niihin, mutta välillä tuntuu, että Suomen jalkapalloyhteiskunnaksi julistavilta intoilijoilta perspektiivi on hämärtynyt.

Sanoit, ettei Kanerva ole Huuhkajien nykyisestä lamasta yksin vastuussa. Hänhän on kuitenkin päävalmentajana vastuussa kaikesta?

Kanerva on toki viime kädessä vastuussa siitä, miten hän johtaa maajoukkueen valmennusta ja pelaamista. Se ei ole kuitenkaan ainoa ulottavuus vastuukysymyksissä.

Pidin jo alun perin ihmeellisenä ja samalla riskialttiina sitä tapaa, miten Palloliitto hoiti keväällä Kanervan jatkosopimusprosessin.

Palloliitto kertoi julkisesti, että se kartoittaa useampia valmentajavaihtoehtoja ja lopulta se myös haastatteli osaa potentiaalisista Kanervan seuraajaehdokkaista. Prosessi kuulostaa toki hienolta ja avoimelta, mutta siinä oli yksi äärettömän suuri heikkous – Kanervan julkinen nöyryyttäminen, joka asetti kyseenalaiseksi Kanervan aseman ja sitä kautta myös hänen arvovaltansa.

Me olemme nähneet Manchester Unitedissa, miten arveluttava sellainen prosessi on. Myös Manchester United etsi kissojen ja koirien kanssa manageri Erik ten Hagille korvaajaa, mutta kun sopivaa ehdokasta ei löytynyt, United päätti jatkaa ten Hagin ohjissa ja lisätä hänen sopimukseensa yhden ylimääräisen vuoden.

Palloliitto ja Manchester United vakuuttivat prosessiensa jälkeen, että Kanerva ja ten Hag olivat oikeita valintoja tehtävään, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Kysymys oli julkisesta epäluottamuksesta, joka ei muuksi muuttunut, vaikka se olisi kääritty kuinka kauniiseen käärepaperiin tahansa.

En tiedä, mitä Huuhkajien pukukopissa ja kulisseissa on tapahtunut, mutta kyllähän kaikki signaalit viittaavat siihen, että Kanerva on menettänyt maajoukkueen päävalmentajana sen aseman, joka hänellä aiemmin oli.

Ja kun kissa ei ole saanut pidettyä enää kuria talossa, silloin hiiret ovat alkaneet hyppiä pöydällä – kuvainnollisessa mielessä.

Eli ymmärränkö oikein, että sinusta Kanerva pitäisi erottaa?

Kyllä.

Vaikka kysymys ei ole yhden pelin kuvasta, niin Huuhkajien torstainen esitys oli kaikkineen hälyttävä. Ottelussa oli paljon asioita, jotka eivät toimineet, mutta hyvä mittari sille, missä mennään, olivat erikoistilanteet – ja etenkin niiden puolustaminen.

Irlanti teki torstaina yhden hyväksytyn maalin erikoistilanteista ja yhden sellaisen maalin, joka hylättiin vähintäänkin kyseenalaisesti. Lisäksi Irlannilla oli yksi täysin avoin maalintekopaikka yhden erikoistilanteen jälkeen ja muutenkin Irlanti oli erikoistilanteissaan alati vaarallinen.

Irlannilla oli ottelussa maalien lisäksi neljä niin sanottua huippupaikkaa, kun Suomella niitä oli kaksi ottelun lopulla – Glen Kamaran laukaus boksin sisältä ja Benjamin Källmanin pusku niukasti takatolpan ohi. Myös maaliodote kertoi hyvin ottelun kuvan: Irlannilla se oli 1,78 maalia ja Suomella 0,91 maalia.

Yhden ottelun kuvan sijasta varsinainen huolenaihe on kuitenkin pidempi jana. Huuhkajat on pelannut tänä vuonna seitsemän maaottelua, joista se on hävinnyt viisi ja ainoa voitto tuli maaliskuussa Virosta.

Kanervan ajan tavaramerkkinä oli aiemmin kurinalainen puolustuspeli, mutta tänä vuonna Huuhkajien verkkoon on tehty seitsemässä ottelussa 18 maalia. Jokainen ymmärtää, että jos Suomi päästää 2,6 maalia per ottelu, silloin ottelun voittamisesta on turha puhua.

Huonot tulokset voisi hetkeksi unohtaa, jos tulosten takana peli kertoisi, että ollaan menossa oikeaan suuntaan. Nyt peli kertoo sen sijaan, että mennään koko ajan huonompaan suuntaan. Se ei tarkoita, etteikö Huuhkajien pelaamisessa olisi ollut hyviä elementtejä ja hetkittäin valoa, mutta kokonaisuudessaan suunta on hälyttävä.

Huuhkajilla on myös suurempi merkitys kuin vain peli ja tulokset. Huuhkajat on suomalaisen jalkapallon näkyvin ja tärkein lippulaiva, joka vaikuttaa laajemminkin siihen, mikä on jalkapallon asema Suomessa.

Jokainen muistaa, millaisessa positiivisessa huumassa Suomi eli EM-kisojen selviytymisen ja Kanervan ajan erinomaisten tulosten aikaan, mutta nyt siitä huumasta ei ole jäljellä enää kuin savuavat rauniot.

Tässäkin mielessä Palloliiton on toimittava. Nyt kysymys on vain siitä, milloin ja millaisella prosessilla toimenpiteistä päätetään.

Tämä Kansojen liiga on taputeltu ja vuoden 2026 MM-karsinnat alkavat vasta ensi vuoden maaliskuussa, joten mitään hätäisiä päätöksiä ei tarvitse tehdä.

Palloliiton tärkein päätös ei ole enää Kanervan kohtalosta vaan hänen seuraajastaan päättäminen. Pahinta olisi, että nyt nähtäisiin vain Kanervan erottaminen ja hänen seuraajansa valinta sutaistaisiin puolipaniikissa ilman ammattimaista valintaprosessia.