Patrik Laine on vähemmän yllättäen ollut NHL-kauden yksi puhutuimmista suomalaispelaajista.

Hyökkääjän kausi on ollut erittäin vaisu, niin pelillisesti kuin tuloksellisesti. Syitä on nähty heikossa Columbuksen joukkueessa, päävalmentaja John Tortorellan pelitavassa ja kuitenkin ehkä vähiten itse pelaajassa.

Toki täsmennettäköön, että kyseessä ei ole joko-tai vaan ennen muuta sekä-että. Patrik Laine on keskikertainen jääkiekkoilija ja nyt hän sattuu olemaan joukkueessa, jossa kollektiivi ei tue sitten tippaakaan. Kun hän ei tuota maaleja, hän ei tuota mitään.

Voisi jopa sanoa, että siinä missä siirto Columbukseen vaativaan peliympäristöön on paljastanut karusti Laineen pelaaja-DNA:n puutteet, Laine on osaltaan paljastanut Tortorellan pelitavan heikkoudet.

Kyllä Laineesta olisi saatavissa myös enemmän irti, huomattavastikin, mutta olennaista koko saagassa lienee se, että Laine on täysin väärässä ympäristössä. Tortorellan pelitavan syyttäminen Laineen ongelmien taustalla on sinällään harhaista kritiikkiä, sillä jo lähtökohta yhtälölle on niin onnettoman huono.

Pelitapa se on Tortorellallakin, ja on Columbuksen pelissä ajatusta enemmän kuin hyvin monella muulla NHL-joukkueella. Kyse on myös siitä, millaisia pelaajia pelitapaa toteuttaa ja millaisella laadulla.

Riisuttu pelitapa, keskinkertainen toteutus

Hyökätään ensin Tortorellan pelitavan kimppuun. Se on melko riisuttua.

Ydinajatus on puolustaa erittäin tiiviisti omalla alueella, prässätä maltillisesti ja ohjata peliä pois keskustasta. Puolustuspelin pitäisi tuottaa riistoja ja hyökkääminen perustuu riistojen jälkeisiin suoriin hyökkäyksiin ja niiden jatkopeleihin.

Kiekollinen pelaaminen ja rakentelu on summittaista. Se perustuu kiekon siirtämiseen. Columbus luo harvoin ja heikosti etutilanteita keskialueen ylityksessä. Kiekkoa siirretään ja sitten siitä kamppaillaan.

Näiden tekijöiden kanssa Laine on isoissa vaikeuksissa tällä hetkellä, ja oikeastaan monella tapaa Tortorellan pelitapa on Laineen kaltaiselle pelaajalle heikoin mahdollinen. Ja se paljastaa rajusti, kuinka yksipuolinen pelaaja hän yhä on.

Laine myös toisaalta heijastaa isompaa kuvaa Columbuksen pelaamisesta. Joukkue on toteuttanut pelitapaansa korkeintaan keskinkertaisesti tällä kaudella. Omissa on kolissut yli kolme kertaa ottelua kohden. Samalla Columbus on luonut vähiten maaliodottamaa koko NHL:ssä tällä kaudella.

Mutta aivan täysi katastrofi kausi ei kuitenkaan ole ollut. Columbus on kolmen pisteen päässä pudotuspeliviivasta, muistettakoon se.

Patrik Laine laukoo vähän – syy puolustamisessa

Laineen kannalta olennaista on se, miten hyvin hän pystyy toteuttamaan Tortorellan puolustusvoittoista pelitapaa ja kuinka hyvin hän pystyy edesauttamaan puolustustilanteiden kääntämistä hyökkäyksiksi.

Vastaus on molempiin: huonosti. Syyt ovat Laineen heikoissa puolustuspelitaidoissa, hänen orientaatiossaan ja liikkumistaidoissaan.

Laine puolustaa usein selkä suorana, maila kahdessa kädessä. Hänen katseensa on tiiviisti kiekossa. Hän liukuu. Laine lukee heikosti vastustajan seuraavaa hyökkäyspelitekoa. Ja kun tähän yhtälöön lisätään hänen tukkoinen liikkeellelähtö, hän myöhästyy.

Kuvaavia ovat tilanteet, kun vastustaja vie kiekon syvälle Columbuksen alueelle. Laine liukuu hyvin syvälle, lähelle omaa maalia. Katse on kiekossa, ja kun vastustaja palauttaa kiekon syvältä siniviivalle ja Laineen pitäisi antaa nopeasti paine kiekolle ja blokata laukaisulinja, hän on myöhässä. Iso hyökkäysalue on siinä mielessä puolustavan viisikon laitahyökkääjien kannalta haastava, koska puolustettava alue on valtavan iso.

Kun yksi palanen on myöhässä, koko puolustuspeli menee jahtaamiseksi. Laine lähtee kankeasti liikkeelle seisovilta jaloilta, hän antaa myöhässä paineen, joutuu tekemään jälleen uuden suunnanmuutoksen ja on jälleen myöhässä.

Tähän päälle voisi listata myös Laineen puolustusintensiteetistä, siis siitä, kuinka hanakasti hän ylipäätään puolustaa. Kuinka intensiivisesti hän menee laitojen lähelle kamppailutilanteisiin? Kuinka terävästi hän antaa kiekolliselle iskun? Kuinka aktiivisesti hän puolustaa mailalla? Kuinka hän puolustaa maalinedustaa?

Missään kategoriassa Laine ei näistä loista.

Laineen ollessa jäällä riisto, jos sellaista tulee, tulee niin myöhäisessä vaiheessa, että paukkuja hyökkäämiseen ei ole.

Se selittää myös Laineen kehnoa laukaisumäärää tällä kaudella. Hän on laukonut keskimäärin 1,9 kertaa ottelussa maalia kohti. Se on maalintekijälle vähän. Esimerkiksi viime kaudella lukema oli 3,3.

Oikeastaan kaikin mahdollisin laukaisuhallintaa ja maaliodottamia kuvaavien edistyneiden tilastojen valossa Laine on joukkueensa heikoin pelaaja.

Eli vielä yksinkertaistettuna: Laineen ollessa jäällä Columbuksen viisikko puolustaa ja vastustaja hyökkää. Ja kun tämä asetelma toistuu vaihdosta, erästä ja pelistä toiseen, ei ole ihme, että Laineen maalisarake viimeisessä 17 ottelussa näyttää kokonaista yhtä.

Laine olisi ollut huippupelaaja 10 vuotta sitten

Columbuksen hyökkäyspelaamisessa Laine on kaukana mukavuusalueestaan.

Patrik Laine on parhaimmillaan pelissä, jossa hänen ympärillään on kiekollista osaamista, ja hyökkäykset vyöryvät kontrolloidusti alueelle. Muistetaan nuorten MM-kisat 2016, kun Sebastian Ahon ja Jesse Puljujärven kanssa kiekko liikkui mallikkaasti hyökkäyksissä.

Winnipeg Jetsissäkin vierellä oli hyviä pelaajia, vaikkakaan ykkösketjussa Laine ei liiemmin pelannut. Nyt vierellä on Kevin Stenlund, joka pelasi viime kaudella enemmän pelejä AHL:ssä kuin NHL:ssä.

Laine on avoimen jään pelaaja. Laine on hyvä suoraluistelussa. Hänellä on taitoa ohittaa vastustaja yksi vastaan yksi -tilanteessa avoimella jäällä, sillä näissä tilanteissa hänen kiekonkäsittelytaitonsa kestää hyvin ja hän pystyy muuttamaan luistelunsa kulmaa suhteellisen terävästi.

Kun hän potkaisee itsensä vauhtiin, ja hyökkäyksen ajoitukset pelaavat, häntä on vaikea pysäyttää kiekon kanssa. Laukaus lähtee luistelusta terävästi.

Tällaista luksusta ei ole tarjolla. Peli ajautuu Columbuksessa voimallisesti siirtokiekkoihin, kamppailuihin ja laidan lähelle. Laine katoaa kuvasta.

Muutenkin hurjaa vauhtia nopeutuvassa NHL-pelissä Laine on koko ajan ongelmissa. Laine olisi ollut aivan huippupelaaja NHL:ssä kymmenisen vuotta sitten.

Perimmäinen syy on Laineen heikko nopeustaitavuus eli se, että hän kykenisi nopeasti muuttuvissa tilanteissa, kuten laidan lähettyvillä, toimimaan samaan aikaan nopeasti sekä taitavasti ja tarkoituksenmukaisesti. Peliä edistäen.

Ensimmäinen iso puute on se, että Laineen kiekolliset ratkaisut paineen alla ovat heikkoja, jo siirtokiekoista lähtien. Mailan- ja kiekonkäsittelyn nopeus eivät riitä. Kädet ovat hitaat. Pelipää on hidas.

Toinen on hänen kykynsä kamppailla ja aktiivisella mailan ja kropan käytössä voittaa tilanteita laidan lähellä. Intensiteetti ja taito näillä osa-alueilla eivät riitä.

Kolmas on Laineen liikkumistaito. Ahtaassa ruuhkabussissa Laineen luistelun puutteet tulevat rajusti esiin, kun pitäisi käyttää terää taitavasti, pitäisi olla räjähtävyyttä ja frekvenssiä. Laine ei ehdi.

Kekäläisen huti

Laineen kannalta ehkä kriittisintä on kuitenkin se, että Columbuksen ylivoimapeli on heikosti organisoitu, jo lähtien kiekon viemisestä hyökkäysalueelle.

Tai kenties vielä kriittisempää on se, että Columbuksen viisikkopelaaminen tuottaa hyvin vähän ylivoimaa. Eli koska Columbus pelaa paljon kiekottomana, sitä myös luonnollisesti rikotaan vähän.

Columbus on pelannut neljänneksi vähiten ylivoimaa tällä kaudella NHL:ssä. Sen ylivoiman onnistumisprosentti 14,9 on NHL-joukkueista sijalla 26.

Lainetta katsottaisi sittenkin tällä hetkellä hieman eri valossa, jos nykyisen maalimäärän päälle hän olisi iskenyt viisi maalia lisää ylivoimalla. Ja edelleen se on mahdollista: Laine, jos kuka, pystyy yhtäkkiä taikomaan tukun maaleja. Keskustelun sävy muuttuisi nopeasti.

Mutta iso kuva on tässä kohtaa jo selvä, kun Laine on pelannut jo lähes 30 ottelua Blue Jacketsin paidassa. Iso kuva koostuu kolmesta palasesta.

Laine on keskinkertainen jääkiekkoilija, Tortorellan pelitapa on riisuttu ja Columbuksen GM Jarmo Kekäläinen yrittää sulloa neliön muotoista palikkaa kolmion muotoisesta reiästä läpi.

Kauppa saattoi olla, ja varmasti olikin, jollain tasolla pakkorako, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että Kekäläinen hankki Columbukseen pelaajan, joka ei sovi yhtälöön, ei sitten alkuunkaan.

Siksi Laineen kauppaaminen ennen siirtotakarajaa olisi loogisin vaihtoehto. Markkina-arvo on toki toinen kysymys.

Laineen kohdalla tilanne on hyvin mielenkiintoinen, koska hänen sopimuksensa päättyy tähän kauteen. Ja edelleen on hyvä muistaa, että Laine on 22-vuotias. Hän pystyy pelaajana kehittymään, jos hän löytää olennaiset asiat.