Pattijoki on päässyt pois teholta, mutta sillä on pitkä matka ensi kesänä pudotuspeleihin
Pattijoen Urheilijoilla on edessä kova talvi ja kova kesä, jos se aikoo murtautua ensi kaudella miesten Superpesiksen pudotuspeleihin. Isossa kuvassa tilanne on helpottunut selvästi puolentoista vuoden takaiseen kurimukseen.

Pattijoen Urheilijoiden kesän merkittävin uutinen ei ollut sen jääminen miesten Superissa pudotuspelien ulkopuolelle yhdeksänneksi tai sarjapaikan säilyttäminen heittämällä ilman karsintoja.
Kesän merkittävin uutinen oli tähtilukkari Topi Stillin kesällä tekemä syksyyn 2027 ulottuva jatkosopimus.
Stillin lähtöä Pattijoelta tämän kauden jälkeen pidettiin varmana. Kysymys oli vain siitä, mihin seuraan Superin lukkarieliittiin noussut 21-vuotias Still siirtyisi.
Stillin jäämisessä ei ole kysymys vain Stillistä. Hänen jatkopimuksensa kertoo myös siitä, että Pattijoen taloudellinen tilanne on parantunut dramaattisesti vajaassa puolessatoista vuodessa. Pesäpallopiireissä haukottiin vuosi sitten juhannuksena henkeä, kun Pattijoki kertoi, että ilman yhteiskumppaneiden auttavaa kättä se olisi joutunut lopettamaan kauden kesken.
Sen jälkeen Pattijoelta on tullut toisenlaisia uutisia. Viime syksynä joukkue hankki riveihinsä Onni Määtän ja tänä kesänä se sai pidettyä yhden siirtomarkkinoiden kuumimmista nimistä Rännärillä.
***
Pattijoen parantunut taloudellinen antaa hyvät lähtökohdat ulosmitata nuoressa joukkueessa piilevä potentiaali.
Pattijoen nykyisessä joukkueessa on Stillin, Määtän ja Mikael Mäkelän johdolla omien pelipaikkojensa parhaita pesäpalloilijoita valtakunnassa, mutta ongelma on materiaalin epätasaisuus. Se maksoi jo tällä kaudella pisteitä ja riskinä on, että niin tulee käymään myös ensi kaudella.
Pattijoella on tehty kuitenkin pitkäjänteistä työtä ja vaikka seuran juniorityö olikin jossain vaiheessa alamaissa, ensi kauden pelaavassa kokoonpanossa on jopa 5-6 seuran omaa kasvattia.
Pattijoen peliliikkeet siirtomarkkinoilla ovat olleet maltillisia. Joukkue karsi puustoaan luopumalla Oskari Lukkarin, Erkka Gröhnin, Elmeri Bäckmanin ja Roni Suontakasen kaltaisista pelaajista. Heidän tilalleen se hankki kaksi pelaajaa Ylivieskan Kuulasta – Veeti Venäläisen ja Ville Nurkkalan.
Nurkkala on Pattijoen oma kasvatti ja Venäläinenkin pelasi kesällä neljä ottelua Pattijoella. Kaksikosta Venäläinen on hyvänä ulkopelaajana ja vaihtajana lähellä jopa avauksen paikkaa. Nurkkala on vaihtoehto takakentälle.
***
Pattijoki saa ensi kaudella kivikovan kärjen. Mäkelä on terveenä pysyessään sarjan parhaita kärkimiehiä, kakkoseksi nostettu Konsta Launonen on myös nopea ja Määtän tasosta kertoo se, että hän voitti tällä kaudella runkosarjan kärkilyöntitilaston. Myös Topi Still pelasi kesällä kakkosena ja pystyy pelaamaan joko ykkös- tai kakkoskärjessä.
Pattijoella on kokonaisuudessaan nopea joukkue ja se saa heittämällä hyvän kakkoskärjen, jonka moottorin muodostavat jo kesällä Pattijoelle pysyvällä siirrolla juurtunut Aatu Vuorinen, Vertti Kontinaho, Antti Kiiskinen ja Vili Still. Launonen ja Topi Still ovat myös vaihtoehtoja kakkoskärkeen riippuen siitä, kumpi pelaa ykköskärjessä.
Pattijoella on myös kaksi hyvää lyöjäjokeria, Martti Viitasalo ja Eemeli Mikkilä. Viitasalo löi runkosarjassa 52 juoksua ja Mikkilä 45 juoksua.
Myös Antti Karjanluoto on mielenkiintoinen tapaus. Hän löi kesällä saranapelaajana 23 juoksua, mutta hänen onnistumisprosenttinsa joukkueen kolmesta pääkotiuttajasta oli selvästi paras, 62,2 prosenttia.
***
Ulkona Pattijoen ehdoton tähti on lukkari Topi Still. Hänestä on kypsynyt fyysisesti vahva ja taktinen lukkari, joka osaa rytmittää peliä hyvin. Stillillä on myös hyvä syöttövalikoima ja syöttötekniikka, ja hänestä on kasvanut kovapäisenä lukkarina kaaren selkeä hallitsija. Pienten hakijana Still on Superin paras lukkari.
Muilta osin Pattijoen ulkokenttä on epätasainen. Ulkokentän heikoin osa-alue on takakenttä. Kontinaho on automaattinen valinta taakse, mutta toisen kopparin tontti on mielenkiintoinen.
Mäkelä on pelannut tähän saakka polttolinjassa, mutta hän pelasi runkosarjan viimeisillä kierroksilla kopparina ja onnistui takakentällä hyvin. Tätä taustaa vasten on mahdollista, että hänestä tehdään ensi kaudella vakiokoppari. Toinen vaihtoehto toiseksi koppariksi on Nurkkala.
Mäkelän peluuttamista takakentällä puoltaa se, että polttolinja on jo muutenkin Pattijoen ulkokentän vahvin osa. Karjaluoto, Vili Still ja Kiiskinen ovat takuuvarmoja valintoja linjaan.
Stillistä on kehittymässä kovaa vauhtia erinomainen keskikaistan hallitsija Karjaluodon rinnalle. Kiiskinen hoitaa Karjaluodon kanssa kakkospuolen. Kolmospuolella Still saa kaverikseen joko Venäläisen tai Vuorisen, joka on myös vaihtoehto etenijäjokeriksi.
Etukentällä Määttä ja Launonen muodostavat toimivan kaksikon.
***
Pattijoki satsaa ensi kaudeksi valmennustiimiinsä tuomalla apuvoimia pelinjohtaja-päävalmentaja Perttu Westersundille.
Westersund on erinomainen valmentaja, mutta pelinjohtajana hänen ylleen on pakko laittaa kysymysmerkki.
Westersund kuuluu niin sanottuihin oppikirjapelinjohtajiin, jotka haluavat viedä aina lyöntivuoron loppuun saakka. Tällainen todennäköisyyksien mukainen peluuttaminen sopii huippujoukkueille, mutta onko se paras pelitapa Pattijoelle, joka on materiaaliltaan melko tarkasti vasta sarjan yhdeksänneksi vahvin joukkue? Olisiko Pattijoen parempi nostaa riskitasojaan ja pelata yllätyksellisempää ja rohkeampaa sisäpeliä?
***
Pattijoki jäi tällä kaudella pudotuspelien ulkopuolelle viiden pisteen erolla Hyvinkään verrattuna. Kitee ja Kempele olivat sitä edellä 15 pistettä.
Hyvinkään tämä kausi oli paha floppaaminen ja on todennäköistä, että ensi kaudella se ei sukella enää samalla tavalla. Myöskään ero Kempeleeseen ja varsinkaan Kiteeseen ei ole materiaalin suhteen ainakaan kaventunut.
Kysymys kuuluu, pystyykö Pattijoki kuromaan eron edellä oleviin TOP8-seuroihin kiinni ja miten se tehtäisiin?
Joukkueessa on paljon käyttämätöntä potentiaalia, mutta se pitää pystyä kaivamaan esiin – niin talvella harjoitussalilla kuin kesällä pelitilanteissa.
Siinä on Pattijoen haaste ja mahdollisuus ensi kaudella. Pudotuspelipaikka ei ole utopistinen tavoite, mutta silloin sisäpelin on toimittava paremmin kuin tällä kaudella ja ulkokentän ja kestettävä paremmin vastustajan pommitus kuin tällä kaudella.
Sisällä suurin paine kohdistuu Viitasaloon ja Mikkilään. Heidän olisi nostettava onnistumisprosenttejaan ja lyötävä kummankin 10-20 juoksua enemmän – ja onnistuttava tasaisemmin ottelusta toiseen.
Ulkona polttavimmat katseet ovat takakentällä. Kontinahon, Mäkelän ja Nurkkalan on otettava talven aikana iso kehitysloikka, jotta Pattijoen takakenttä kehittyisi samalle tasolle kuin pudotuspelipaikoissa vahvimmin kiinni olevilla joukkueilla.
Sarjapaikastaan Pattijoen ei tarvitse huolta kantaa, mutta pudotuspeleihin pääseminen vaatii täydellistä kautta – tai yhden sen edellä olevan seuran konttaamista.