Pattijoen Urheilijoilla on takanaan historiallinen murros. Sen suuruuden ajan ikämiesjoukkue hajosi lopullisesti toissa syksynä ja viime syksynä joukkueesta lähti viimeisen vuosikymmenen viimeinen mohikaani, Paavo Pelto, joka siirtyi Kiteelle.

Hallitsemattomat sukupolvenvaihdokset eivät ole koskaan helppoja, ja Pattijoen tilannetta vaikeutti entisestään seuran vakava taloustilanne. Superpesislisenssi irtosi toissa syksynä täpärästi vasta yrittämisellä.

Positiivista Pattijoen kohdalla on, että se seisoo edelleen omilla jaloillaan ja vaikka tilanne näytti ennen viime kautta haastavalta, sarjapaikka irtosi lopulta ilman karsintoja. Lisenssikin tuli mukisematta.

Pattijoen haasteet eivät ole kadonneet minnekään. Pattijoki on ennakolta yksi sarjan neljästä heikoimmasta joukkueesta. Sen mahdollisuus on siinä, että tasaisessa häntäporukassa matka karsintojen välttämiseen ei ole pitkä – ja uhka siinä, että karsintoihin on yhtä lyhyt matka.

Are you ready? Get a 25€ combi free bet on your 1st deposit at Mr Green!

***

Pattijoen mahdollisella putoamisella ja sen seurauksilla on turha sen enempää spekuloida. Kävipä tällä kaudella miten tahansa, Pattijoella on joka tapauksessa edessään paljon suurempi kysymys: Mikä on se paikka ja rooli pesäpallokartalla ja miten se aikoo ne saavuttaa?

Pattijoen nousu Suomen mestariksi ja yhdeksi Superin suurseuroista oli aikoinaan kova temppu, mutta maailma on sen jälkeen muuttunut. Pesäpallossa on siirrytty entistä suurempien tuloerojen aikaan ja menestys on seurannut yleismaailmallisten lainalaisuuksien mukaan rahaa.

Ei ole sattuma, että viime kaudella pudotuspeleissä pelasivat samat kahdeksan seuraa, joilla on myös suurimmat pelaajabudjetit.

Pienemmillä budjeteilla toimivilla seuroilla ainoa mahdollisuus rikkoa talousoppeja on vahva juniorityö. Tästä paras esimerkki on Vimpeli, jonka joukkue on rakennettu pitkälti omien junioreiden varaan.

Pattijoen haasteena ja uhkana on, että aiemmin kukoistanut juniorityö on kuihtunut. Myllystä tulee edelleen Mikael Mäkelän, Tuukka Sarkkisen ja Antti Karjaluodon kaltaisia omia kasvatteja, mutta Pattijoki on ainoa Superin seura, jolla ei ole omaa tai yhteistyöseuraa poikien Superissa tai Ykköspesiksessä. Esimerkiksi Alajärvellä on omista B-junioreista kootut joukkueet molemmissa sarjoissa.

***

Pattijoella tiedostetaan ongelmat ja haasteet, mutta uusia sukupolvia ei kasvateta päivässä tai kahdessa – jos niitä ylipäätään halutaan enää kasvattaa.

Myös raha on äärimmäisen tiukassa. Pattijoen suuruuden vuosina Rännärin katsojakeskiarvot liikkuivat 1600-1700 katsojan tuntumassa, mutta nyt Pattijoella on jumiuduttu alle tuhannen katsojan keskiarvoihin. Myös yhteistyöeurojen raapiminen nykypäivän yritysmaailmasta on muuttunut entistäkin haastavammaksi.

Siksi Pattijoki on putoamassa vaaralliselle vyöhykkeelle. Se ei pysty maksamaan pelaajille samanlaisia palkkioita kuin suuremmat seurat, eikä se pysty piirtämään pelaajille uskottavaa kuvaa menestyksestä ja mitalipeleistä.

Siksi väistämättömänä seurauksena on, että parhaimpia pelaajia viedään suurempiin seuroihin ja Pattijoki joutuu hakemaan oikeaa asentoaan puun ja kuoren välissä. Mäkelän lisäksi etenkin lukkarilupaus Topi Still on merkitty mies monien Superin seurojen papereissa.

Toki poikkeuksiakin on. Esimerkiksi lupaava jokeri Martti Viitasalo teki vuoteen 2026 ulottuvan jatkosopimuksen Pattijoen kanssa.

Pattijoelle nyt alkava kausi on 27:s peräkkäinen Superpesiksessä. Se voi edelleen säilyttää sarjapaikkansa tällä kaudella, mutta kulman takana odottavia uhkakuvia se ei voi juosta pakoon.

Kilpailu kiristyy koko ajan ja Ykköspesiksestä puskee Superia kohti lähivuosina useampikin nousuun tosissaan satsaava seura. Lisäksi Superin kärkiseurojen keskuudessa pohditaan vakavissaan Superin seurojen pudottamista uuden Superpesis Oy:n myötä 12:een.

Pattijoen kaltaiselle seuralle jää toki jatkossakin saumansa pelata Superissa. Se kuitenkin edellyttää oman junioritoiminnan tehostamista sekä Antti Kiiskisen, Juuso Keski-Koukkarin ja Teemu Juntusen kaltaisten Superin tasoisten pelaajien hankkimasta omien nuorten rinnalle.

***

Tällä kaudella Pattijoki saa kilpailukykyisen joukkueen Superin pohjataisteluihin. Jos joukkue pystyy kaivamaan pelinjohtaja Perttu Westersundin johdolla kaiken osaamisensa, sillä on kaikki mahdollisuudet välttää karsinnat siinä missä muillakin putoamista vastaan taistelevilla seuroilla.

Pattijoki saa rakennettua omalle tasolleen vahvan kärjen, jonka kruunaa Pattijoen nuori timantti, Mikael Mäkelä. Viime kaudella Mäkelä pelasi vielä paljon etenijäjokerina, mutta tällä kaudella hänen hihaansa ommellaan numero 1.

Toisen hihaan ommeltavan numeron ottaa Sotkamosta lainattu Antti Kiiskinen, jolle Pattijoella on tarjolla suuri rooli niin pelillisesti kuin joukkueen sytyttäjänä. Sotkamossa Kiiskinen joutui tyytymään paikkaan kakkoskärjessä, mutta Pattijoella hän pääsee ykköskärkeen numeroksi 2. Kiiskinen on yksi Pattijoen ehdottomista avainpelaajista kesällä.

Ykköskärjen täydentävät Pattijoen omat kasvatit, Antti Karjaluoto kolmosena ja Tuukka Sarkkinen nelosena. Koskenkorvalta syksyllä hankittu Ville Veittikoski on viitonen.

Sarkkinen ja Veittikoski ovat tärkeimmät numerolla lyövät kotiuttajat, mutta päävastuun kotiutuksista kantavat Alajärven kasvatti Martti Viitasalo ja Itä-Länteen viime kaudella valittu Juuso Keski-Koukkari. 21-vuotiaalla Viitasalolla on kaikki edellytykset lyödä tällä kaudella itsensä lopullisesti läpi Superissa eliittijokeriksi.

Pattijoen kakkoskärki on kosmeettinen. Oikeastaan ainoa isompi kysymys on, onko Topi Stillin paikka kakkoskärjessä vai olisiko hänet parempi siirtää pidentämään ykköskärkeä? Stillillä on potentiaalia ottaa suurempaa roolia myös sisällä.

***

19-vuotias Still on myös ulkopelin mielenkiintoisin pelaaja. Hän on osoittanut vertautuvansa taktisesti ja fyysisesti täysin valtakunnan parhaisiin nuoriin lukkarilupauksiin.

Stillin kantista kertoo paljon se, ettei hän hätkähtänyt hyppäämistä Napapiirin Pesiksen Suomensarja-joukkueesta suoraan Superin parrasvaloihin. On vain ajan kysymys, milloin Still viedään Pattijoelta suuremmille näyttämöille.

Pattijoen ulkokenttä on kokonaisuudessaan epätasainen. Etukentälle hankittu Veittikoski muodostaa hyvin näppejä hakevan Stillin kanssa vahvan tutkaparin, mutta kokenut Eetu Suni joutunee kesällä paljon pommituksen kohteeksi.

Pattijoki menetti polttolinjasta kaksi tärkeää pelaajaa, Paavo Pellon ja Simo Rahusen. Kiiskinen ottaa Rahusen paikan linjan johtavana pelaajana. Hän pelaa suuressa roolissa etulukijana ja takatilanteissa kakkosvahtina. Muut tärkeät polttolinjan pelaajat ovat Sarkkinen ja Karjaluoto.

Takakenttä on haavoittuva. Teemu Juntunen on kaksikosta luotettavampi, mutta Oskari Lukkarille voi kesän aikana tulla hasardeja.

***

Pelinjohtaja Perttu Westersund on yksi Pattijoen vahvuuksista. Hän hallitsee ja vastaa laajemmastakin kokonaisuudesta kuin pelinjohtamisesta. Myös pelinjohtajana hän on osoittanut tasonsa ja voisi taitojensa puolesta johtaa hyvinkin kärkiseurojen peliä.

Ainoa kysymysmerkki Westersundissa on hänen ennakoitavuutensa pelinjohtajana. Hän kuuluu niihin pelinjohtajiin, jotka nykyoppien mukaisesti vievät jokaisessa vuoroparissa lyöntijärjestyksen aina päätyyn asti. Kun kaikki rullaa ja peli pyörii, se on toimiva taktiikka, mutta onko se Pattijoen kaltaiselle alavastaajajoukkueelle kuitenkaan jokaisessa tilanteessa paras taktiikka?

Westersund on osoittanut olevansa myös hyvä henkilöjohtaja, mikä on myös iso plussa nuorelle joukkueelle. Onnistumisen ja epäonnistumisen marginaalit ovat kuitenkin niin pienet, että pelaajien lisäksi myös Westersundin on onnistuttava kesällä tehtävissään, jos Pattijoki aikoo välttää karsinnat.